Yu Hua Elämänkaari, Helena Miettinen Kaksi kierrosta taivaaseen

Yu Hua Elämänkaari

Kiinankielinen alkuteos: Huó zhe 1993

Suomentaja: Rauno Sainio

Aula & co. 2016.  Kustantajalta. Kiitoksin

Aiheutin itselleni melkoisen lukujumin Kunderalla, mikään ei oikein tuntunut miltään sen jälkeen. Puran nyt kertynyttä sumaa yhdistämällä useamman kirjatekstin, ihan valaen uskoa itseeni, että blogini ei hyydy tähän.

 Yu Hua on kiinalainen kirjailija, jonka teoksia on käännetty useille eri kielille. Yu varttui kulttuurivallankumouksen aikana, ja tämä teema on esillä hänen teoksissaan. Yu työskenteli hammaslääkärinä, mutta vaihtoi uraansa ryhtyen kirjailijaksi. Kirjasta tehty elokuvasovitus kiellettiin Kiinassa, mikä teki kirjasta bestsellerin ja nosti kirjailijan maailmanmaineeseen.

Kiinankielistä käännöskirjallisuutta olen lukenut vähän. Tällä hetkellä luen Mo Yanin teosta Punainen durra.  Vuoden alussa luin Murong Xuecun kirjan Unohda minut tänä yönä, Chengdu. Lin Yutangin teoksia olen joskus lukenut. Suurin suosikkini on Yiyun Lin Yksinäisyyttä kalliimpaa.

Elämänkaaren tarinan alussa vanha mies nimeltä Fugui kertoo maaseudulle kansanlauluja keräämään lähteneelle miehelle elämäntarinansa. Hän tuhlasi perheen omaisuuden uhkapeliluolissa ja rietasteli porttoloissa päätyen köyhyyteen.  Samaan aikaan Kiinassa tapahtuu suuria mullistuksia sisällissota, nälänhätä ja kulttuurivallankumous, jotka kaikki kietoutuvat osaksi kirjan päähenkilön elämäntarinaa.

Fugui saa aikanaan kelpo vaimon Jiazhenin, joka lahjoittaa miehelleen pojan, jolle annetaan nimi Youqing ja sisar saa nimen Fengxia. Fugui joutuu sotaan melkein kahdeksi vuodeksi. Vapautusarmeijan joukoissa palattuaan kotikylään Fugui huomaa heti muutoksen tyttäressään. Fengxia oli sairastanut puoli vuotta ennen isän kotiinpaluuta korkean kuumeen, jonka jälkeen hän ei enää puhunut. 

Jiazhen oli perhetaustaltaan yläluokkainen kaupunkilainen. Hänen ruumiinsa oli heiveröinen, ja sydämeeni tietysti koski katsellessani hänen tekevän raskasta peltotyötä. Aina kun määräsin hänet lepäämään, hän ilahtui ja sanoi hymyillen: ”Ei minua väsytä.”

Kotiinpaluun jälkeen kylässä alettiin valmistella maareformia, jonka myötä Fugui saa viisi muta viljelysmaata, jonka hän oli aiemmin vuokrannut. Fugui ja  Jiazhen ovat huolissaan tyttärensä tulevaisuudesta. Kuka hänestä huolehtisi? Fengxia saattoi olla kuuromykkä, mutta hän oli myös kaunis nainen.  Aikanaan Fugui saa tyttärensä naimisiin kiltin, mutta päästään vinon miehen kanssa. Erzi on sydämellinen niin vaimolle kuin tämän perheelle.  Fugui kasvattaa myös tyttärenpoikansa Kugenin.  Fuguin läheiset kuolevat yksitellen hänen ympäriltään.

Lopussa hänen ainoa seuralaisensa on raihnainen ja uupunut kyntöhärkä, mutta Fugui on kiitollinen siitä, että hän elää. Hänen elämänkaarensa on ollut kuitenkin pitkä. Hän ajattelee, että koruton elämä vierähti todella nopeasti. Hän on haudannut jokaisen perheenjäsenensä ennen omaa loppuaan. Kaikesta elämän kovuudesta huolimatta Fugui tuntee kiitollisuutta elämäänsä kohtaan. 

Härät kyntävät peltoa, koirat vartioivat taloa, munkit kerjäävät almuja, kukot ilmoittavat  aamun koittaneen ja naiset neulovat. Millainen härkä muka ei kynnä peltoa? Sehän on ollut härän tehtävä aikojen alusta asti! Liikettä, liikettä!

Tarinan rinnalla kulkee myös kuvaus ajan poliittisten ja kulttuurillisten muutosten vaikutuksesta tavallisten ihmisten elämään.  Elämänkaari ei ole valoisa kirja kaikilta osin, mutta luin tarinan kärsivällisesti. Lopussa kuitenkin Fugui katsoo elämäänsä tyytyväisenä. Mainitsin alussa oman suosikkini lukemastani kiinalaisesta kirjallisuudesta. Se kertoo aivan eri maailmasta. Sain tehdä tämän kanssa töitä, että pääsin loppuun ja pysyin perillä tarinassa ja sen ihmisissä. Kirjan käännös on taitavaa ja miellyttävää lukea.

 Osallistun tällä teoksella Kurjen siivellä -lukuhaasteeseen.

Petra Mattus Sattuman lahja

BoD 2016. Tekijältä.

 

Luin saksalaissyntyisen Petra Mattuksen omaelämäkerrallisen tarinan hänen lapsuudestaan, perheestään ja aikuiseksi kasvamisesta. 

Mattus kertoo, että hänellä oli selittämätön kaipuu jonnekin sisimmässään. Tämä johdatti hänen vieraisiin oloihin kauas pohjoiseen, Suomen Lappiin. Mattuksen koti sijaitsi Dieburgissa. Isä opiskeli opettajaksi ja äiti oli töissä toimistossa. Hän koki veljen menetyksen lapsena, vanhempien avioeron, jolloin tyttäret jäivät äidille.

Mattus ei löytänyt ammatillista pohjaa elämälleen heti, sillä hän keskeytti kätilön opinnot. Hän teki talvet töitä ja palasi pohjoiseen. Pohjoisessa hän löysi yhteyden Lapin luontoon, ja sen kautta hän löysi myös parantavan energian maailmaan. Hän löysi myös aikanaan kestävän parisuhteen. Lapin luonnontuntemukseni ja myös paikallistuntemus innostivat minua lukemisessa.

Lähdin lukemaan tarinaa toivoen, että lääkekasveilla ja pohjoisen tietämyksellä olisi merkittävämpi osuus kirjassa. Kirjassa keskitytään kuitenkin omaelämäkerrallisen osuuden jälkeen, henkiseen parantamiseen, joka on jo vieraampi alue minulle.  Kasvilääkintä ja niiden tunteminen olisi ollut minulla hallussa, joten lukisin niistä mielelläni. Mattus löysi oman tiensä ja toimii energiaparantajana ja henkisenä oppaana. Kirja on mielenkiintoinen, jos Reiki, shamanistinen energia tai kaukoparantaminen kiinnostavat.

Mattus kertoo myös epävarmuudesta ja oman tien etsinnästään. Itselleni vieras osuus liittyy parantamiseen, joten se olisi voinut erillisenä teoksena, sillä siinä Mattus inspiroi lukijaa katsomaan omaa elämäänsä laajemmasta perspektiivistä, tunnistamaan elämän viestit ja kulkemaan oman päämäärän suuntaan.

Helena Miettinen Kaksi kierrosta taivaaseen

Myllylahti 2016. Kustantajalta. Kiitoksin

Kaksi tyttöä. Kaksi kierrosta. Kaksi kilpailijaa. Iiris ja Marika ovat lapsena parhaat ystävät ja harjoittelukaverit, mutta juoksukilpailuissa toisen voitto on toisen häviö. He päättävät juosta eri matkoja, sillä näin he voivat varmistaa mitalit molemmille.  Jossain vaiheessa Marika joutuu jättämään juoksuja väliin aluksi haavereiden, myöhemmin mielenkiinnon puutteen vuoksi, mutta Iiris jatkaa yksinään. Juoksu voi olla jokin päämäärä, jonka haluaa tavoittaa, sillä joskus on ylitettävä itsensä esimerkiksi pääsykokeissa. Silloin kaikki muu on unohdettava hetkeksi.

Kilpailut puitiin Marikan kanssa seuraavana päivänä. He hölköttivät palauttavaa rinnakkain metsäpolulla, josta tunsivat kuopat, mutkat, kivenmurikoiden ja juurakoiden paikat. Marika lörpötteli, hyppeli suureellisesti pienten kantojen yli. Iris vastasi vuolaasti ja piti yllä ääntä.

Lopulta Iiris juoksee kilparatoja yksin, kun taas Marika lähtee miehen matkaan.  Marikan elämään astuu muutakin kuin mies. Ihminen voi antautua juoksulle ja harjoituksille, mutta yhtä hyvin mikä tahansa ismi voi vetää ihmisen. Marikalle se on tiukka ja kurinalainen uskonyhteisö.  Marika on tahdoton niin aviomiestään  kuin  uskonyhteisön johtajaa vastaan. Urheilussa kurinalaisesti kilpailleen ihmisen alistuminen ihmetyttää, että hän on niin helposti valmis antautumaan muiden tahtoon.  Lapsiluku kasvaa lapsesta seuraavaan ja uskoyhteisö on läsnä kaikessa. Läsnäolo ei ole niinkään tukevaa, vaan enemmän  painostavaa.

Kaikki oli muuttunut. Vauva oli nyt hänestä irti, hengitti omilla keuhkoillaan. Oli valvottava, ettei ilman kulku pysähtyisi. Oli herättävä kuulemaan, pysyttävä valmiudessa. Kuin juoksisi maastokilpailua, päättymätöntä rataa, upottavaa purua.

Kaksi kierrosta taivaaseen on romaani ystävyydestä, uskon väkevyydestä, keskinäisestä kilpailusta urheilusuorituksissa ja elämästä vuosikymmenten ajan.  Tietyllä tavalla uskonyhteisö on lahkovaikutteinen ja kliseinen.  Piirin ja yhteisön painostavuus ja jäsenten kontrollointi tulee hyvin esille. Ehdoton kurinalaisuus ja riittämättömyys kuvautuvat juuri sellaisiksi, että se hallitsee koko perheen. Siitä ei ole lähtemistä tai omia ratkaisuja.

Työhön kului aikaa enemmän kuin kolme tuntia päivässä. Sen Marika tajusi nopeasti. Kolme tuntia joka päivä sekä kaksi öisin, kun muut nukkuivat. Numerot olivat epäselviä, tietokoneohjelma uusi ja hänen piti opetella kaikki alusta.

Marika havaitsee elämäänsä ympäröivän uskonnollisen piirin tavat ja vaatimukset liian myöhään. Lähteminen on perheen hylkäämistä. Iiris ei sovi tavattavaksi tai ystäväksi.

Karismaattinen johtaja Johannes tiivistää rivejään, kunnes tilaa liikkua ei enää ole. Ulospääsyn estävät ryhmittymän sisäinen hallinta sekä oma arkuus, pelko ja häpeä.  En ole vakuuttunut urheilun ja uskonnon yhdistämisestä samaan kirjaa, sillä Iiriksen tarina olisi toiminut yksin parhaiten.