Sivut

torstai 10. marraskuuta 2016

Thomas Bernhard Kolme pienoisromaania



Thomas Bernhard Kolme pienoisromaania
Alkuteokset Amras 1964
Watten 1971
Gehen 1971
Suomentaja ja jälkisanat Tarja Roinila
Kansi Marika Maijala
Teos 2016. Baabel-sarja. Kustantajalta. Kiitoksin.

Thomas Bernhard (1931–1989) oli itävaltalainen proosakirjailija, näytelmäkirjailija ja runoilija. Häntä pidetään yhtenä kirjallisuuden tärkeimmistä eurooppalaisista modernisteista. Bernhardin viisiosainen omaelämäkerrallinen teos on suomennettu nimillä: Syy, Kellari, Hengitys, Kylmyys ja Muuan lapsi Lurra Editionsin kustantamana. Bernhardin tuotantoa ovat julkaisseet Teos ja Lurra Editions.

Kolme pienoisromaania sisältää Bernhardin tuotannosta kolme kertomusta: Amras, Kortinpeluu ja Kävely.  Jostakin Bernhardiin tutustuminen on aloitettava, joten tämä kokoelma tarjoaa suomeksi uudenlaisen reitin kirjailijan tuotantoon. Amras ilmestyi pian esikoisteos Frost (1963)  jälkeen vuonna 1964 aloittaen sarjan Bernhardin proosatekstejä, jotka ovat pidempiä kuin novellit ja lyhyempiä kuin romaani.

Teosten teemat käsittelevät, sairautta, hulluutta, eristäytyneisyyttä, traagisia ystävyyssuhteita, pessimististä elämänasennetta ja mustaa huumoria spiraalimaisella kielellä kerrottuna. Teemoista voi päätellä, että elämän iloa  ja riemua ei paljon ole tarjolla, vaikka mustaa huumoria on kahdessa jäkimmäisessä. Lauseet ovat pitkiä ja samoin kappaleet ja myös tekstin toistollisuus on osa tarinaa. Tekstit ovat monologimaisia, spiraalimaisia ja tajunnanvirtaa ja varmasti niin kääntäjille kuin lukijalle haasteellisia. Amras on kokoelman aloittaja ja siitä pidin eniten. Kortinpeluu miellytti myös, mutta Kävely vaatii lisää lukemista. Marika Maijalan kirjakansi on kaunis ja samaa kauneutta on myös Amrasissa.

Amrasin alussa on Novaliksen sitaatti. Sairauden olemus on yhtä hämärä kuin elämän. Amras on veljeskertomus. Kaksi veljestä löydetään viime hetkellä perhesurman keskeltä elossa.  Veljekset viettävät vanhempiensa itsemurhan jälkeen kaksi ja puoli kuukautta suljettuna torniin, esikaupunki Amrasin maamerkkiin Innsbruckin-lapsuudenkodista. 

Poikien enolle kuuluva torni on veljesten turvapaikka. Lukija saa tietää, että koko perheen oli tarkoitus kuolla, yhteisestä päätöksestä. Poikien löytyminen ei ollut mikään iloinen tapahtuma, sillä poikien oli kiittäminen enon vaikutusvaltaa, ettei heihin sovellettu Tirolin julmia terveysmääräyksiä, jotka koskivat itsemurhayrityksestä kiinnijääneitä. Poikien pelastuminen johtui Imstissä asuneen liikemiehen ja isän velkojan saapumisesta. Eno käy huoltamassa pojat muutaman kerran viikossa. Torni oli pojille lapsuudesta tuttu, eikä mikään vankitymä.

Henkiin jääneet veljekset kamppailevat hulluutta vastaan yrittäen ratkaista, palatako elävien kirjoihin vai kuolla.  Vuoden nuorempi Walter on heikompi sairauksineen.
Arvon herra, kolme päivää ennen Walterin kuolemaa, joka sysäsi minut pimeyteen, sysäsi minut tuhoon, kävimme viimeistä kertaa sisätautilääkärillä….

Kortinpeluussa pääosassa on lääkäri, joka on menettänyt lääkärinoikeutensa morfiinin väärinkäytön takia. Hän on erakoitunut luopuen aiemmista tavoistaan, sillä aiemmin hän pelasi keskiviikkoisin wattenia, aiemmin jopa useamman kerran viikossa. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana hän on toiminut varsin säännönmukaisesti, sillä hän on kävellyt saman reitin: parakki, lahokuusi, sorakuoppa, lahokuusi, parakki. Askelia laskien. Neljätuhatta lahokuuselle, kahdeksantuhatta sorakuopalle. Kovassa kuumuudessa. Purevassa kylmyydessä. 

Itse asiassa mies ei halua edes poistua parakistaan.  Ihmiset ovat korvattavissa, niin hän kuin hirttäytynyt Siller.

Ajuri kertoo pitkään kiertäneen huhun: jonka mukaan en ollut kahteen kuukauteen käynyt pelaamassa wattenia yksinomaan siksi, että olisin wattenpöytään ja siis majataloon päästäkseni joutunut kulkemaan saman metsän läpi jossa paperintekijä Siller hirtti itsensä, ja minä ajattelen, etten luonnollisestikaan ole lopettanut watteninpeluuta tuosta yhdestä ainoasta syystä vaan koko joukosta syitä, jotka tosin ovat sellaisia, ettei niiden avaaminen teille tässä ole mitenkään mahdollista.

Mies on toiminut lääkärinä, mutta hänen vastaanottonsa on nyt suljettu. Ajuri tivailee jatkuvasti syytä, miksi toinen ei lähde pelaamaan. Miehen kortinpeluu oli loppunut yhden potilaansa tehtyä itsemurhan. Kortinpeluu muuttuu symboliksi kaikelle.

Kävely koostuu keskustelusta kertojan ja tämän ystävän Oehlerin välillä. Aiemmin kertoja käveli Karrerin kanssa maanantaisin, mutta Karrerin tullessa hulluksi kävelyt loppuivat hänen kanssaan. Miesten keskustelun aiheet vaihtelevat laidasta laitaan, mutta keskustelu palaa  aina miesten yhteiseen ystävään Karre­riin. Karrer on kiidätetty Steinhofiin hoitoon, luultavasti lopulliseen, joten hän ei enää osallistu kävelysessioihin.
 Tätä ennen kertoja käveli Ohlerin kanssa keskiviikkoisin, mutta tapahtuneen vuoksi Ohler toteaa, että kun Karrer ei enää kävele kertojan kanssa, niin nyt he kävelevät myös maanantaisin.

Kun me joka keskiviikko kävelemme tiettyyn suuntaan (itään), kävelemme joka maanantai länteen.
Kävely oli itselleni kokoelman vaikein. Ohler ja nimettömäksi jäävä kertoja kulkevat yhdessä ja keskustelevat. Keskustelu voi antaa väärän käsityksen tai lupauksen jaksollisuudesta, mutta keskustelut ovat jaksotonta monologimaista tajunnanvirtaa.

Suomentajan tuiki tarpeellisissa jälkisanoissa huomautetaan: 
...että Amras-katkelmassa kertoja on täysin sulkeutunut omaan sisäisyyteensä, mutta myös kahdentunut. Samankaltaista klaustrofobisuutta ja minän jakautumista moneksi on Kortinpeluussa. Mutta sanon ajurille: kuljen täällä, kuljen tuolla, joka suunnalla tie vie metsään.´, astun sisään metsään mennäkseni pelaamaan wattenia. Minä todellakin kuljen metsän keskellä joka suunnalla kohti itseäni matkalla pelaamaan wattenia. Todella kaikki nämä metsän sisään astuvat minät ovat matkalla pelaamaan wattenia.

Olen Bernardin tuotannon kanssa alussa, mutta jatkan. Kirjailija on nimenä kiehtonut minua jo pidempään. Aloitukseen olisin voinut löytää hieman helpomman teoksen.


Osallistun tällä marraskuun minihasteeseen.



Liitän tämän kirjan osaksi myös omaa lukuhaastettani. Sinäkin ehdit tähän mukaan. Tässä lukuhaasteessa määrällä ei ole väliä, vaan että avaat uuden, itsellesi oudon kirjailijan.  Juju on löytämisessä, itsensä ylittämisessä, unohduksen korjaamisessa, havahtumisessa. Itse olen edistynyt haasteessani siten, että olen hankkinut alakuvan nipun kirjoja omakseni.


5 kommenttia:

  1. Tykkään tämän kirjan kannesta. Se on tyylikäs ja sen perusteella mitä kirjoitat sopii hyvin kuvaamaan itse teosta.

    Olen lukenut yhden Bernhardin (en muista nyt sen nimeä, mutta siinä on mies taidemuseossa) ja sen perusteella en oikein vielä osaa sanoa, että onko hän ns. mun kirjailija. Taidokkaasti hän kyllä kirjoitaa, kuten tuot postauksessasi esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainitsen kannet harvoin. Marisen vaaleista kansista, etenkin ohut paperi yhdistettynä vaaleaan. Tämän kirjan kanteen ihastuin.

      En osaa sanoa, onko Bernhard minunkaan kirjailija. Luettava lisää. Olen jotenkin kranttu, mikään kirja ei maistu, innosta tms. Parhaillaan etsin seuraavaa kirjaa lukuun, mutta kotimainen se ei ole. Huomaan koko ajan tuntevani oloni kumman tyytyväiseksi, kun katseeni tavoittaa K-kirjaimen. Tilasin Petetyt testamentit. Esirippu uupuu ja ehkä yksi muu. Eilen löysin kipparilta Simone de Beauvoirin The Coming of Age. Onhan minulla se suomeksi, mutta maksoin tuosta kympin kuin jostain mitättömästä euron tai kaksi. Olen vaikea.

      Poista
  2. Tuo Ompun lukema Vanhat mestarit on oma suosikkini lukemistani muutamasta Bernhardista, sitä itse suosittelisin jos joku Bernhardiin haluaa tutustua.

    Jotain samaa tässä on kuin Saramagossa: kummallakin on oma, kieliopista piittaamaton tyylinsä, joka vaatii lukijalta paljon ja on vahvasti opittu maku. Bernhard on vain aika lailla kitkerämpi kuin Saramago...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokin tässä vain viehätti minua. Aion jatkaa kirjailijan parissa.

      Poista
    2. Kyllä Bernhard on raskaampi kuin Saramago esim. Oikuttelevassa kuolemassa,jokas Kuolema jopa ihmimillistetään jopa rakastumaan. Pidän muuten Saramagosta.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!