Robert Walser Konttoristi

Robert Walser Konttoristi

Saksankielin alkuteos: Der Gehülfe (1908)
Suomentaja: Ilona Nykyri
Kustantaja: Teos (Baabel-sarja)

Robert Walser (1878–1956) oli sveitsiläinen kirjailija. Hänet tunnetaan parhaiten lyhyistä kertomuksistaan, mutta hänen tuotantoonsa kuuluu myös romaaneja. 

 Robert Walser  Konttoristi

Robert Walserista sanotaan, että monet kirjailijat arvostivat häntä, että hän oli enemmän kirjailijoiden suosikki kuin lukijoiden.  Häneen rinnastetut kirjailijat ilmentävät lukijalle huimaa tasoa, sillä Franz Kafka, Robert Musil, Hermann Hesse, Stefan Zweig  ja W. G. Sebald eivät kanna keveintä viittaa harteillaan. Itselleni edellisestä tärkein on Hesse, omistan hänen suomennetun tuotantonsa ja olen sen lukenut ja täydentänyt sitä ruotsiksi ja englanniksi matkoillani. Saan aina voimattomuuden olon kun vain ajattelinkin Musilin tiiliskiviä, joita taidettiin suomentaa kaksi osaa.  Walser tunnettiin aluksi lähinnä saksankielisellä kielialueella. Walserilta on aiemmin suomennettu kertomuskokoelma Kävelyretki ja muita kertomuksia Teoksen Baabel-sarjassa (Teos, 2012).  Baabel  on kiinnostava sarja, sillä se tarjoaa hyvää kirjallisuutta aivan kuten Tammen Keltainen kirjasto, Otavan Sininen ja WSOY:n Aikamme kertojia.

”Minä olen se uusi konttoristi”, sanoi Joseph, se nimittäin oli hänen nimensä. Astuu sisään vaan ja menee tuosta, apulainen näytti hänelle mistä, siitä lähtee portaat konttoriin.   Herra tulee kohta.

Tarinan päähenkilö on herra Joseph Marti, joka saapuu uuteen työpaikkaansa teknilliseen toimistoon eräänä maanantaiaamuna. Insinööri-keksijä Carl Tobler palkkaa Martin konttoristikseen. Edellinen konttoristi herra Wirsich on vihdoinkin saanut potkut alkoholin käytön aiheuttamien häiriöiden takia. Toblerin huvila sijaitsee Bärenswilin kylässä, kauniissa miljöössä järven ja vuorien likellä. Toimisto on huvilan alakerrassa, ja konttoristi saa osakseen tornihuoneen.

Talo näyttää kovin kauniille levätessään siinä kirkkaassa auringonpaisteessa. Todellinen sunnuntaitalo, ajatteli Joseph ja lähti uimahousuja kädessä heilutellen laskeutumaan puutarhasta järvelle.

Konttoristimme osaa antaa arvon talon herkullisille aterioille ja myös  Zürichinjärven yli ulottuvalle kauniille miljöölle. Konttoristi Martin rooli on moninainen, sillä virallisten työtehtävien ohella hän huolehtii muustakin, sillä hän asuu myös perheessä, johon kuuluvat insinööri Toblerin lisäksi hänen vaimonsa ja neljä lastaan sekä palvelija.  Vähitellen Joseph Marti havahtuu myös ongelmiin Toblerien taloudessa, sillä se on ajautumassa syöksykierteeseen taloudellisten ongelmien takia.

”Onko minusta tähän?” Joseph mietti. Oli ainakin hyvä, että näin vaikeaa työtä tehdessä sai polttaa. Ilman pikkusikaria hän olisi totta puhuen ollut nyt kahden vaiheilla, onko hänellä päätä tällaiseen.

Konttoristi ilmestyi viime vuosisadan alussa vuonna 1908. Se ilmentää vanhaa kieltä ja yhteiskuntaa. Kirjassa ei ole erityisiä tapahtumia, vaan tarina kulkee yrityksen ja perheen arjessa. Walserin teksti on itse asiassa hyvin helppoa. Tuollaista en menisi toteamaan alussa mainitsemieni kirjailijoiden teoksista. Walser kirjoittaa hyvin yksityiskohtaisesti, luonto- ja maisemakuvaukset ovat romanttisen idyllisiä ja ajalleen otollisia, ja niiden vastakohtana heijastuu teknistyvä maailma ensiaskeleissaan. Konttoristin teemoina on työnantajan ja työväen suhde, modernin maailman mielettömyys sekä rakkaus ja julmuus eri muodoissaan, sillä perheen Silvi-tytär saa maistaa niin äitinsä ja kuin palvelijan osalta lapsen kaltoinkohtelua. 

Walser käsittelee aiheita omintakeisesti, suorasukaisesti, mutta paikoin naiivin yksinkertaisesti ja verkkaisen puuduttavasti. Hänen tyylissä on maalailua, satiiria ja fantasian absurdimaista kuvausta. Iltatähden huvilan jättää lopussa kumpikin niin entinen kuin nykyinen konttoristi.

Kun he olivat päässeet maantielle, Joseph pysähtyi, otti taskustaan yhden Toblerin pikkusikareista, pani sen palamaan ja kääntyi vielä kerran taloon päin. Hän tervehti sitä mielessään, sitten he jatkoivat matkaa.

Erkki Vainikkala kertoo Konttoristin jälkisanoissa niin  kirjailijasta ja kummastakin suomennetusta teoksesta. Ilona Nykyrin käännös on huiman hienoa luettavaa.

Odotin Walseria jo pidemmän aikaa, sillä kaipasin kirjaa jo viime syksynä ja viimein odotukseni palkittiin. Luettuani Thomas Bernhardin Kolme pienoisromaania ja nyt Robert Walserin Konttoristin voin vain todeta, että monta teosta olisin voinut jättää tänä vuonna lukematta. Kirjallinen kotini on laadukkaassa käännöskirjallisuudessa.

Osallistun tällä marraskuun minihasteeseen.

Liitän tämän kirjan osaksi myös omaa lukuhaastettani. Sinäkin ehdit tähän mukaan. Tässä lukuhaasteessa määrällä ei ole väliä, vaan että avaat uuden, itsellesi oudon kirjailijan.  Juju on löytämisessä, itsensä ylittämisessä, unohduksen korjaamisessa, havahtumisessa. Itse olen edistynyt haasteessani siten, että olen hankkinut alakuvan nipun kirjoja omakseni.