Paulo Coelho Vakooja

Paulo Coelho Vakooja

Alkuteos: A Espiã 2016

Suomentajat: Jarna Piippo ja Sanna Pernu

Bazar 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Olen nainen, joka syntyi vääränä aikakautena, eikä sitä voi mikään korjata. En tiedä muistetaanko minut joskus tulevaisuudessa, mutta jos niin käy, en halua että minua koskaan pidetään uhrina vaan ihmisenä, joka astui ihmisenä eteenpäin ja maksoi siitä vaaditun hinnan pelotta.

Brasilialainen Paulo Coelho (s. 1947) on yksi maailman suosituimmista kirjailijoista, mutta hän herättää lukijoissa monenlaisia tunteita, hänestä pidetään tai sitten ei. Olen esitellyt blogissani aiemmin Coelhon kirjan Uskottomuus.

Vakooja edustaa hieman erilaista kirjailijan tuotantoa, sillä se ei ole perinteinen, coelhomainen elämäntapaopas.  Coelho on kuitenkin hyvin monipuolinen. Lukupinossani odottelee lukemista Coelhon teos Voittaja  on yksin, jonka pitäisi olla dekkari. En ylenkatso kirjailijan teoksia, sillä hänen Valonsoturin käsikirja on minulle rakas, sillä se palautti minulle fyysisiä voimia, kun tarvitsin niitä. Käytän usein Coelhosta puhuessani terijoensalavaa vertauksena.  Tuota puuta kukaan itseään kunnioittava puutarhafriikki ei istuta pihalleen, sillä näin ajattelevat ovat vakuuttuneita, että Kehä III:n ulkopuolella ei ole puutarhoja tai ainakin ne loppuvat sateenvarjojalavan menestymisvyöhykkeen rajalla…

Uudessa teoksessaan Paulo Coelho kertoo historian kuuluisimman vakoojan Mata Harin (1876–1917)  tarinan. Oikealta nimeltään Mata Hari oli Margaretha Zelle.  Tarina perustuu tositapahtumiin. Mata Harin eksoottinen elämä selittyy osin sillä, että Mata Harin äiti oli jaavalaista syntyperää.  Coelho ei pyri kirjoittamaan elämäkertaa, vaan hän korostaa tarinan fiktiivisuutta. Coelho kertoo loppusanoissa, että kirjan tapahtumat ovat totta, mutta hän on joutunut luomaan dialogit, sulattamaan joitakin kohtauksia yhteen, muuttamaan tapahtumien järjestystä ja poistamaan kaiken sellaisen, jolla ei ole merkitystä tarinan kannalta.

Mata Hari oli minulle nimenä tuttu, mutta toisaalta en tiennyt paljoakaan tuosta naisesta. Hänen sanotaan olleen näyttelijä, tanssija, kurtisaani ja Pariisin elegantein nainen.  Hän etsi omaa totuuttaan rikkoen sovinnaisuuden rajoja. Hän sai paljon osakseen niin hyvää kuin pahaa, mutta hän ei alistunut aikalaisnaisen muottiin.

Silloin nimeni on jo unohdettu. En kuitenkaan kirjoita tullakseni muistetuksi, vaan ymmärtäneeksi omaa kohtaloani. Kuinka ihminen, joka vuosikaudet sai mitä tahtoi, saatettiin tuomita kuolemaan niin vähästä?

Coelho aloittaa tarinan voimakkaasti, sillä ensimmäinen luku päättyy traagiseen kuolemaan. Mata Hari haettiin aamun sarastaessa pariisilaisen naisvankilan sellistä 15. lokakuuta 1917, ja hänet vietiin Vincennesin kasarmin teloituspaikalle. Viimeiseen asti Mata Hari odotti armahdusta, mutta hän ei pelännyt kuoleman kohtaamista, sillä Coelho kirjoittaa yleisestä uskomuksesta, että Mata Hari olisi ollut erityisen rauhallinen ja kieltäytynyt silmiensä sitomisesta. Hän katseli näennäisen tyynenä teloittajiaan, kun pappi, nunnat ja asianajaja lähtivät kävelemään poispäin.

 Hän veti päälleen mustat silkkisukat – hiukan groteskit niissä olosuhteissa – ja korkeakantaiset, silkkirusetein koristellut kengät. Sitten hän nousi sängyltä ja otti ripustimesta sellin nurkasta melkein maahan asti ulottuvan turkin, jonka hihansuita ja kaulusta somisti toisenlainen turkis, ehkä kettua. Hän puki turkin yöpaitana käyttämänsä raskaan silkkikimonon päälle.                 

Mata Hari herätti eläessään pahennusta, kateutta ja mustasukkaisuutta ranskalaisen ylimystön piirissä. Hän eli aikansa kuuluisuuksien parissa ja tapasi niin Sigmund Freudin, Pablo Picasson kuin Amadeo Modiglianin. Varakkaat ja hyvässä asemassa olevat miehet lahjoittivat kilvan huomiotaan ja koruja kauniille naiselle, jolta toivoivat palveluja. Mata Hari eli maailmanäyttelyn ja ensimmäisen maailmansodan aikana. Näyttelyn monumentti oli tarkoitus purkaa, mutta Eiffel-torni jäi pysyväksi. Mata Harille Pariisi oli maailman kaunein kaupunki: se oli kuitenkin ainoa kiintopiste, ainoa kaupunki, jossa tunsin olevani inhimillinen olento sanan täydessä merkityksessä, kokien kaiken luvallisen ja luvattoman.

”Tässä on Pablo Picasso, taiteilija josta kerroin sinulle.” Esittelyhetkestä lähtien mies unohti muut vieraat ja yritti koko ajan pitää yllä keskustelua minun kanssani. Hän puhui kauneudestani, pyysi minua mallikseen, sanoi että minun pitäisi lähteä hänen kanssaan Málagaan, edes viikoksi pakoon Pariisin hullunmyllyä. Hänellä oli yksi ainoa tavoite, eikä sitä tarvinnut ääneen mainita: saada minut sänkyyn.

Vakooja on nopealukuinen ja vaikuttava teos naisesta, joka eli väärään aikaan.  Viihdyin Coelhon seurassa hyvin.