S. K. Tremayne Jääkaksoset
Alkuperäisteos: The Ice Twins
Alkuperäisteos: The Ice Twins
Suomentaja: Oona Nyström
Otava 2016. Oma ostos.
Olin lukenut joitakin blogiesittelyjä
ja tiesin haluavani lukea tämän kirjan. Jääkaksosia mainostetaan huimaksi trilleriksi.
Minä sen sijaan mietin muutamankin kerran, että luenko yksinäni pimenevässä illassa
tämän kehutun trillerin.
S. K. Tremayne ei sano minulle
mitään, mutta oletan kirjailijanimen olevan pseudonyymi. En vertaa häntä Gillian
Flynniin vaan enemmänkin S. J. Watsoniin, sillä kirjailija lienee mies.
Jääkaksoset on hyvin kirjoitettu ja pitää otteessaan loppuun asti. Erakkomainen majakkasaari
tarjoaa upean miljöön trillerille. Syksyinen Eilean Torran, Ukkosten
saari, ei jätä lukijaa kylmäksi.
Majakanvartijan mökki on, valitettavaa kyllä, jätetty täysin luonnon armoille. Kukaan ei ole käynyt siellä vuosikausiin. Mutta se on suojeltu, joten sitä ei myöskään voi vain purkaa ja rakentaa uutta tilalle.
Sarah ja Angus Moorcroft ovat Lontoossa asuva pariskunta. Elämä
on koetellut heitä julmasti, sillä vuosi sitten he kokivat surullisen
tragedian. He menettivät perheen identtisistä kaksostytöistä toisen. Surusta
toipuminen ja taloushuolista selviäminen ovat nujertaneet paria. Tarinaa
kerrotaan äidin näkökulmasta minämuotoisena, mutta Anguksen näkökulma avautuu
myös. Sarah yrittää selviytyä surusta, mutta Angus hakee
helpotusta viinasta.
“Äiti, miksi sinä sanot minua koko ajan Kirstieksi? Kirstie on kuollut. Se oli Kirstie joka kuoli. Minä olen Lydia.”
Jäljelle jäänyt Kristie järkyttää
väittämällä olevansa Lydia. Vanhemmat välttävät asiasta keskustelua. Sarah ja
Angus haluavat jättää menneen taakseen ja pakenevat majakkasaarelle
Skotlantiin Anguksen isoäidin jättämään taloon.
Ensimmäistä kertaa muuttomme jälkeen minut valtaa vahva kuuluvuuden tunne. Kurjuudesta ja karuudesta huolimatta olen rakastumassa uuden kotimme tavattoman aitoon kauneuteen: rakastumassa Salmadairin ohi etelään kuohuvien vesien mahtiin, haltioitumassa merenlahtien välissä kohoavan Knoydartin arvokkaasta yksinäisyydestä. Kauneus tekee kipeää: se sattuu samalla tavalla kuin haavat, jotka alkavat parantua.En halua ikinä palata Lontooseen. Haluan jäädä tänne.
Lydia polttohaudattiin, joten mitään todisteita ei ole. On
vain tyttären väittämä ja Beany-koiran outo käytös. On piinaava ja eristävä ympäristö,
riitaisa parisuhde ja tyrskyävä meri. Kyllähän noilla aineksilla saadaan kokoon
trilleri. Olisin halunnut tietää enemmän kaksosten perimästä, miten
tuollaisessa tilanteessa todelliset faktat toimivat.
Sitten Lydia kuoli, hän putosi parvekkeelta vanhempieni luona Devonissa.
Tapahtumien miljöönä on Skotlannin länsirannikolla oleva Skyen
seutu. Olen itse yöpynyt sen verran ulkosaariston vaatimattomissa kämpissä,
että pääsin tarinaan hyvin mukaan. Tuolla ihminen
on yksin omien ajatustensa kanssa. Sarah ja Angus yrittävät selvitä vaikeissa
olosuhteissa. Miten menneisyyden voi jättää taakseen? Mitä tapahtui tuona
menetyksen hetkenä? Alkoiko vanhempien ongelmat lapsen menetyksestä vai pian
syntymän jälkeen?
Olen yrittänyt opetella näiden kasvien nimiä: peltosaunio, merirannikki, meripiikkiputki – tyypillisiä vuorovesirannoilla kasvavia kasveja.
Jääkaksoset on psykologinen trilleri,
joka välittää tehokkaasti piinaavan tunnelman lukijan kestettäväksi. Helpointa
tehtävästä on suoriutua lukemalla tarina yhteen menoon yllätykselliseen loppuun
asti.
En juuri lue trillereitä, mutta olen lukenut Jääkaksosista sen verran kiinnostavia arvioita, että saatan hyvinkin tehdä poikkeuksen, jo senkin takia, että itsekin kaksosena kaksosista lukeminen on asia, joka kiinnostaa.
VastaaPoistaMinäkään en pidä itseäni trillereiden lukijana. Ennen blogiaikaa pysyttelin kiltisti Jungstedtin, Läckerbergin ja kumppaneiden kirjoissa. Blogiaikana olen lukenut rohkeampia kirjoja. Esim. Sundit. Lisäksi en haluaisi kirjoihin lapsia, koiria tai kissoja, tuntuu, että dekkari ei voi kirjoittaa ilman, että yhtä schäferiä ei oteta hengiltä.
PoistaTuo kaksosjuttu on sinulle jännä. Olisin toivonut tietäväni enemmän. Mietin lukiessani, että onko jokin juttu noin.
Aloitin itsekin tuon kirjan,pidin taukoa ja taas jatkoin. Olihan se hyvin kirjoitettu mutta minua se ei oikeastaan vienyt mukanaan. Odotin enemmän juurikin kehujen takia mutta haaleaksi jäi, ehkä ei vaan tällä kertaa tämän tyylinen uponnut.
VastaaPoistaOdotin pahempaa tarinaa. Tuo miljöö on heikkouteni, joten se vauhditti lukemistani. Olen itse herännnyt myrskyyn, jossa mökin ovi lensi auki, laituri oli enää yhdestä kulmasta kiinni ja vene karkaamassa.
PoistaJääkaksoset oli kyllä piinaava ja niin koukuttava. Oli tosiaan melkein pakko niellä kerralla <3
VastaaPoistaOdotin miltei pahempaa tarinaa, mutta onneksi ei ollut. Pystyin lukemaan yksin ollessa. Tuo miljöö on minulle must. Jatkanen Flavian seurassa kyläteillä polkemista.
PoistaMinä mietin edelleen luenko tämän vai en. En varmaan kuitenkaan ihan heti lue, kun ei sen polttavampaa tarvetta ole syntynyt. Jääkaksoset kyllä kiinnostaa, mutta jokin mitä en osaa eritellä, haraa vastaan. Joku minun intiotiojuttu taas. :D
VastaaPoistaMutta hieno kirjoitus, alkoi piirun verran enemmän kiinnostaa!
Minusta tuntuu, että voisit pitää tästä. Tämä on aika simppeli, mutta tässä on myös parisuhdetta. Se, miksi sanon, että voisit pitää, perustuu ihan siihen, että voisit viihtyä miljöössä. Ja seutukin on sinulla läsnä ja lähempänä. Lisäksi loppu ei ole tylsä.
Poista