Klas Östergren Twist

Klas Östergren Twist

Ruotsinkielinen alkuteos Twist (2014)
Suomentanut Hanna Tarkka
Siltala 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Klas Östergren (s. 1955 Tukholmassa) on Ruotsin maineikkaimpia kirjailijoita. Hänen esikoisromaaninsa Attila ilmestyi jo vuonna 1975. Sen jälkeen hän on kirjoittanut parikymmentä romaania sekä novelleja ja lukuisia elokuva- ja tv-käsikirjoituksia. Vuonna 1980 julkaistu Gentlemen oli kirjailijan läpimurto. Sain Östegrenin kirjan tuolloin, mutta luin sen vasta vuosia myöhemmin suomeksi.  Siltalan katalogissa Twistin esittely herätti heti tunteen, että tuon kirjan haluan lukea, sillä tuohon saamaani kirjaan liittyy monia hauraita muistoja.

Twist and Shout

Herrasmiesten lukemisesta on  ikuisuus, joten minulla ei ollut selvää kuvaa, mihin Östergren vie minut mukanaan. Twist alkaa Anne-Marien hautajaisista. Twist on tarina Anne-Mariesta ja hänen lähipiirin ihmisistä. Tai kaikille hän ei ollut Anne-Marie eli Twist on tarina naisesta sillä nimellä, millä kukin hänet tunsi.  Anne-Mariella oli useampi suhde, myös kertojan kanssa ja vastaavasti kertojalla ei ollut suhteista pulaa. Alkaako tarina sinä kesäisenä aurinkoisena iltapäivänä saaristossa, kun kalakaverit, tyttö ja poika, kohtaavat ja Twist and Shout soi? Tuosta hetkestä muistotilaisuuteen kulkee vuosikymmenten aikajana.

Kukaan ei ollut ikinä kuullut vastaavaa. Velipoika sai kääntää volyymia aina vain suuremmalle, jotta jokainen tajuaisi, että siltä kuulosti musiikki eikä radio, jonka antenneissa olisi muka vikaa. Laulaja, rytmi ja sanat saivat koko olemassaolon keinumaan, svengaamaan, lähtemään liikkeelle nyrjähdyksellä, joka oli elämän oma, nuoren, uuden ja villin elämän, joka muuttaisi maailmaa pysyvästi, niin vahvalla ja mahtavalla voimalla, että kaikki vastarinta meni nurin.

Twist oli toisenlaista kuin mikään tanssi. Siinä ei ollut askelia, vartalo vääntyili ja taipuili kuin koukussa kiemurteleva mato, ja kun kappale loppui, oltiin hiestä märkiä ja täysin tyhjiä ilman että oli oikeastaan edes liikuttu minnekään.

Miehemme

Klas Östergrenin romaani kertoo miehen tarinan kuljettaen lukijaa 60-luvulta nykyaikaan. Kirjailija vie lukijaa niin ajallisesti kuin paikallisesti pitkän matkan tehden harppauksia sinne tänne rönsyillen. Käytän itselleni tuttua ilmaisua miehemme, koska muutakaan minulla ei ole. Mutta eniten rakastamani mieskirjailija on opettanut minut käyttämään tuota sanaa sujuvasti. Kukaan meistä ei ole vapaa ja ihmisen vapaa tahto on harhaa. Kaikki pyristelevät samassa petoksen verkossa: kuka vastahakoisesti, kuka tietämättään, kuka vapaaehtoisesti.

Siksi haluan muistaa jälleennäkemisemme niin, että se oli sattuma. Joskushan sen piti tapahtua, että tiemme risteäisivät uudelleen. Tukholma ei ole kauhean iso.

Kokonainen elämä ja ohikiitävä hetki

 Muistotilaisuudesta lukija siirtyy sisäkertomuksena Karlskronan hotelliin lokakuisena maanantaina vuonna 2011, sillä miehemme on matkustanut tehdäkseen tutkimusta ruotsalaisesta näyttelijästä Johan Peter Lewenhagenista (1770-1832). Karlskronassa on menneisyys läsnä ja myös vanhat tutut Tommy ja hänen vaimonsa Nina, joiden seuraan miehemme hakeutuu. Pari on yhä naimisissa, vaikka Tommy asuukin kaupungin ulkopuolella mökillä. Tommyn myötä miehemme tutustuu venäläiseen liikemieheen Jevgeniin, jonka kutsumanimi on liennytetysti Jeff. Myös Anne-Marien isä Sigge Backlund on tarinan keskeinen hahmo.

Vaikka en edes halunnut tietää kaikesta siitä, jos hänen kertomansa tiedot täyttivätkin tyhjän tilan, olin jo kauan sitten oppinut elämään sen kanssa. Ami oli kuollut ja haudattu, hänen muistonsa eläisi säätiössä, joka rahoitti hädässä olevien naisten turvakodin.

Tyyliniekka

Östergren on taitava tarinakertoja.  Hän kirjoittaa proosaa omalla tyylillään ja jäljittelemättä. Minuun vetoaa tekstin selkeys ja sen näennäinen yksinkertaisuus. Jos sanoisin lempikirjailijoikseni Per Pettersenin, Joel Haahtelan ja Johan Bargumin, niin Östergren edustaa tyylillisesti aivan jotain muuta. Vertaisin Östergreniä mieluiten  Asko Sahlbergiin. Twist on ihanan kaunis ja samalla surullinen rakkaustarina, hyvin maskuliinisin vedoin, nostalgiaa lietsoen, mutta ilman hempeilyä. Otetaan kuitenkin hieman takapakkia, sillä vaikka sanon Östegrenin kirjoittavan selkeästi, niin en tarkoitakaan sanomaani kirjaimellisesti. Twist vaatii keskittymistä ja tekstiin syventymistä. Jos saat kiinni ajatukseni lemppareistani, niin ymmärrät tämänkin, kuinka teksti voi olla selkeää, mutta silti haastavaa.

Väkivalta oli kuin saariston kavala kari, näkymätön, pinnan alla pimeässä piilevä suuren vedenalaisen vuoriketjun huippu. Uhkaava. Hengenvaarallinen. Joskus, veden ollessa matalalla, se pisti pinnasta esiin, tuli päivänvaloon ja paljastui kuin korostaakseen itseään, muistuttaakseen olemassaolostaan, siitä että on siellä eikä koskaan katoa. Se pitää vain oppia tuntemaan. Silti pitää vain varoa.

Lahjuksista rakenteisiin

Twist vetelee esiin monia teemoja ja ahtaa mukaan rutkasti juonenkäänteitä tarjoten hetkisen tunnelmia rakkaudesta trilleriin. Taustalla ovat niin jälleenrakentaminen, hyvinvointiyhteiskunta, lahjonta, kaasuputki, Beatlesin musiikki kuin kylmän sodan piina.  Eletyt vuodet hupenevat, joten niistä ei kannata tehdä tilinpäätöstä. Kuka hyötyy kenestäkin ja kuka maksaa pienemmän tai suuremman hinnan. Viehätyin kerrontaan ja sen tempoiluun yrittäessäni pysyä tarinassa mukana. Joskus kirjan luettuaan tietää, että se tarvitsee uudemman lukukerran ja niin tunsin tämän kanssa. Jotkut kohdat luinkin jo kertauksena, sillä ihastuin tekstiin.

Blogeissa toisaalla:  Kulttuuri kukoistaa