Sivut

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Victoria Aveyard Punainen kuningatar ja arvontamuistutus





Victoria Aveyard Punainen kuningatar
 Alkuperäisteos Red Queen (2015)
Suomennos Jussi Korhonen
Aula & Co 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.
Victoria Aveyard (1990) on opiskellut elokuvakäsikirjoitusta Los Angelesissa. Punainen kuningatar on uuden Hopea-sarjan aloitus, ja sen elokuvaoikeudet on jo myyty.

Takakansi mainostaa kirjaa: Yhdysvaltojen suosituin fantasiasarja vuonna 2015, elokuva ilmestyy ensi vuonna ja Nälkäpeli kohtaa Game of Thronesin. Lukijalta otetaan heti luulot pois, sillä ainakin minä fanitan Nälkäpeliä. 

Näissä dystopioissa tulevaisuus tuntuu kehittyvän aina samaan suuntaan: epätasa-arvo kasvaa, valtaapitävät muuttuvat väkivaltaisiksi ja tavallinen kansa joutuu orjan asemaan. Kovin valoisaa tulevaisuudenkuvaa eivät välitä sen enempää Margaret Atwoodin MaddAddam-trilogia tai Veronica Rothin Divergent-trilogia.

Tarinan päähenkilö on taskuvaras Mare Barrows. Tapahtumat käynnistyvät, kun Mare on tapansa mukaan varastelemassa saadakseen perheelleen elantoa. Hänen isänsä on haavoittunut sodassa ja kaikki kolme veljeä on lähetetty sotaan. Sama uhkaa Marea hänen täyttäessään pian 18 vuotta. Tarina vetää jatkuvasti mukaansa uusia juonenkäänteitä  ja ihmisiä, joista osa häviää kuitenkin matkan varrella taustalle.

Ihmiset ovat jakautuneet punaveriseen rahvaaseen ja valtaapitävään eliittiin eli hopeisiin, joilla on myös yliluonnollisia kykyjä. Tähän johtaneita syitä ei kerrota. Samoin kaikki teknologia puuttuu kulkuneuvoja myöten, mutta sähkö toimii ajoittain.

Tämä on todellinen ero Hopeisten ja Punaisten välillä: veremme väri. Tuo pieni ero jostain syystä merkitsee sitä, että he ovat vahvempia, älykkäämpiä ja parempia kuin me.

Yllättäen Mare haetaan kuninkaan hoviin palvelijaksi, mutta heti ensimmäisenä päivänä hän joutuu onnettomuuteen ja putoaa areenalle, jossa on meneillään kuningatarkoe, missä valitaan maan tulevalle hallitsijalle, kuninkaan vanhimmalle pojalle, Calille, puolisoa.
Mare putoaa areenaa suojaavan salamakilven päälle, jonka pitäisi polttaa hänet, mutta hän tuntee vain kipinöintiä ja vain hänen vaatteensa palavat. Pahaksi onneksi areenalla on juuri vuorossa pelätty magnetroni Evangeline, joka pystyy muovaamaan metallia ja ensi töikseen hän yrittääkin tappaa Maren metallipiikeillä. Mare  saa loihdittua salaman, joka tuhoaa Evangelinen heittämät piikit ja puhkaisee metrien aukon hänen viereensä takaseinään. Mare huomaa omaavansa kykyjä, joita hänellä punaisena ei pitäisi olla. Tapahtumien myötä Maresta tulee hovissa prinsessa ja nuoremman prinssin, Mavenin kihlattu.
Samaan aikaan Purppurakaarti suunnittelee vallankumousta järjestämällä terroristi-iskuja johtajanaan Farley, jonka Mare tapaa mennessään myymään varastettua tavaraa Willin vankkureille tarkoituksenaan pelastaa itsensä ja ystävänsä Kilorn Warren sotaan lähettämiseltä. Mare ei tosin ole tietoinen tuossa vaiheessa Farleyn osuudesta Purppurakaartiin.

Marella on kirjassa kolme poikakaveria. Kilornia hän on tapaillut pienestä asti kotikylässään. Myöhemmin kuvioihin astuu Cal ja pakon sanelemana Maven. Keneen Mare on todella ihastunut, se jäänee arvoitukseksi. 

Lisäksi kirjan motto: jokainen voi pettää kenet tahansa tekee kirjan juonen ennalta arvaamattomaksi.

Maren prinsessaopintojen opettaja Julian (kyvyiltään kuiskaaja) toteaa: ”On ihan oikein, ettet luota minuun”, hän mutisee. ”Kukaan ei luota. Siihen on hyvä syy, että ainoat ystäväni ovat sanoja paperilla. Mutta en tee sitä, ellei minun ole välttämätöntä, enkä ole koskaan tehnyt sitä pahantahtoisesti.” Sitten hän tyrskähtää ja nauraa synkästi. ”Jos haluaisin, voisin puhua itseni kuninkaaksi asti.”

Punainen kuningatar on mielenkiintoinen YA, jota vauhdittavat valtataistelut, juonittelut, rakastumiset ja kolmiodraamat.   Jostain syystä lukemiseni oli aluksi hieman takkuilua ja pääsin hitaasti tarinaan mukaan.  Minua häiritsi alussa, että tarina käynnistyi Maren tavallisesta päivästä sen enempiä selittelemättä. Olisin kaivannut jonkinlaista johdantoa ja taustoitusta tarinaan.  Pidin kuitenkin kokonaisuudesta ja jatkan ehdottomasti sarjan parissa.


Arvontamuistutus

Kesän viimeinen arvonta on täällä. Ehdit vielä mukaan. (2.9. 20.30)


2 kommenttia:

  1. Minä en oikein päässyt tähän sisälle missään vaiheessa. Jotenkin en päässyt samaistumaan kehenkään ja kolme poikaystävää(?) no, taidan olla myös vähän varsinaisen kohderyhmän ulkopuolella, vaikka fantasiasta noin yleisesti ottaen kovasti pidänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin lukeminen tahmasi aluksi, mutta vähitellen pääsin tarinaan mukaan. Minäkään en kuulunut kohderyhmään, mutta minulle maistuu YA välipaloina paremin kuin chick lit. Fantasia ja YA maistuvat minullekin.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!