Hugh Howey Hiekka

Hugh Howey Hiekka
Alkuteos: Sand (2014)
Suomentaja: Einari Aaltonen

 Like 2016. Arvostelukappale. Kiitän kustantajaa.

Hugh Howey (1975) on yhdysvaltalainen kirjailija. Howey on kirjoittanut uuden tarinan  huippumenestyneen Siilon saagan jälkeen. Hiekka on dystopia, post-apokalyptinen scifi, joka kertoo hiekan alle hautautuneesta maailmasta.  Elettyä aikaa ei kirjassa määritetä, mutta kirjan tapahtumat sijoittuvat Coloradon tienoille jonnekin kaukaiseen tulevaisuuteen. Myös Low-Pub,  Springston and Danvar ovat tunnistettavia tai siis minä tulkitsen näin. Olenhan minä tämän kirjan seurassa oman mukavuusalueeni ulkopuolella, joten teen omia tulkintojani. En ole noin vain valmis hylkäämään dystopiaa, sillä moni dystopia on ottanut minut omakseen.  

Talo ei ollut ihmisten rakentama. ei ainakaan Palmerin tuntemien ihmisten. Tämä oli tarujen Danvar. Muinainen Danvar. Kaupunki oli puolentoista kilometrin syvyydessä, ja löyhkäävät banditit olivat löytäneet sen.

Tarinan keskiössä ovat sisarukset, kolme veljeä ja sisko sekä äiti Rose. Isä lähti kaksitoista vuotta sitten reissuun etsimään jotain aavikkoa parempaa, mutta hän ei koskaan palannut. Palmer ja hänen sisaruksensa Vic, Conner ja Robin elävät maailmassa, joka kulkee kohti katoamistaan.  Rosen bordelli ei saa lasten hyväksyntää.  Vic ei ole suostunut tapaamaan äitiään missään kolmeen vuoteen. Lapset vieraantuvat äidistään ja hän lapsistaan. Isän lähettämän Violetin saapuminen avaa tarinaa tuolta osin, mitä on jossain muualla. Violet tuo kirjeen mukanaan.  Isä oli luvannut hänen selviävän.

Joskus hän piti isää pelkurina, joka oli livistänyt yöhön. Joskus isä oli hänestä rohkea paskiainen, koska oli uskaltanut lähteä EI-kenenkään-maalle. Kaikista ei ollut lähtemään paikkaan, josta kukaan ei palannut. Vähemmän mairittelevammin sopi luonnehtia kusipäätä, joka oli jättänyt vaimonsa ja neljä lastaan tehdäkseen niin.

Tuuli siirtää ja kerrostaa dyynejä jatkuvasti, joten koskaan ei tiedä seuraavan päivän tapahtumia. Sukelluspukujen ansiosta hiekkasukeltajat yrittävät selvittää hautautuneen maailman salaisuuksia.  Palmer lähtee Hapin kanssa hiekkasukellukselle bandiittien toimeksiannosta, mutta se ei suju hyvin. Myös Hap on valmis pettämään ystävänsä tilaisuuden tullen. Aavikkobandiitit eivät kerro reissun suunnitelmia edes kaksikolle.  Aavikon olot, hiekkakiiturit ja hiekka tuntuvat todelliselle ainakin, jos on niellyt päiväkausia hiekkaa ja yrittänyt hengittää kankaan läpi kuten minä. Muisto Danvarista elää ihmisten puheissa kadonneena kaupunkina.

Isä toi Palmerin ja Vicin tänne ensimmäisen kerran ennen minun syntymääni. Hän ja äiti kertoivat omista vanhemmistaan, menneisyydestään, muistamisen tarpeellisuudesta. Isän lähdettyä lupasimme, että palaisimme tänne kerran vuodessa emmekä unohtaisi.

En yleensä puutu kirjan ulkoisiin ominaisuuksiin, mutta nyt mainitsen, että kirjan ulkoasu on tyylikäs, fontti miellyttävää, paperi vahvaa suojapaperia myöten. Kirja on painettu Keuruulla Otavan kirjapainossa. Jätän lukijan tulkittavaksi ajatukseni.

Hiekassa minua kiehtoi eniten tarinan erilaisuus ja omaperäisyys. Tarinassa on selkeä juoni ja kirjan jännite säilyy loppuun asti. Yllätyin eniten ehkä siinä, että tapahtumien lisäksi keskeisessä asemassa ovat myös ihmissuhteet, mutta pidin niiden läsnäolosta. Pidin hahmojen uskottavuudesta. Jäin myös miettimään tarinan lopetusta, sillä minulle jäi avoimia kysymyksiä etenkin tarinan äänimaailmasta ja minut valtasi myös uteliaisuus siitä,  mitä oli tuolla toisaalla.
Hiekka on erinomainen ja koukuttava dystopia.

Blogeissa toisaalla: Dysphoria ja Järjellä ja tunteella