Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa

Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa

Alkuperäisteos: Das Lavendelzimmer (2013)
Suomentaja: Veera Kaski
Bazar  2016. Kustantajalta

Pieni kirjapuoti Pariisissa on tarina rakkaudesta ja itsensä löytämisestä. Kirja toi minulle mieleen Gabrielle Zevinin kirjan Tuulisen saaren kirjakauppias.

Pariisilainen kirjakauppias Jean Perdu pitää kaunokirjallisuusapteekkia proomussa Seinen varrella. Hänellä on ihmeellinen kyky löytää jokaiselle asiakkaalleen juuri tämän mielialaan sopiva kirja. Perdu ravitsee ja lääkitsee avuntarvitsijoita kirjallisuusterapialla, mutta omia haavojaan hän ei ole osannut lääkitä.

Perdu rakasti naista joskus kauan sitten. Manon oli hänen nuoruudenrakkaus, jota mies ei ole kyennyt unohtamaan. Kaksikymmentäyksi vuotta sitten Manon lähti ja jätti Perdun. Manon jätti jälkeensä myös laventelihuoneen, johon Perdu ei ole astunut kahteenkymmeneenyhteen vuoteen.  

Kirjat eivät tietenkään ole pelkkiä lääkäreitä. Jotkut romaanit ovat helliä elämänkumppaneita. Jotkut taas lyöntejä avokämmenellä. Toiset ovat kuin ystävä, joka kietoo huovan hartioille kun syksy masentaa. Ja toiset… niin.  Jotkut romaanit ovat vaaleanpunaista hattaraa, kihelmöivät kolme sekuntia aivoissa ja jättävät jälkeensä onnellista tyhjyyttä. Niin kuin lyhyt, kiihkeä rakkaussuhde.

Perdun naapuriin muuttaa Catherine, hylätty nainen. Naapurusto kerää kortensa kekoon, sillä naisella on vain vaatteensa. Perdulla on ylimääräinen pöytä, jonka hän vie naiselle. Mielellään hän ei sitä tee. Hän olisi mieluummin hankkinut uuden pöydän, koska pöydän nouto pakotti hänet laventelihuoneeseen. Tuon pöydän laatikosta löytyy lukematon kirje. Viimein Perdu avaa ja lukee tuon kirjeen. 

Perdun vakioasiakas on samassa talossa asuva Max Jordan, joka nuorena kirjailijana kärsii tyhjän paperin syndroomasta. Esikoisteos Yö oli menestys, mutta sen jälkeen sanojen virta on tyrehtynyt. Hän karttaa ihmisiä, välttää kirjoittamista ja pakenee itseään ja kaikkia muita. Jordan on täysin vakuuttunut, että hän ei pysty enää ikinä kirjoittamaan. Edes hänen kustantajansa ei tiedä hänen olinpaikkaansa. Perdu tarjoaa Jordanille itselleen rakasta teosta Sanaryn kirjaa nimeltä Eteläntulet. Perdu oli jo pidempään selvitellyt tuon kirjailijan taustoja pääsemättä hänestä selville.

Luettuaan kirjeen Perdu menee proomulleen ja irrottaa laivansa kotilaiturista ja suuntaa kohti menneisyyttä ja Provencen sydäntä. Jostain paikalle ilmaantuu myös Jordan ja liittyy aikailematta mukaan.   Perdu on viimeinkin valmis kohtaamaan menneisyyden. Proomumatka ei ole nopein tie perille, mutta Perdulle reissu on matka myös itseen. Miehet ystävystyvät matkan aikana, mutta myös Jordanille matka on merkityksellinen.

Sen, että kannamme heitä sydämessämme. Se on meidän tehtävämme. Me kannamme heitä mukanamme, kuolleita ja särkynyttä rakkautta. Se tekee meidät kokonaisiksi. Jos unohdamme kadonneemme ja kiellämme heidät, emme … silloin lakkaamme itsekin olemasta.

Rakkaus, kuolleet. Kaikki ihmiset elämämme eri ajoilta. He ovat jokia, jotka virtaavat sielumme mereen. Jollemme halua muistaa heitä, meren lähteet ehtyvät

Kirjan lopussa olevat Jean Perdun kaunokirjallinen ensiapupakkaus ja ruokareseptit tekivät minuun pienemmän vaikutuksen. Pieni kirjapuoti Pariisissa teki hyvän olon. Enemmän minä pidin kirjan ajatuksista kuin sen viljelemistä kirjojen nimikkeistä. Lue kesän lämmössä ja nauti.

Blogeissa toisaalla: Todella vaiheessa ja Hannan kirjokansi

Liebster Award –palkinto

Olen vastannut tähän jo aiemmin, mutta vaihtuuhan tässä kysymykset. Kiitän  Kirja vieköön Riittaa palkinnosta ja yritän vastailla kysymyksiin.

Mistä maasta löytyy lempikirjailijasi? Mainitse 1-5 kirjailijaa, mutta tietysti eri maista. 

Hermann Hesse  Kulkija, Sveitsi

Peter Hand  Intohimoisesta Sienestäjästä, Vasenkätinen nainen, Moravalainen yö, Itävalta

Simone de Beauvoir Murtunut nainen,  Ranska.

Margaret Atwood Kivettyneet leikit, Yli veden, Sokea surmaaja, Uusimaa, Oryx ja Crake, Herran tarhurit,  Kanada.

Virginia Woolf Päiväkirjat I, II, III, Kiitäjän kuolema ja muita esseitä, Yö ja päivä, Menomatka, Vuodet,  Iso-Britannia.

Mainitse edellisen kysymyksen kirjailijan/kirjailijoiden kirja, josta olet postannut ja linkki olisi myös kiva. 

Kts yltä.

Kuinka monta kirjaa on kotikirjastossasi - suunnilleen?

Huh. Oletan, että 4000–5000, olen yhdistänyt omiin isäni kirjat, puolisoni fantasiat jne. Voi heittääkin, mutta arvioin luvun romskujen perusteella ja ei ainakaan vähempää ole. Meillä on paljon kirjoja kasveista, kasvilääkinnästä, puutarhasta, kulttuurihistoriasta. Autch. Siis nuo kasvikirjat ovat englanniksi ja ruotsiksi, en todellakaan keräile kotimaisia yrttikirjoja. Puutarhassa korostuvat tietokirjat, ei kuvakirjat.

Kirjahyllysi aarre?

Se on ehkä John Miltonin Kadotettu paratiisi, olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun K. Ervasti tyrkkäsi sen minulle. Yhä tänä päivänä jokin minussa värähtää, kun avaan kirjan, jonka alussa on tutut merkinnät. Toinen vastaus olisi Helmi Issakaisen Ihmeelliset helmet. Yhdessä tarinassa on kaikki, minkä ihminen tarvitsee.

Mitä harrastat lukemisen ja bloggaamisen lisäksi?

Kissat, Halla, elokuvat, kasvit, puutarha ja taidenäyttelyt. Kiersimme yli kaksikymmentä vuotta näyttelyitä ja kasvatimme kahta rotua ym. Ehkä tuohon puutarhaan olisi täsmennettävä, että minua kiinnostavat kasvit ja lajit, ei kukkapenkeissä möyriminen tai koreat pionit. Yksi tärkeimpiä kasvejani on käärmeenpistoyrtti Vincetoxicum hirundinaria, ehkä se viestii jotain.

Luetko yhtä kirjaa kerrallaan vai montaa samanaikaisesti?

Luen useampaa. En raahaa raskaita mukanani. Pahimpia dekkareita en lue yksin ollessa. Tylsää kirjaa luen paloissa.

Missä ja mihin aikaan vuorokaudesta luet pääsääntöisesti?

Mennen tullen tunnin, iltaisin, unettomina öinä ja viikonloppuisin. Kuljen aina kirjan kanssa. Kumpikin meistä  lukee paljon.

Jos kirjoittaisit kirjan, mikä olisi sen aihe?

En mieti tulevaa, sillä olen kirjoittanut mielestäni tarpeeksi. Tiettyjen asioiden suhteen olen ehdoton. Olen kirjoittanut apurahojen turvin, en ikinä työaikana. Tuosta en jousta piiruakaan. Todennäköisesti kirjoittaisin kasveista, koska tiedän niistä. Viimeksi kirjoitin sienistä. Tekeillä olevasta minulla ei ole lupa puhua, eikä se olisi edes järkevää.

Syksyn hyvät ja huonot puolet?

Mitähän hyvää syksyssä voisi olla? Sitä seuraa talvi, halusin tai en ja vihaan talvea. Lumi, jää, kylmyys eivät sovi minulle.  Jos syksy pyrkisi miellyttämään minua, niin elokuu olisi lämmin, sillä siten se takaisi herkkutatteja. Edellytän syksyltä upeita syysvärejä ja koreita hedelmyksiä. Ja omenia! Viihdyn sienimetsässä, koiran kanssa, yhdessä me kolme.

Hullaannutko joulusta?  

Hah.  En oikeastaan. Pidän lahjoista.

Kuinka nollaat nuppisi?

Metsässä, luonnossa. Pohjoisesta kaipaan sen metsiä. Maailmalla reissun päällä.

Haasteen säännöt:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.

2. Laita palkinto (ylläoleva kuva) esille blogiisi.

3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.

4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.

5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.

6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.

7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse

Kysymykseni palkinnon saajille:

Haasteen saavat Kirjapolkuni, Mannilainen ja  Serentis.

Omat kysymykset.

1. Minkä kirjan kansi kiehtoo sinua?

2. Minkä trilogian haluaisit lukea tai olet lukenut?

3. Elämäsi elokuva?

4. Mainitse joitakin suosikkikirjailijoitasi.

5. Mikä tietokirjan alue kiinnostaa sinua eniten?

6. Mainitse kirja lapsuudestasi?

7. Minkälaisia elokuvia katsot?

8. Mikä on suosikkisi YA:ssa (nuorten kirjat)?

9. Mikä syksyn kirjoista kiinnostaa sinua erityisesti?

10. Minkälainen on  hyvä dekkari?

11. Maistuuko sinulle kauhu tai vampyyrit?