Helmi Kekkonen Vieraat

Helmi Kekkonen Vieraat

Siltala 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Olen lukenut Helmi Kekkoselta aiemmin novellikokoelman Kotiin ja blogannut teoksen Suojaton ja teoksen Valinta luin ennen blogiani.

Vieraat on episodiromaani hetkistä ja niiden merkityksestä, miten ne sysäävät muutoksen entiseen. Tapahtumat sijoittuvat Helsingin kantakaupunkiin, Dagmarinkadulle, Ateneumin kahvilaan, Museokadun ja Temppeliaukion ympäristöön eri aikoina ja eri ihmisten näyttämöinä. Illallisille osallistuvat avaavat elämäänsä muistojen kautta muutaman tunnin ajan, mutta kuhunkin ihmiskohtaloon sukelletaan hetkeksi luoden hetkien kaleidoskooppi paljon pidemmältä ajalta. Kekkosen kyky välittää kunkin elämäntilanne on uskomattoman hieno ja koskettava.

Loppukesän päivä on kääntymässä iltaan ja illallisiin.  Senja on kotona ottamassa vieraita vastaan. Senja on tutustunut naapuriinsa läheisessä leikkipuistossa ja naapurin Anna ja Toivo-poika saapuvatkin ensimmäisinä.  Anna imettää Toivon ennen muiden saapumista. Senja kääntää katseensa hienotunteisesti, sillä toimenpide on liian intiimi ja arka kohdattavaksi. Senja kertoo Laurin lähteneen ostamaan valkoisia ruusuja. Senjan paras ystävä Alva saapuu yksin ilman Danielia viiniä maistelleena. 

Seuraavat tulijat yllättävät Senjan, sillä ovella ovat Laurin kutsumina Nelli ja Karen. Lauri oli kutsunut Nellin illallisille viime viikolla heidän tavatessaan kadulla. Miksi mies on kutsunut puolitutun jättäen hänet selviytymään yksin kaikesta?

Senja hämmentyy äänen ja eleen hellyydestä, mutta samalla se myös rauhoittaa häntä. Ehkä Alva on oikeassa, ehkä nämä kaksi tosiaan ovat pari. Ehkä Lauri on kutsunut heidät hetken mielijohteesta ja unohtanut mainita asiasta. Unohduksia on viime aikoina tapahtunut enemmänkin.

Alusta lähtien tarinan tunnelma on enteilevä ja painostava.  Jokaisella on salaisuuksia, kukin on kärsinyt tahollaan. Lukija pääsee osalliseksi kunkin murheista.  Ihastuin täysillä tähän näkökulmien käyttöön. Hyvin tiivillä ilmaisulla kerrotaan valtavan paljon.

 Seuraavana saapuu Ulla-äiti ja tämän kumppani, jolloin Senja tajuaa unohtaneensa kutsua isän ja Marin. Senja ei voi kiirehtiä miehensä paluuta, sillä tämä on unohtanut sivupöydälle avainnipun ja puhelimen. Senja tuntee olevansa heikoilla selviämisensä suhteen, mutta kaikki kääntyy tietenkin paremmaksi Laurin saapuessa. Nellin saadessa odottelusta tarpeeksi hän vinkkaa Karenille, että on aika häipyä liian keskiluokkaisista pidoista.

Illallisia järjestivät onnelliset ihmiset, sellaiset jotka eivät itke ja pudottele laseja, joiden ajatukset ja muistot eivät räjähtele aamusta iltaan. Sellaiset jotka kulkevat keveästi ja katsovat ihmisiä suoraan silmiin. Joiden mies on jumalauta paikalla silloin kun vieraat saapuvat.

Jokainen on valmistunut omalla tavallaan illallisiin. Jokainen uusi tulija on odotetusti ostoksilta palaava puoliso - turhaan. Vieraiden saavuttua tunnelma on odotteleva ja viipyilevä. Missä vaiheessa ajan olisi ennättänyt pysäyttää estäen sen vääjäämättömän kulun?

Senja havahtuu puhelimensa vilkkumiseen. Tuntematon numero. Senja vastaa, ja hetken kuluttua hän ymmärtää ettei tämä ilta ole alku vaan loppu, mutta sitä kukaan olohuoneessa olevista ei vielä tiedä.

Senja on pirstoutunut keskenmenoihin ja Ullan äitiys on ollut aina vajavaista. Senjalla ja Laurilla on ollut vaikeaa. Lauri uskoo, että isosisko Iiris saapuu juhliin, mutta Senja epäröi tämän tulemista. Laurilla oli adoptiotausta, sillä hän tuli virolaisesta lastenkodista kaltoin kohdeltuna seitsemänvuotiaana. Laurin tulo ei ratkaissut mitään. Vanhempien riidat eivät lakanneet, mutta niihin tuli tauko isä ottaessa työpaikan Tanskasta  ja tytön mukaansa, äidin jäädessä Laurin kanssa kahden.  Ennen juhliin saapumista Alva poikkeaa kotona tavaten yllätysvierailulle saapuneen isänsä. Isä on erilainen ja myöntää tavanneensa naisen, sillä äiti ei tervehdy.   Naapurin Annasta kerrotaan, että  maaliskuussa hän tuijotti kahta viivaa yhden yön seurauksena päättäen selvitä tulevasta. Toivo on illallisten ainoa lapsivieras.

Nelli ja Karen ovat vieraita muille, mutta aiemmin päivällä he olivat istuneet Ateneumin kahvilassa ja kohdanneet Alvan - tietämättään.  Juhliin valmistautuessaan Nelli avautuu Karenille keski-ikäisestä deitistään, jonka oli tuntenut jo aiemmin, mutta kevään tapaaminen oli johtanut Laurin kanssa tilanteesta toiseen.

Aluksi ne olivat ihan pieniä asioita. Vaatimattomia salaisuuksia, nopeita riitoja, valkoisia valheita. Sellaisia, jotka saattoi vielä unohtaa ja työntää syrjään. Mutta miten helposti niitä tulikin aina vaan lisää, ne kasaantuivat ja mursivat sen mitä jättivät alleen, ja lopulta minä huomasin etten enää tiennyt ketä varten se kaikki oli, meidän elämämme. Miksi minä joka aamu ja ilta seisoin selkä kumarassa ja kädet nyrkissä, pidin kaikin voimin kiinni sellaisesta mitä en enää oikeasti halunnut.

Teoksessa Vieraat lukija tutustuu elämänsä risteyskohdissa hapuileviin ihmisiin. Kaikki päätökset eivät lähde ihmisestä itsestään, sillä sattuma haluaa olla osallinen. Mrs. Dalloway vilahtelee tuokiokuvissa.

Vieraat on hyvin tiivistunnelmainen tarina, jossa kerrotaan tunteista, valinnoista, lapsista ja ihmissuhteista. Ihastuin. Pidin erityisesti aiheesta, että tämä ei liittynyt aiheeltaan sotaan, tämä ei ollut sukutarina, vaan tässä oli laajempi näkökulma ystäviin, vanhempiin, adoptioveljeen ja naapuriin. Olen väsähtänyt kotimaisiin sukusalaisuuksiin ja kaikkein eniten ikäisteni tai nuorempien kertomiin sotatarinoihin. Kotimainen vuosi on ollut vahva ja tämä kiipeää korkealle omissani liki Leena Parkkisen Säädyllistä ainesosaa. Odotan Riitta Jalosen kirjaa Kirkkaus, Pirkko Saision teosta Mies, ja hänen asiansa sekä Tuula-Liina Variksen Huvilaa.

Lukupinossa ja luettuna, ihana kirjasyksy.