F. Scott Fitzgerald Kultahattu

F. Scott Fitzgerald Kultahattu

Alkuteos The Great Gatsby (1925)

Otava 1974. Kotikirjasto.

Ja yhä edelleen puran viikonlopun lukumaratonin sumaa. Fitzgeraldin kirjasta on ainakin kolme elokuvaversiota: Kohtalokasta valtaa (1949), Kultahattu (1974) ja The Great Gatsby (2012). Itse olen nähnyt näistä vain tuon keskimmäisen ja minulle se on ainoa oikea. Tarkoitukseni oli katsoa jokin aika sitten tämä elokuva uudelleen, mutta olin erehtynyt lainaamaan uusimman version, joten keskeytin sen alun jälkeen. Minun elokuvassa ovat Robert Redford ja Mia Farrow. Ensimmäisen kerran luin Kultahatun lukiossa ja nyt luin sen kolmannen kerran. Tämän kirjan hohde ei ole himmentynyt aikojen kuluessa.

Kultahattu kertoo amerikkalaisesta unelmasta, rakkaudesta, pettymyksestä ja yksinäisyydestä. Kirjan keskiössä ovat Tom Buchanan, Daisy Buchanan, Myrtle Wilson, Jordan Baker, Nick Carraway ja tietenkin Jay Gatsby.

Kultahatun ajankuvana on jazzin ja kieltolain aika kultaisella 1920-luvulla ja miljöönä New Yorkin Long Island. Sitä ei mainosteta turhaan ajan kuuluisimmaksi kirjaksi.  Sitä pidetään yhtenä modernin kirjallisuuden klassikoista. F. Scott Fitzgerald kuvaa tyhjänpäiväistä elämää ja ihmisten turhuuden tavoittelua.  Tarinan kertoja on Yalesta vuonna 1915 valmistunut Carraway, joka toimii pörssimeklarina. Hän vuokraa mökin Long Islandilta päätyen tietämättään yksinäisen miehen naapuriksi ja ystäväksi.

Minä neuvoin. Ja siinä matkaa jatkaessani en enää ollutkaan yksinäinen. Olin opas, suunnistaja, alkuasukas. Mies oli ohimennen antanut minulle kotipaikkaoikeuden.

Alueella on toinen toistaan hienompia rakennuksia vähemmän muodikkaalla West Eggillä että tyylikkäällä East Eggillä.  Carrawayn naapurissa on mahtirakennus, jossa asuu Gatsby. Mies järjestää hulppeita juhlia, jossa ihmiset haluavat näkyä. Kummallisinta on, että talon isäntä ei osallistu järjestämiinsä prameisiin juhliin. Ei hän niissä viihdy. Ne ovat lavasteet, joihin hän odottaa jotakuta saapuvaksi.

Lahdelman toisella puolella asuvat Tom ja Daisy Buchanan, joista Daisy on kertojan pikkuserkku ja myös urheilullisen Tomin kertoja tuntee yliopistoajoilta. Tom on uskoton vaimolleen  ja vieraat naiset ovat hänen julkinen salaisuutensa. Ja Myrtlen Tom esittelee myös Carrawaylle.

Carraway kuulee Gatsbystä monta tarinaa, jotka vaihtelevat aina kertojan mukaan. Mikä lie tosi. Tässä yksi Gatsbyn itsensä tarjoilemana:

- Minä kerron sinulle ehdottoman totuuden.

Hänen oikea kätensä kohosi äkkiä vaatien taivasta todistajaksi.

- Minä olen varakkaan perheen poika keskilännestä – omaiseni ovat jo nyt kaikki kuolleita. Kasvoin Amerikassa, mutta opiskelin Oxfordissa, sillä kaikki esi-isäni ovat opiskelleet siellä useita vuosia. Se on perhetraditio.

Teoksen päähenkilö Jay Gatsby on noussut asemaansa yhteiskunnan alimmalta portaalta hämärin keinoin. Viittaan elokuvaan, jossa Jay esittelee taustansa kertojalle. Muistan, kuinka olin hölmistynyt Jayn rikkaasta taustasta ja Oxfordin sukupolvista.

Ja kun istuin siinä pohtien vanhaa, tuntematonta maailmaa ajattelin Gatsbyn ihmetystä hänen nähdessään ensimmäisen kerran Daisyn laiturin päässä palavan vihreän valon. Hän oli kulkenut pitkän matkan saapuakseen tälle siniselle nurmikentälle, ja hänen haaveensa oli silloin täytynyt tuntua olevan niin lähellä toteutumistaan, että sen olisi miltei mahdotonta liukua hänen käsistään. Hän ei tietänyt, että se oli jo jäänyt hänen taakseen, jonnekin suurkaupungin takaiseen suureen pimeyteen, missä laajat lakeudet loittonivat yöhön.

Tarinan pohjana on Jayn rakkaus, nuoruudenrakastettu eli siihen kaikki kulminoituu. Daisy elää onnettomassa avioliitossa Tomin kanssa, joka pettää vaimoaan tuon tuosta.  Carraway järjestää teekutsut, joihin hän kutsuu Daisyn ilman Tomia.  Paikalle saapuu myös Gatsby.  Siitä lähtee kehittymään tarinan traaginen loppu. Carraway oivaltaa, että hänen vieraansa eivät tapaa ensimmäistä kertaa, että heidän välillään on jotain muuta. Loppu on surullinen ja yksinäinen, koska Gatsby vaikenee. 

Kultahattu on täydellinen kirja, joka vain voimistuu ajan myötä.  Varmaan luen tämän vielä uudelleenkin, mutta elokuvan uuteen versioon minulla ei ole kiinnostusta.  Kirjassa on paljon symboliikkaa, johon en puutu. Carraway on nähty kumminkin Fitzgeraldin alter egona. Myös kirjan nimessä on symboliikkaa, joka on alussa runossakin.

Blogeissa toisaalla: Jokke ja  Sara

Osallistun tällä kirjalla  Ompun David Bowien suosikkikirjat -haasteeseen.