Siri Pettersen Mätä

Siri Pettersen Korpinkehät #2 Mätä

Alkuteos Råta (2014)

Suomennos Eeva-Liisa Nyqvist

Jalava 2016.

Mätä on jatkoa Korpinkehät­-trilogian ensimmäiselle kirjalle, Odininlapselle. Odininlapsi oli erinomainen lukuelämys, jonka seurassa nautin. Jos et ole lukenut trilogian aloitusosaa, älä lue tätä tekstiä, koska tässä ei voi välttää spoilausta ensimmäiseen osaan.  Odininlapsi on luettava tätä ennen. Minua ilahduttaa, että trilogian päätös ilmestyy jo tänä syksynä.

Odininlapsi oli jotain, mitä olin odottanut. Pidin Pettersenin maailmasta, sillä tässä rikotaan perinteisiä rajoja. Hirka joutui edellisen osan lopuksi jättämään Yminmaan korppinsa Kuron kanssa astumalla maailmojen väliseen Korpinkehään. Hän joutui lähtemään, koska hännätöntä odininlasta pidettiin mädän kantajana. Kopinkantaja Rime jää kaipaamaan häntä ja sortuu tekemään kohtalokkaita päätöksiä pelastaakseen Hirkan ja itsensä.

”Perilliset? Ei enää ole mitään perillisiä. Kukaan ei enää tule perimään tuolia. Ei koskaan. Yksitoista valtakuntaa tulevat valitsemaan omat edustajansa, ja tämä sukujen Neuvosto tulee kuolemaan. Olen viimeinen perillinen, jonka maailma tulee näkemään.”

Tämän jälkeen Rime ei ole toivottu henkilö Neuvoston johtavalle tuolille ja hänestä yritetään päästä eroon. Lisäksi Rime tekee kaikkensa päästäkseen Hirkan luokse. Myös sokeat liikkuvat pitkin yhtätoista valtakuntaa.

Tällä välin Hirka on astunut outoon, kuolevaan maailmaan. Kaikki on siellä toisin ja vierasta. Hirkalla ei ole maksuvälineitä, eikä ymmärrä kieltä, joten hän joutuu aluksi asumaan metsässä. Hän päätyy isä Brodyn luokse ja tämä ottaa hänet luokseen kyselemättä. Paikassa kukaan ei viljele mitään, mutta tavaranpaljous on käsittämätön. Hirkan mielestä pilaantumaton ruoka on valmiiksi mätää.

Sitä välttyy suurimmalta osalta ongelmia niin kauan kuin pystyy olemaan hyödyllinen. Hirka oli saanut tietää, ettei kenenkään oikeastaan pitäisi asua kirkossa. Ei ainakaan sellaisten kuin hän. Kirkkoa sanottiin Herran huoneeksi, mutta hän ei ollut käynyt siellä Hirkan tulon jälkeen, eikä siis tuntunut käyttävän sitä kovin paljon. Isä Brody olisi voinut heittää hänet ulos jo kauan sitten. Tai kutsua poliisin. Mutta pappi ei tehnyt niin. Ei niin kauan kuin Hirka pesi pyykkiä, vahti lapsia, loi lunta ja kävi kaupassa.

Hirka asuu kirkontornissa korppinsa kanssa. Mutta kuolleena syntyvät etsivät häntä ja niinpä kirkkoon hyökätään. Yhtä aikaa hänen korpista, Kurosta, paljastuu yllättävä salaisuus. Hirka joutuu tapahtumien pyörteisiin, jossa hän pakenee kuolleina syntyneitä paikasta toiseen ällistyttävällä nopeudella. On autoja, veneitä ja lentäviä hyönteisiä. Tuhansien kilometrien etäisyyksistä selvitään hetkessä. Erinäisten tapahtumien kautta Hirka saa vähitellen tietää kuka hän itse asiassa on, miten mätä tarttuu ja mikä on salaperäisen Graalin salaisuus.

Mätä on tapahtumarikas luettava, tapahtumia ja henkilöitä seurataan kahdessa maailmassa. Spoilaamisen takia pitäydyn tarkemmista tapahtumapaikoista. Ajoittain kaipasin Yminmaahan. Juonen käänteet ovat huimia ja koukuttavia. Rime jää tässä osassa hieman sivuun ja hänen motiivinsa lopulta epäselviksi. Toisaalla Hirka yrittää pelastaa sen, mitä pelastettavissa on. Kirjassa pahikset ja hyvikset muuttavat merkitystään ja lopulta ei tiedä mikä on paha ja mikä hyvä. Mätä on mukaansatempaavaa fantasiaa, jonka päätösosaa jään odottelemaan.

Blogeissa toisaalla: Dysphoria,  Notkopeikko ja Mustemaailmani