Sivut

tiistai 10. toukokuuta 2016

Kati Hiekkapelto Tumma ja Arvontamuistutus


Kati Hiekkapelto Tumma
Otava 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.



Kati Hiekkapelto (s. 1970) on kotoisin Oulusta ja koulutukseltaan erityisluokanopettaja. Hän asuu Hailuodossa vanhalla maatilalla.  Kirjailijalta on julkaistu aiemmin Kolibri (2013) ja Suojattomat (2014). Hiekkapelto on työskennellyt maahanmuuttajien opettajana ja asunut Serbian unkarilaisalueilla, mikä on hyvä tietää, sillä Tummaa lukiessa lukija puntaroikin tarinan vakuuttavaa asiantuntemusta.

Tumma on kolmas osa Anna Feketestä kertovasta dekkarisarjasta.  Kirjan päähenkilö on muuttanut lapsena Suomeen.  Anna on jäänyt Suomeen äidin palatessa kotimaahan ja  valmistunut poliisiksi ja toimii rikostutkijana.
En koe, että teemana olisi tällä kertaa maahanmuuttajuus, vaikka taustalla vyöryvät pakolaisvirrat. Keskeisenä teemana on romanien asema. En välttämättä olisi edes halunnut lukea dekkaria maahanmuuttajuudesta, joten pidin tarinan lähestymistavasta. Silti monikulttuurisuus ja ihmissalakuljetus kytkeytyvät kirjaan olennaisesti.


Niinpä tietysti, Anna ajatteli. Kaikki olivat tunteneet hänen isänsä. Täällä hän oli aina isänsä tytär, se määritteli hänen paikkansa yhteisössä, johon hän ei enää kuulunut ja johon oli silti ikuisesti sidottu. Isoisä, isoäiti, isoisoisä olivat juuret, ja isä ja äiti puolestaan runko josta hänen oksansa kasvoi.


Anna Fekete matkustaa kotikaupunkiinsa Serbian unkarilaisalueille. Anna on tullut lomalle ja hänen tarkoituksensa on viettää lomaa äitinsä, veljensä sekä hyvien ystäviensä Rékan, Ernön, Nóran, Véran ja Rénen seurassa. Tarina käynnistyy kesäisissä viinijuhlissa, kun Annan käsilaukku varastetaan. Mitätön laukkuvarkaus saa outoja käänteitä, kun Magyarkanizsan poliisi on haluton tekemään yhtään mitään asian hyväksi.  Annalle tehdään selväksi, että hänenkin kannattaisi unohtaa asia, sillä uuden passin saa helposti.  Laukkuvaras löytyy seuraavana päivänä kuolleena Tiszan rantaryteiköstä. Anna kiinnostuu nuoren romanimiehen kuolemasta, vaikka tapaus ei muita huoleta.


Ehkä on parasta antaa tämän olla. Kunhan olen nähnyt sen ruumiinavausraportin, minä lopetan tämän. Pilaan vain lomani, ja äidin ja Ákosin ja Rékan ja kaikkien muiden ystävieni mahdollisuuden viettää aikaa kanssani. En ole täällä mikään poliisi-Anna vaan ihan pelkkä Anna. Ja se Anna tarvitsee lomansa.


Anna saa huomata, että mitä enemmän hän pureutuu asiaan, niin sitä lähemmäksi myös tarina kietoutuu häntä itseään. Judith on mustalaisnainen, joka katsoo korteista tulevaa. Hänkin kavahtaa näkemäänsä. Annan isä oli myös poliisi ja hän kuoli kauan sitten.   Vanha kalastaja Nagy Béla suostuu kertomaan tapahtumapaikan sijainnin, josta löysi uhrin.


- Kuka se oli, joka ampui isän?
- Yksi mustalaisretku, lakatos János nimeltään. Tyyppi oli sotkeutunut mafian hommiin. Pikkurikollinen silti, hänellä oli pari tuomiota varkauksista tilillään. Poliisin vanha tuttu. Olihan se vähän yllättävää, että sellainen pikkutekijä oli sotkeutunut niinkin isoon juttuun. Eikä mustalaisia yleensä näy vakoisen mafian piireissä.

Tumma on yhteiskunnallinen dekkari, joka elää tässä päivässä. Tarinan etäännyttäminen vieraaseen kulttuuriin oli erinomainen ratkaisu. Kirjassa nousee hyvin esiin ihmisten eri-arvoisuus ja suvaitsemattomuus toisia kohtaan sekä olosuhteiden luoma ulkopuolisuus. Edes kaikkien kuolema ei ole samanarvoinen. 

Blogeissa toisaalla: Luetut, Elämä on ihanaa ja   Annika


Olethan huomioinut arvontani?  Pääset tästä arvontaan.


7 kommenttia:

  1. Minusta tämä oli paras näistä kolmesta dekkarista ja tykkään päähenkilöstä kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helppo uskoa sinua. Minusta teoksen näkökulma on hieno ja erilainen.

      Poista
  2. Minä pidän tästä sarjasta, ja odotan innolla, että pääsen lukemaan tämän kolmannenkin osan. Muutamissa blogeissa on hiljatatin mietitty, miksi dekkareiden päähenkilöillä tuntuu olevan ihmeen paljon ongelmia yksityiselämässään, masennusta, sairauksia jne. Fekete ei oikeastaan tee tästä päähenkilöjoukosta poikkeusta. Hänkin tuntuu olevan harmittavan hukassa itsensä kanssa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä aion puolestani lukea aiemmat osat.

      Nuo ongelmat ovat kiinnostavia, parisuhteet hataralla pohjalla, viina maistuu jne. Onneksi meillä on Denise Rudbergin rikas, viisikymppinen Marianne, joka asuu hulppeasti.

      Poista
  3. Pidin Hiekkapellon aikaisemmista, joten odotan kovasti pääseväni lukemaan tämänkin. Kuulostaa mielenkiintoiselta ja uudelta tuo Serbia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarinan vieminen pois Suomesta tuntui mukavalle. Lukiessa mietinkin monta kertaa, miten hän oli kuin kotonaan siellä ja selvitin taustat itselleni. Hyvä kirja.

      Poista
  4. En itse juuri lue dekkareita, mutta Hiekkapellon kirjoissa kiehtoo esimerkiksi juuri luontevasti käsitellyt ajankohtaiset teemat, niin kuin tässäkin kirjassa. Sain tämän juuri näin dekkariviikolla luettua ja pidin paljon.

    VastaaPoista

Ilahduta minua kommentilla!