Colm Tóibín Nora Webster

Colm Tóibín Nora Webster

Alkuperäisteos Nora Webster (2014)

Suomentaja Kaijamari Sivill

Tammi 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Luin aivan äskettäin Brooklynin ja ihastuin kirjaan. En kiljunut riemuissani uuden kirjan aiheen takia, koska ystäväni käy omaa surutyötään läpi.  Joka päivä hän kertoo tuskansa ja laittaa valokuvan muistoista.

Nora on nelikymppinen nainen, joka jää leskeksi. Hänen on jatkettavaa elämää poikiensa Conorin ja Donalin kanssa. Maurice Webster oli Noran rakas aviomies ja pidetty opettaja. Perheen tytöt ovat lähteneet jo opiskelemaan. Aine käy koulua Bunclodyssa ja Fiona suorittaa opettajaharjoittelua Dublinissa. Tarinan tapahtumapaikkana on Irlannin Enniscorthyn kaupunki Wexfordin kreivikunnassa ja ajankohtana 1960-luvun loppu ja 1970-luvun alku. Nora tekee surutyötään, jossa hänen velvollisuutensa on kuunnella ihmisten osanottoja, vaikka niihin ei olisi voimia.  Jokainen tulija on koettelemus ja jokainen lähtijä on helpotus. 

Tarina alkaa May Laceyn vierailulla. Hän on leski, jonka aikuinen tytär Rose kuoli joitakin vuosia sitten ja toinen tytär Eilis palasi Amerikasta vain käymään. Eilis ei saa kerrottua äidilleen, että hänellä on paluuliput varattuna.  Viimein hän purskahtaa itkuun ja tunnustaa olevansa naimisissa Tonyn kanssa. Tarina on ennestään tuttu Brooklynista. May Lacey tuo myös viestin, että hänen Birminghamissa asuva poika Jack ostaisi mielellään Cushin lomapaikan Noralta.

Nora etsii voimat Cushin reissuun, sillä hän aikoo myydä perheen lomatalon Jackille. Rouva Darcy havaitsee Noran saapumisen ja tulee hakemaan hänet luokseen. Nora itse kaipaa yksinoloa ja hiljaisuutta. Hän tietää, että hän ei tulisi enää tänne, hän kääntää tälle rakkaalle paikalle selkänsä tietoisesti. Hän hyvästelee muistot. Hän kerää tavaransa ja pakkaa ne takakonttiin ennen kahvihetkeä.

Nora lähtisi tästä talosta eikä tulisi koskaan takaisin. Hän ei enää koskaan kulkisi näillä teillä eikä suostuisi tuntemaan katumusta. 

Noran on selvittävä myös taloudellisesti. Hän hakeutuu vanhaan työhön, sillä miehensä turvin hän saattoi olla kotiäiti. Paluu vanhaan työpaikkaan tietää myös kammottavan neiti Kavanaghin kohtaamista. Ensimmäisen kerran Nora ottaa vastuun itsestään. Poikien ongelmat heijastuvat arkeen, sillä Conor on ahdistunut ja epävarma ja Donalinin änkytys pahenee. Tyttärien kanssa suhde takkuilee. Itse hän miettii, mikä häntä kiinnostaa? Kiinnostaako häntä edes mikään? Voisiko hän vielä keskustella jonkun kanssa säästä? Pikkukaupungin ahdistava ilmapiiri voi olla myrkkyä surevalle naiselle. Ihmisten hyväntahtoisuus voi olla repivää. Pohjois-Irlannin levottomuudet taustoittavat ajankuvaa.

Päivät olivat hänen omiaan, vaikka välillä kävi vieraita viemässä hänen aikaansa, häiritsemässä häntä. Hän oli hoitanut talouttaan kaksikymmentäyksi vuotta eikä se ollut pitkästyttänyt eikä turhauttanut häntä vielä hetkenkään vertaa. Nyt oma päivä vietäisiin häneltä. Hänen ainoa toivonsa oli, ettei Gibneyn pariskunta sittenkään tarjoaisi hänelle töitä.

Tóibín ottaa esiin kaksi elokuvaa Kaasuvalon ja James Hiltonin Sinisen kuun (1933). Olen lukenut Hiltonin kirjan ja nähnyt Frank Capran elokuvan. Shangri-La on fiktiivinen paikka, löytymätön myytti, utopia, jota ei ole. Elokuva alkaa lentokoneonnettomuudella jossain Himalajan lumisilla rinteillä. Ikuinen elämä on vain tuossa keitaassa. Sieltä poistuttaessa tapahtuu sama ilmiö kuin David Bowien ja Catherine Deneuven tähdittämässä elokuvassa Veren jano – hajoaminen, vanheneminen. Lumous purkautuu keitaan ulkopuolella. Elokuva on esitetty nimellä Shangri-La. Nora ymmärsi että ihan sama mitä he katsoivat, se muistutti heitä heidän omasta tilanteestaan enemmän kuin mikään, mitä talossa oli koko päivänä sanottu.

Elokuvan viimeinen osuus sai Donalin liikahtamaan levottomasti tuolissaan. Sankari halusi palata takaisin, jättää koko tutun maailmansa ja kulkea kunnes löytäisi uudestaan siihen kaukaiseen paikkaan etäällä muusta maailmasta, paikkaan mistä kukaan ei häntä löytäisi ja missä hän ei ikävöisi kotiin vaan saisi asua paratiisissa eikä ikinä vanhenisi.

Nora Webster on koskettava ja voimallinen tarina ihmisen arjesta, selviytymisestä, kamppailusta yksin ja vanhemman vastuussa. Mietin, mitä tarkoittaa koskettava? Ja vastaan, että ystäväni päivittäiset viestit sattuvat, että xoxo ei tuo ketään takaisin, mutta kertovat meidän kuuntelevan. Tässä tarinassa ei ole suuria tapahtumia tai juonenkäänteitä. Tóibín piirtää yksin jääneen arjen ja sen piinaavuuden sekä arjen rutiinien hallinnan.  Nora löytää kuitenkin musiikista oman yhteyden ja liittyy kuoroon. Jotain omaa. Jotain, jonka avulla selvitä.

Nora polvistui ja syötti kirjeet verkkaisesti tuleen yhden kerrallaan. Hän mietti, miten oli tapahtunut sen jälkeen kun ne oli kirjoitettu ja miten ne kuuluivat aikaan, joka oli mennyt eikä palaisi. Niin olivat asiat, niin oli elämä edennyt.

Nora Webster on hienovireinen selviytymistarina, jossa Noran  on otettava vastuu yksin itsestään ja elämästään. Täydellinen kirja. Mestarillinen muotokuva surevasta naisesta, joka etsii itseään.