Milena Busquets Tämäkin menee ohi ja Ystävänpäivän lukumaraton

Milena Busquets (1972) on espanjalainen kirjailija, toimittaja ja kääntäjä. Hän on työskennellyt myös perheensä perustamassa kustantamossa. 

Olen lukenut joitakin kirjailijan haastatteluja, joista ilmenee, että kirjan Blanca on aiheessaan  hyvin lähellä kirjailijaa itseään. Busquets kirjoitti esikoisteoksensa nopeasti menetettyään oman äitinsä, Esther Tusquetsin. Kirjan kepeys syntyy kirjailijan rakkaudesta muotiin ja vaatteisiin, jotka innoittivat jo hänen blogikirjoittamistaan.

Huokasin helpotuksestani edistyessäni tämän kirjan lukemisessa. Sivu sivun jälkeen olin varmempi, että en saa niskaani kuravettä, että ahdistus, ankeus tai apeus eivät valtaa minua. Toinen vaihtoehto olisi ollut tarttua chick-litin virvoittavaan syleilyyn, mutta halusin silti jotain enemmän. Kirjan esittelyssä tarinaa kuvataan seuraavin sanoin: ihana, pakahduttava tarina on täysosuma vaikkapa Siri Hustvedtin, Riikka Pulkkisen ja Sadie Jonesin lukijoille. Vain Sadie Jones osuu minuun, mutta etsin juuri päinvastaista kirjaa, joten sekin lipuu ohitseni.

Blanca matkustaa äitinsä hautajaisten jälkeen perheen kesähuvilalle merelliseen Cadaquésiin lasten, koiran, ystävien, rakastajan ja ex-aviomiesten seurassa.  Kirjan teemoista tärkeimmät ovat luopuminen, surutyö, rakkaus ja seksi.  Blanca käy läpi suruaan ja menetystään. Muistojen virta kulkee kesän ajan mielessä. Muistot kuljettavat eri aikaan elettävästä hetkestä, äidin omaisuus muistuttaa läsnäolosta vielä pitkään.

Keitä muita sinne tulee? Sofia kysyy.

Anna kun mietin. Ai niin, molemmat eksäni.

Mitä?

Menetkö Cadaquésiin kummankin ex-miehesi kanssa? Lasketko leikkiä, eikö niin? Luuletko, että tuo on normaalia? Elisa sanoo.

En tiedä, onko se normaalia. Mutta itsehän olette koko päivän hokeneet etten saa olla yksin, että minulla pitää olla ympärillä ihmisiä, jotka rakastavat minua. No, luulen että Oscar ja Guillem rakastavat minua.

… Santikin tulee. Perheensä kanssa, lisään.

Tämäkin menee ohi –teoksen minäkertoja on nelikymppinen, espanjalainen  nainen. Tarina alkaa hautajaisista Port Lligatin hautausmaalla, kun Blanca jättää jäähyväiset äidilleen. Tämä on  kirja tunteista ja elämänrooleista tyttärenä. Kertoja puhuttelee äitiään sinä-muodossa, joka tuo kirjan entistä lähemmäksi lukijaa.  Kirjan rakenteen kannalta ratkaisu on erinomainen, sillä äiti pysyy läsnä läpi kirjan. Monta kertaa kavahdan sinuttelua lukiessani – tehokasta. Tämä toimii juuri niin kuin pitääkin. Kirjan aihe on universaali ja jokaista meitä koskettanut tai koskettava.

Emme olleet koskaan äiti ja tytär jotka olivat toisensa parhaat ystävättäret ja kertoivat toisilleen kaiken, emme puhuneet kaikkein henkilökohtaisimmista asioista,  luulen  että yritimme aina olla toistemme edessä paras versio itsestämme.

Tämäkin menee ohi on kepeän kesäinen kirja viinilasien äärellä. Kirjan nimi on viisaiden päätelmä. Äidin lisäys siihen oli Tuska ja ahdistus menevät ohi, niin kuin menee onni ja autuus.  Ja edellisen täydentää tytär: Nyt tiedän, ettei se ole totta. Elän ilman sinua aina siihen asti kun kuolen. 

Tämäkin menee ohi on hieno erokirja yhdestä vaikeimmasta ja hienoimmasta ihmissuhteesta, joka meillä jokaisella on. Jokainen nainen on äitinsä tytär hyvässä tai pahassa. Kuolemassa on kyse erosta. Luopumisesta, irtipäästämisestä,  anteeksiannosta ja etenemisestä. Tuo alla oleva lainaus muistutti mieleeni samanlaisen episodin sinisen St Michaelin villatakin kanssa.

Ja meillä on talossa uusi asukas, hänen nimensä on Rey, yritän opettaa poikia viemään sen kävelylle joka päivä. Toissapäivänä vein neuletakkisi pesulaan, kun saan sen torstaina takaisin, se on ”kuin uusi”,  kuten minulle sanottiin. 

Mietin lukiessani kirjan nimeä. Tällaiset yhdentekeviltä kuulostavat nimet tuntuvat olevan suosiossa. Pitkät nimet kiehtoivat jokin aika sitten tyyliin Katherine Pancol Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin tai  Raphaele Billetdoux Minun yöni kauniimmat kuin teidän päivät. Erityisesti ihmettelen nimiä, jotka ovat mitään sanomattoman tylsiä. Suomalainen-sana nimessä tuntuu hyvin rajaavalle. Kirjat eivät  erotu toisistaan. Tämäkin menee ohi unohtuu jo huomenna minulta, mutta tarinan muistan pitkään.

Milena Busquets Tämäkin menee ohi

Alkuperäisteos También esto pasará, 2015
Suomentaja Tarja Härkönen
Otava 2016. Helmikuun uutuusostos.

Kirjan on lukenut myös mm. Mummo matkalla.

Ystävänpäivän lukumaraton

Ystävänpäivän lukumaraton

Päätin lähteä mukaan kirjabloggaajien ystävänpäivän lukumaratoniin sunnuntaina 14.2.2016. Haastetta emännöi Yöpöydän kirjat -blogin Niina.

Haasteen säännöt

• Ilmoita osallistumisestasi tämän postauksen kommenttikenttään.
• Lukumaratonin pituus on 24 tuntia. Maratonin voi aloittaa mihin kellonaikaan vain, myös edeltävänä päivänä, kunhan osa suorituksesta osuu varsinaiselle maratonpäivälle. Voit esimerkiksi aloittaa jo lauantaina 13.2.2016 klo 12.00, jolloin maraton loppuu osaltasi 14.2.2016 klo 12.00. Maratonin tulee kuitenkin päättyä viimeistään ennen keskiyötä 15.2.2016.
• Jaloittelu-, ruoka- ja lepotaukoja saa pitää tarpeen mukaan, mutta niihin käytetty aika lasketaan mukaan kokonaissuoritusaikaan.
• Voit halutessasi kirjoittaa blogissasi päivittyvää postausta maratonkuulumisistasi, mutta riittää, jos kirjoitat maratonistasi koostepostauksen. Kirjaa ylös lukemasi sivumäärä ja teoslistasi ja ilmoita ne julkisesti blogissasi. Jos sinulla ei ole omaa blogia, voit ilmoittaa lukemasi sivumäärän ja halutessasi myös kirjat tämän postauksen kommenttikenttään. Haasteen emäntä tekee koosteen, johon kirjataan kaikki osallistuneet blogit ja yhteinen luettu sivumäärä. 
• Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten vain! Luetpa siis esimerkiksi sarjakuvaa bussissa lukulaitteelta tai kivikovaa klassikkoa kotisohvalla, ovat kaikki tyylit vapaita. 
• Lukumaratonin edistymisestä voi raportoida myös somessa. Maratonin hashtagina on käytössä perinteinen #lukumaraton 

Oma kirjatilanteeni on hyvin avoin vielä tässä vaiheessa, koska en tiedä, mitä kirjoja ehdin saada kasaan viikonloppuun mennessä. En tavoittele kirjojen lukumäärää tai sivuja.  Laitan muutaman mahdollisen kirjan, joita olen ajatellut lukevani. Minulla on pakko olla vaihtoehtoja, sillä yhdellä lukumaratonilla keskeytin kirjan.

Aloitan tällä kirjalla

Sun-mi Hwang Kana joka tahtoi lentää (140 s.)

Toinen epäröintiä aiheuttava on Austen. Olen tuomassa blogiini niin Jane Austenin Emman kuin Ylpeyden ja ennakkoluulon. Omistan kirjat, mutta olen päättänyt lukea uuden käännöksen jälkimmäisestä, joka päätöksenä tuottaa minulle päänvaivaa kohtuuttomasti. Tämän voisi säästä lukumaratonin loppuun.

 Saatan lukea myös tämän  Takashi Hiraide: Kissavieras (152 s.)

Lukuvuoroa odottavat myös nämä: 

Irène Némirovsky  Tanssiaiset  (77s.)

Romain Puértolas Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven