Johan Bargum Novelleja 1965-2015

Johan Bargumin (1943) esikoisteos ilmestyi viisikymmentä vuotta sitten. Juhlavuoden  (2015) kunniaksi Teos  julkaisi  kokoelman Novelleja 1965-2015, jossa on mukana kaksi ennen julkaisematonta novellia (Jouluaatto ja Huvila myytävänä) sekä yksi aiemmin suomentamaton novelli esikoiskokoelmasta Svartvitt (Ensimmäinen, keskeneräinen). 

Bargumin kertomuksissa matkataan ja hyvästellään, avioliittojen kulissit repeilevät, elämänpettymykset koettelevat, muistot elävät ihmisten elämässä, sillä niistä ei pääse eroon.  Lähdöt, hyvästit, erot ja kohtaamiset tuovat ihmisiä yhteen ja erottavat. Kaikkea ei kerrota, sillä lukijalle jää oma osuutensa tulkita kertojien havainnointia. Bargumin teksti on tiivistä, kaunista, älykästä ja usein yllätyksellistä, joskus absurdista. 

Hän puristi pienen sormikkaansa käsiinsä. Hän ei uskaltanut avata silmiään, koska ei ollut varma, oliko auringonsilta vielä jäljellä, hän ei ollut varma, oliko sitä ylipäänsä ollutkaan. Mutta hän tiesi, ettei hän koskaan enää, ei edes viimeisen rahisevan kaiutinäänen kaikuessa käsittäisi niin luita ja ytimiä myöten, että miten sitä riehuisi ja rehkisikin ja surisi ja raivoaisikin, siitä ei ollut mitään hyötyä.

(Novellissa Auringonsilta)

Novelleissa kohtaavat eri-ikäiset kulkijat, jotka ovat eri elämäntilanteissa tai elämänkaaren eri vaiheissa. Novelleissa katsotaan asioita niin lapsen, aikuisen kuin ikääntyvän silmin. Hyvin usein ihmissuhteet ovat jotenkin vinksallaan ja ihmiset estyneitä tai yksin ja yksinäisiä.  Ihmisten sisuksiin on padottu kaunaa, pidättyvyyttä ja tukahdutettuja tunteita. Aika patoaa liikaa kerrostumia ihmisten keskinäisiin suhteisiin, jotta syntyneitä solmuja osattaisiin avata.

Hetken tunnen itseni merkillisen vapaaksi, tiedäthän, niitä tilanteita jolloin kuvittelee voivansa valita vapaasti ja kaikki ikään kuin seisahtuu. Nyt tai ei koskaan. Lähteä tai jäädä. Nousta laivaan tai jäädä laiturille. Tässä on elämäsi, sinä itse päätät. Vaikka näin yksinkertaista se on harvoin.

(Novellissa Hoitotäti)

Kokoelmassa on 23 novellia, jotka ovat ilmestyneet seuraavissa kokoelmissa Svartvitt (1965), Kotieläimiä (1986), Matkoja (1988), Charlie Boy (1995) ja Jäähyväisiä (2003). Bargum on minulle tärkeä, valitsin tämän kirjan viime vuoden parhaimmaksi kirjaksi Ullan Luetuissa kirjoissa, jossa voin itse määritellä periaatteet. Minulle riitti, että teos ilmestyi vuonna 2015. Olen blogiaikanani kirjoittanut Syyspurjehduksesta ja Syyskesästä.

Sen ainoan kerran kun enää kohtasimme, muistatko, Teneriffalla kolmekymmentäneljä vuotta sitten; eikö ollut hassu yhteensattuma? Sattuma on tärkeämpi tekijä elämässämme kuin ikinä ymmärrämmekään. Harriet oli muuttanut pois puoli vuotta aikaisemmin. Se oli temmannut minulta jalat alta, se oli iskenyt kuin lekalla päähän, se oli ollut kuin salama suoraan sydämeen. En tiennyt, että pimeys voikin olla niin musta.

(Novellissa Huvila myytävänä)

Minulle Bargum, Pettersson, Sandström, Haahtela ja Rinnekangas muodostavat miehisen suosikkiviisikkoni. Bargumin novellit paikantuvat usein Helsinkiin, vaihtuviin osoitteisiin, kahviloihin ja kaupunginosiin. Osa kirjan novelleista oli ennestään tuttuja. Esimerkiksi Jäähyväiset olen lukenut useamman kerran. Bargumin tekstit koskettavat lukijaa ja ne jäävät viipyilemän pitkäksi aikaa mieleen.                  

                 

Johan Bargum Novelleja 1965-2015

Suomentajat Rauno Ekholm ja Marja Kyrö

Kustannusosakeyhtiö Teos, 2015. Kiitoksin

Myös Kaisa Reetta on lukenut tämän kokoelman.