Sivut

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Seitsemännen taiteen tarinat -lukuhaaste ja Katarina Mazetti Parfyymia peräkammarissa



Seitsemännen taiteen tarinat -lukuhaaste 

Päätin lähteä myös MarikaOksan Seitsemännen taiteen tarinat -lukuhaasteeseen mukaan. Haasteen sääntöihin voi tutustua täällä. Tämä lukuhaaste rakentuu kirjojen ja elokuvien maailmaan.
Itse rakennan haasteen toteutuksen seuraaviin kirjoihin ja elokuviin.
1. Elokuvatähtien elämäkerrat ja muistelmat
Stephen Fry Stephen Fryn aikakirjat 
Tämä oli jännä sattuma, sillä olin suunnitellut tuovani Fryn kirjat blogiini.


2. Elokuviin ja niiden tekemiseen liittyvä tietokirjallisuuskohta on auki. 

3. Kirjat, joista on tehty elokuva TAI elokuvan pohjalta kirjoitettu kirja
Katarina Mazetti Parfyymia peräkammarissa ja Naapurihaudan kaveri

4. Kirjassa elokuvakansi
John Fowlesin Ranskalaisen luutnantin nainen. Tämä on hieman typerä valinta, sillä olisin halunnut sijoittaa tämän toiseen kohtaan, mutta en löydä tästä DVD:tä, jonka saisin ostettua tai lainattua. Olenhan minä tämän nähnyt, mutta en lähde muistikuvieni matkaan.



5. Fiktiiviset kirjat, joissa kuvataan elokuvaa, kerrotaan elokuvanäyttelijöistä tai -ohjaajista yms. elokuvaan liittyvästä toiminnasta.
Nicholas Barreua Pieni elokuvateatteri Pariisissa



6. Kirja + leffa TAI leffapostaus on hieman auki riippuen saatavuudesta, mutta havittelen tähän pariksi Tarinaa rakkaudesta ja pimeydestä tai tyydyn Yöjuna Lissaboniin. Olen blogannut Pascal Mercierin kirjan täällä, joten vertailen elokuvaa lukemaani kirjaan. Yöjuna Lissabonissa on maagiset sanat Jeremy Irons.


Katarina Mazetti Parfyymia peräkammarissa & Naapurihaudan kaveri (Kohta 3) 


Katarina Mazetti (1944) on ruotsalainen kirjailija, journalisti ja opettaja. Häneltä on suomennettu mm. Herttasotilas (2004), Punahilkka ja suden hetki (2003) ja Sielunsiskot (2002) sekä Parfyymia peräkammarissa (2001). Katarina Mazetti kirjasta Parfyymia peräkammarissa on tehty elokuva nimellä Naapurihaudan kaveri.

Mies ja nainen kohtaavat toisensa hautausmaalla. Desirée on kirjastonhoitaja läheisessä kaupungissa, mutta käy lounastunneilla ja viikonloppuisin hautausmaalla. Benny on maanviljelijä, jolla on lehmiä ja lampaita. Desirée ja Benny kohtaavat naapurihaudoilla, jossa heillä on vierekkäiset hautapaikat hoidettavana. Desirée käy miehensä Örjanin haudalla ja Benny vanhempiensa haudalla. Desirée on 30+. Hän ei  koe itseään oikein sinkkunaiseksi, koska hän on leski, jonka puoliso kuoli tapaturmaisesti.

Örjan oli biologi ja ajatteli ekologisesti, jonka takia hautakivikin on vaatimaton laatta. Kukkiakaan ei ole, sillä Örjanin haudalle ei olisi voinut istuttaa ruusua ja hautausmaan myymälässä ei myydä siankärsämöä tai mesiangervoa. Viereinen hauta onkin toisesta maailmasta, valkeaa marmoria, kullattua kaunokirjoitusta, enkeleitä, ruusuja, lintuja, muistolauseita. Itse haudalla rehottaa taimitarha. Kivessä on miehen ja naisen nimi ja lähekkäiset kuolinajat. Oletettavasti vainajien lapsi on muovannut tuon muistoalttarin. Yhtenä päivänä hautoja hoitavat kohtaavat toisensa.

Desirée ja Benny tutustuvat ja hapuilevat erilaisuutensa kanssa. Ovatko he liian erilaisia toisilleen? Kumpikin kohtaa toisensa ympyröissä, joissa erilaisuudet kärjistyvät. Desiréen kulturellit ystävät ja harrastukset oudoksuttavat junttimaista Bennyä. Miten pitkälle toinen ja toinen on valmis joustamaan? Kirja on viihteellinen, mutta kirjassa on hivenen muutakin eli miten peräkammarin maalaispojat löytävät kaupunkilaisen naisen rinnalleen maaseudun autioituessa.

Sivujuonena kulkee myös Desiréen äidin sairaus. Äiti on hoitokodissa ja kärsii muistivaikeuksista ja isä on puolisoaan kammoksuva mies, joka ei halua enää vaimoaan kotiin. Vaimo ei ole enää puoliso vaan hoidokki. Olin kerran tilanteessa, jossa hyvin toimeentuleva mies sanoi minulle, että hän ei ala vaimonsa hoitajaksi, vaikka vaimon järjenjuoksu oli ehkä miestäkin korkeammalla tasolla. Itse asiassa Parfyymia peräkammarissa tuo hyvin esiin sukupuoliroolit, jotka toteutuvat liiankin hyvin. Nainen on uhrautuja, joka paapoo omaishoitajan nöyryydellä miehensä hautaan, mutta toisin päin roolit toimivat harvemmin, sillä naisesta tuleekin riesa.

Elokuvassa Desiréen kuvataan kirjastonhoitajan mallinukeksi. Ironia on hauskaa katseltavaa esimerkiksi Desiréen garderoobin osalta. Kirja on luettava ja elokuva katsottava.

Katarina Mazetti Parfyymiä peräkammarissa
Alkuperäisteos Grabben i graven bredvid (1998)
Suomentaja Sirkka-Liisa Sjöblom
Karisto 2001. Kotikirjasto.

5 kommenttia:

  1. Tämä on hauska lukuhaaste, sillä katson paljon elokuvia ja tosiaankin luen paljon kirjoja ja nämä maailmat kohtaavat aika monesti. Varsinkin ulkomaisista kirjoista on usein elokuva tehtynä, kun kirjat saapuvat meille suomennettuina. Yksi valtava pettymys oli kun yritin katsoa uutta Anna Karenina elokuvaa telkkarista. Sanon suoraan, että minun huumorintaju ei riittänyt sen pelleilyn katsomiseen.
    Ranskalaisen luutnantin nainen on ihana sekä kirjana että elokuvana ja olen sen lukenut ja katsonut monta kertaa.
    Sinkkuelämää on aina yhtä hauska. Jatko-osista en välitä, mutta ensimmäinen oli aito ja näyttelijät hurmaavia. Elokuvan loppu on todella uskomaton, kun Bridget juoksee melkein alasti ulkona lumisateessa ja sitten se ihana yhteisymmärrys ja suudelmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tämä on ihana lukuhaaste. Olin suunnitellut lukevani Fryn kirjat ja katsovani Yöjunan Lissaboniin, joten tämä tulee kuin itsestään. Ranskalaisen luutnantin naisen haluaisin todella nähdä uudelleen, olen katsonut kahdesti.

      Tarinaa rakkaudesta ja pimeydestä on elokuvana minulle arvoitus.

      Sinkkuelämää ja Carrien päiväkirjat ovat ihanat.

      Poista
    2. Yöjuna Lissaboniin ja Jeremy Irons.

      Poista
  2. Sinullapa on mukavia suunnitelmia leffahaasteeseen. Minullakin on aikomuksena lukea Tarinoita rakkaudesta ja pimeydestä, vaikken sen elokuvaversiota ehkä niin kovasti odotakaan. Fryn kirjat ovat huipuuja, kiva kuulla mitä mieltä olet niistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haasteesi on vain niin mainio, että se sopi hyvin minun omiin suunnitelmiin. Fryn kirjoista pidän, sillä hän on valloittanut minut aikoja sitten. Luulen, että kirjoitan tuon Lissabonin, koska olin unohtanut, että siinä on Jeremy Irons. Kirjaa lukiessa keksin tuon elokuvan.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!