Joulukalenterin 18. luukku
Eilen kirjabloggaajien joulukalenterin luukku aukesi Kirjasfäärissä Huomenna luukun on määrä avautua Orfeuksen kääntöpiirissä. Kaikki kaksikymmentäneljä luukkua linkkeineen löytyvät Hyönteisdokumentin aloituksesta.
Luen yleensä juuri ennen joulua jonkun Charles Dickensin joulutarinoista. Saiturin joulun olen lukenut usein. Tänä jouluna aion lukea Dickensin Kahdesta kertomuksesta Uudenvuoden kellot. Aatoksi varaan hyvän dekkarin ja jonkin selailukirjan. Yleensä joululahjoistani löytyy mieluista luettavaa. Lukeminen on kuulunut aina jouluuni aattoyön hiljaisuudessa.
Kesän lopulla minulle tarjottiin luettavaksi Nina Lepokorven kirjaa Tonttu-ukko tarinoi (Turun Museokeskus 2015). Ihastuin tarinaan ja löysin siitä joulun tunnelman. Vähitellen minunkin on suunnattava ajatukseni jouluun. Enemmän kuin mitään muuta, niin joulu on yhdessäoloa. Ei tarvitse nousta kuudelta pariin viikkoon. Ei minulta mitään puutu, mutta jokin haikeus jouluissa on, kun lapsuuden jouluihin ei ole enää paluuta.
Lainaan mainitsemani kirjan tarinaa tähän luukkuun. Linnan tonttu-ukko tarinoi näin teillekin.
Nämä tekstin palat ovat kirjan alusta ja lopusta.
On jouluyö. Joulurauha on julistettu kaupungin kaikille asukkaille. Kadut ja pihat ovat tyhjiä, vain katulamput ja liikkeiden räikeät jouluvalot muistuttavat hälinästä, joka vielä puoli vuorokautta sitten vallitsi kaikkialla. Pehmeä lumi peittää maiseman. Vanha linna sataman kupeessa näyttää sekin vaipuneen hyvin ansaittuun lepoon. Kaikki ikkunat ovat pimeinä ja tavallisesti avoinna oleva suuri rautaportti on visusti lukossa. Vain tuoreet jäniksen jäljet puistossa kertovat jonkin elollisen liikkeistä. Jäljet johtavat portille ja jatkuvat sen alitse linnan pihamaalle.
...
Syvällä linnan muurien sisäpuolella, sen alimmaisessa onttotornissa, Turun linnan tonttu-ukko on herännyt uniltaan. Kuulostelee hetken, ottaa keppinsä ja kopauttaa sillä seinään. Yhdessä hujauksessa tonttu on sujahtanut keskelle autiota pihamaata. Joulunajan hälinä ja ihmispaljous ovat käyneet ukon hermoille. Hänen vanhat korvansa ja valonaroiksi käyneet silmänsä eivät tahdo tottua vierailijoiden hälinään ja salamavalon välähdyksiin. Nyt on rauha laskeutunut saleihin ja portaikkoihin. Tänä yönä tontulla ja hänen uskollisella kumppanillaan, Murri-kissalla, on juhlat. On taas se aika vuodesta, jolloin linnan katetut joulupöydät on pystytetty kävijöiden ihailtaviksi.
…
Tonttu-ukko ja Murri kiertävät linnan saleja Juhana-herttuan ja Katariina Jagellonican komeasta renessanssijuhlapöydästä he siirtyvät rokokosaliin ja sieltä Brahensalin antimien luo. Lopuksi kaksikko päätyy 1600-luvun keittiöön, johon on katettu rahvaan vaatimaton pöytä.
...
Kyllä se niin on Murri, että kaikkien noitten hienouksien jälkeen tämä tavallinen ruoka maistuu parhaalta. Kissa murahtaa myöntävän vastauksen. Se istuu uunin kupeessa ja nuolee huuliaan. Kiertyy sitten kerälle ja ummistaa silmänsä. Tonttu kallistaa haarikasta viimeiset sahtipisarat suuhunsa, ottaa taskustaan puoliksi syödyn omenan ja laittaa sen pöydän kulmalle. Oikaisee sitten kumaran vartensa penkille. Vielä pitäisi jaksaa juoda jälkiruokakahvit Montgomeryn huoneessa. En taida jaksaa, juon sitten tapaninpäiväaamuna joulupullan kera. Hyvää joulua Murri.
...
Lumisade on lakannut. Tuuli on pyyhkinyt pilvet taivaanrantaan ja antanut tähdille tilaa tuikkia. Linnassa on lähes äänetöntä, vain hiljainen kuorsaus kantautuu autiolle pihamaalle jostakin muurien kätköistä.
En osaa minäkään hehkuttaa joulua viikkokaupalla. Enemmän tunnen itseäni linnan tonttu-ukon kaltaiseksi, kirkkaat, räiskyvät valot ja ihmispaljous kiusaavat minua.
VastaaPoistaSe tunne tulee hiljakseen kaiken hiljentyessä. Enemmäm minäkin ihastelin tonttu-ukon mietteitä.
PoistaJokin haikeus jouluihin väkisin ujuttautuu, mutta yritän löytää juhla-aikaan kiireetöntä tunnelmaa. Tonttu-ukon tarinat kuulostavat kiehtovilta, pitääpä yrittää tutustua.
VastaaPoistaKannattaa tutustua. En ole kovin lumen perään, mutta kyllä se toisi joulun, voisihan se sataa aatoksi ja häipätä joulun jälkeen.
PoistaOlisin varmaan enemmän jouluihminen, jos joulu ei tunkisi vastaan joka puolelta pitkin syksyä. Joulu-sitä, joulu-tätä, näin teet, älä tee näin ... loputtomiin.
VastaaPoistaMinulle kun riittäisi rakkainten seura, elävä valo ja hyvä luettava. Vaikea rauhoittua kaiken hälinän keskellä, mutta tänään ostin Aleksijevitsin ja alan laskeutua pikku hiljaa joulua kohti.
Ja sitten jotkut kokevat jouluväsymyksen, kun ei jaksakaan kolmea kuukautta. Onhan minulla joulukalenteri. Kissoillakin on omansa ja koiralla. Yritän välttää Pienen rumpalipojan kuulemista suomeksi...
PoistaNoita samoja asioita minäkin odotan ja saankin. Yhdessäoloa. Ihania kirjoja.Yllätyksiä.
Eilen ystäväni kokeili ymmärrystäni. Huomasin, kuinka vaikeaa täysvegaanin ja rasvasokerisyöpön on tehdä joulu. Onneksi meillä saa syödä omien halujensa ja toiveidensa mukaan.
Aleksijevitsin kirja on hyvä ja pysäyttävä. Luin tuon Wolfin Häiriötapaukseen heti perään, julkaistu 1988. Ymmärsin tuon palkinnon saamisen. Melkoisen ajatusten myrskyn se synnytti.
Voisin määrittää kyllä itseni jouluihmiseksi, vaikka minullakin kysymys on enemmän rauhallisesta ajasta ilman sen kummempaa tingeltangelia.
VastaaPoistaMutta ymmärrän kyllä että on myös ihmisiä jotka nimenomaan nauttivat tingeltangelista ja heille tuottaa suurta tyydytystä että kalenterissa "annetaan lupa" tehdä kaikkea tuota, kokeilla monenlaista reseptiä, koristella valoin ja värein yms. Tehdä sellaista joka olisi epäkäytännöllistä ympärivuotisesti joten korostetaan sitten tiettyjä juhlapyhiä.
Niinpä. Joululla on kuitenkin merkityksensä.
PoistaPs. Collianderit löydetty. Jätti töihin, napataan keskiviikkona. Ja Joenpeltoa myös.
Sanot hyvin lapsuuden jouluista ja niiden kaipuun haikeudesta. Minäkään en ole kovin innokas jouluihminen, mutta joulun suomaa hengähdystaukoa odotan aina.
VastaaPoistaEniten odotan yhdessäoloa. Ja en laita pahakseni kirjalahjoja... Niiden kanssa on turvallisen ihanaa.
PoistaMainio hetki valottaa Turkulaisten oman tonttu-ukon pitkää elämää. Kiitos tästä! :)
VastaaPoistaOlen ihastunut tähän tarinaan. Toivottavasti juoni välittyy paloista. Tuota lukiessa uskoo olevansa linnassa ja sen lumisella pihamaalla. Sitä uskoo joulun ihmeeseen.
PoistaSalaperäinen Luostarinmäki on myös hieno.
15 vuotta toimin ammatissa, jossa oli joulun alla tuhoton kiire ja häslinki. Niiden joulunalusviikkojen jälkeen rauha tuntui taivaalliselta. Fyysisestikin oli ihan kuitti. Saiturin joulu kuuluu perinteisiin ikivanhana elokuvana, valmistumisvuotta en muista. Lahjaksi tulee aina muutama kirja, ja jääräpäisesti olen antanut kirjalahjoja myös perheen nuorisolle - vaikka jotain elektronista vimpainta varmaan enemmän arvostaisivat.
VastaaPoistaJep, jouluaatoksi lunta kiitos, sitten saa sulaa mielihyvin pois :) Toive ei tänä jouluna tosin toteudu.
Saiturin joulu on hieno. Minäkin annan ja saan kirjoja lahjaksi. Kyllä sitä odottaa ihania yllätyksiä, lukemattomia hetkiä.
PoistaEi taida olla lunta tulossa tänne tai sinunkaan luokse.
Olipa tunnelmallinen luukku, kiitos. Samastun täysin ukkoon, rauhan ja tavallisen ruuan nautintoon. Voi toki olla, että jos sitä muuta - hälinää ja tingeltangelia - ei koskaan olisi, moinen tuntuisi tylsältä. Aikansa kutakin.
VastaaPoistaIhastuin kirjaan syksyllä. Kun ajattelee tonttu-ukon vuosisatoja kestänyttä elämää, hän on nähnyt jos jonkinlaista linnan isäntää ja emäntää pitoineen, niin en ihmettele, että häly tuntuu turhalle. Linnan seinät ovat kokeneet paljon. Kiehtova paikka. Kun saisi kiertää yksin omassa rauhassa! Enemmän minua hurmaa tänäkin päivänä linnan pihan koirankieli kuin työntekijöiden cosplay.
PoistaTurun tuomiokirkko on upea, pidän senkin rauhasta, kun ihmiset kohtaavat turisteina siellä eri puolilta maailmaa saapuneina. Enemmän minun tyyliini, silti historia on sen kappeleissa läsnä.
Aikansa kutakin, kiitos kommentista Arja. Ja ihanaa joulun aikaa!