Sivut

maanantai 30. marraskuuta 2015

Tuomas Mustikainen Kielletty kansa – Elämää palestiinalaisalueilla




Tuomas Mustikainen on työskennellyt Lähi-idässä toimittajana ja mediakasvattajana.

Israelin hallituksen johdonmukainen palestiinalaispolitiikka on jakanut ihmisten mielipiteet vuosikymmenten ajan samoin kuin palestiinalaisten toimet. Edelleenkin useat israelilaispoliitikot pitävät oikeutettuna ajatusta juutalaisvaltiosta, joka ulottuisi Välimereltä Jordanjoelle.

Holokaustin varjo tuntuu pitävän juutalaisia edelleen otteessaan. Mutta kaikki oikeastaan alkoi jo vuonna 712 eKr., kun assyrialaiset tuhosivat pohjoisen kuningaskunnan ja josta lähtien suurin osa juutalaisista on joutunut elämään diaporassa. Sionismin oppi-isä Theodore Herzlin (s. 1860) ajatusten mukaan juutalaisten suvaitsevaisuuden pitäisi taata muiden uskontojen tai muuta kansallista alkuperää olevien ihmisten yhdenvertaisuus perustettavassa Israelissa. Toisin kävi. Israelissa aloitettiin heti etniset puhdistukset, joissa tapettiin ihmisiä ja kierre ei tunnu pysähtyvän.

Lodenius selvittää kirjassaan, millainen yhteiskunta Turkki on, mikä on mielenosoitusten tausta ja mitä mahdollisuuksia demokratian kehittymiselle on ja mitkä ovat yhteiskunnan keskeisiä ongelmia.

Kirja jakautuu 13 lukuun:

1. Tankkeja, pommeja, raketteja, kiviä. Israel Lähi-idän ainoana demokratiana kuulostaa hyvin epäuskottavalta. Käymällä palestiinalaisten pakolaisleireissä voi havaita, minkä arvoinen palestiinalaisten ihmisarvo on israelilaisille. Heillä on hädin tuskin vettä, ruokaa niukasti ja ihmisiä niin taajassa, että sitä on vaikea tajuta.

2. Mies Hamasin takana. Hamasin ensimmäisenä ideologisena ja hengellisenä johtajana voidaan pitää Ahmed Yasinia. Tulevan Hamasin johtohahmot tapasivat Yasinin joulukuussa 1987, jolloin perustettiin islamilainen vastarintaliike, jonka tarkoituksena oli vastustaa Israelin siirtokuntarakentamista ja rohkaista palestiinalaisia.

3. Palestiinan lippu ei riitä. Itä-Jerusalemissa Punaisen risti tiloissa piileskelleet Hamas-miehet syyttivät Punaista ristiä epäoikeudenmukaiseksi, vaikka Punaisen ristin edustajat olivat selittäneet, että järjestöllä ei ole diplomaattista koskemattomuutta. Ja niin tammikuussa 2012 Israelin poliisit tulivat sisään pidättämään jäljellä olevat kaksikon.

4. Äiti on itsemurhapommittaja. Hamasin ensimmäinen nainen itsemurhapommittaja oli Rim al-Riyashi, kahden lapsen äiti, joka teki iskunsa tammikuussa 2004. Hänen motiiviaan toimia itsemurhapommittajana ei ole koskaan saatu selvitettyä.

5. Viholliskansat samassa maassa. Entinen sotilas Gil Hilel purkaa tuntojaan haluamalla katsoa miehitystä suoraan silmiin ja sanoa, että ihmisten pitäisi tietää, mitä alueella tapahtuu. Hilel puhuu pelon ilmapiiristä, jonka avulla Israel voi jatkaa miehitystä.

6. Olematon sananvapaus. Riipumattoman Palestinian News Networksin entinen päätoimittaja Abu Saada: ”Sananvapautta ei ole siinä määrin kuin sitä pitäisi olla, ei edes Israelissa.”

7. Lähi-idän totuuksien kirjo. ”Näemmekö me juutalaisia, jotka ovat sionismia vastaan? Ei, vaan näemme siirtokuntalaiset ja sotilaat. Mutta täällä on myös juutalaisia, joiden kanssa palestiinalaiset pärjäävät.

8. Avustuslaivalla kohti Gazaa. Estellellä olleet aktivistit pidätettiin ja vietiin poliisiasemalle kuulusteltaviksi. Aktivistit joutuivat useisiin turvatarkastuksiin ja kuulusteluihin. Lopulta he joutuivat vankilaan, jossa kuulustelut jatkuivat. Pian heidät karkotettiin Israelista. (Henning Mankell oli mukana).

9. ”Olemme tottuneet pommeihin”. ”Pommeista ja tästä muusta sekasorrosta on tullut normaalia. Näemme sitä joka päivä, olemme syntyneet sekasorron keskellä.”

10. Israelilainen rauhanrakentajana. Gideon Loewy on ensimmäisen polven maahanmuuttajien poika. Hän rakastaa isänmaatansa, vaikka kritisoi kovasti Israelia, sillä hän ei ymmärrä Israelin palestiinalaispolitiikkaa.

11. Toisenlainen avovankila. Palestiina on miehitetty valtio, jonka sisäpuolella asuu omilta mailtaan häädettyjä pakolaisia. Niillä, joilla ei ole passia, ei ole mahdollista lähteä pois. Heitä on paljon!

12. Sateenkaarilipussa ei ole Palestiinan värejä. Vaikka palestiinalaiset homot yrittävät kamppailla ihmisoikeuksistaan, he ovat pelinappuloita konfliktin keskellä. Kun palestiinalainen homo kyllästyy ainaiseen turvattomuuden tunteeseen ja päättää paeta Israeliin, hänestä tulee petturi, joka ei ajattele isänmaansa parasta.

13. Länsirannan muurin varrella. Monet ovat sanoneet, etteivät he ole tienneet, mitä Israel tekee palestiinalaisalueilla. Aina ei ole kyse välinpitämättömyydestä, he eivät oikeasti tiedä.
Palestiinalaisten tekemät terroriteot ovat järkyttäviä, ja jokainen isku on liikaa. Mustikainen toteaa, etä hän  ei hyväksy terroria, mutta yrittää ymmärtää ihmisiä, jotka elävät vuodesta toiseen miehityksen ja Israelin sotilaallisten toimien armoilla. Miehitystilanne ruokkii ääriajattelua.


Mutikaisen kirja Kielletty kansa on eriomainen ja monipuolinen sekä ajankohtainen tietoteos.Teos kertoo arjesta, jossa ihmiset ovat eläneet pitkään ja elävät yhä edelleen. Kirjassa näkökulman painopiste on kuitenkin nykyhetkessä. Viimeaikaiset tapahtumat ovat aiheuttaneet kuitenkin epävakautta, joka heijastuu entistä laajemmalle.

Tuomas Mustikainen Kielletty kansa – Elämää palestiinalaisalueilla
Atena 2014. Kustantajalta. Kiitoksin


Peter Lodenius Turkki pintaa syvemmältä – Johdatus politiikkaan, lähihistoriaan ja Istanbuliin 





Peter Lodenius on lehtimies, kirjailija ja päätoimittaja. Hän on kirjoittanut erityisesti ulkomaita koskevia juttuja ja kirjoja. Turkki pintaa syvemmältä kertoo Istanbulin kuohuntojen taustoista. On syntymässä uusi demokraattisempi ja eurooppalaisempi Turkki, jossa kurdeilla ja muilla vähemmistöillä on enemmän sananvaltaa.


Suositut matkaopaskirjat eivät kuitenkaan tyydytä kaikkien Turkista kiinnostuneiden tiedonjanoa, varsinkin kun media näyttää kuvia valtavista mielenosoituksista, syyrialaisista pakolaisista ja kurdikysymyksestä. Millainen Turkin yhteiskunta todella on? Mistä mielenosoitukset johtuvat? Asukasluvun jatkuva kasvu tuo mukaansa vakavia ongelmia, samoin valtavat kehityshankkeet. Kaupunginsuunnittelijat, arkkitehdit ja luonnonsuojelijat ovat halunneet hiljentää vauhtia, mutta Istanbulin kasvattaminen globaaliksi keskukseksi on ollut pääministeri Recep Tayyip Erdoganin ykkösasia. Tämä ristiriita johti kesän 2013 alussa valtavaan mielenosoitusaaltoon ja kiristyneeseen yhteiskunnalliseen ilmastoon.


Turkissa on vetovoimaa, joka vetää matkailijoita, mutta myös uusia asukkaita – ja kansainvälistä pääomaa. Eurooppalaisia matkailijoita kiinnostaa vanha kulttuuri ja orientin häivähdys, joten maahan tunnetaan mielenkiintoa tavallisia turistinäkymiä syvemmin. Turkki näyttäytyy myös vaihtoehtona Espanjan aurinkorannikolle, sillä se tarjoaa vastaavanlaisia eläkeläisasuntoja työuransa päättäneille.

Turkki pintaa syvemmältä jakautuu kuuteentoista kappaleeseen ja jälkikirjoitukseen:

Turkki ja demokratia osiossa keskitytään hallintoon ja demokratiaan. Turkki on aina ollut yksinvaltiaiden maa. Keski-Aasiasta tulleilla osmaanien sulttaaneilla oli rajoittamaton uskonnollinen ja poliittinen valta. Kenraali Mustafa Kemal piti itsellään koko poliittisen vallan.

Maailman suurin hallitsijan palatsi. Kritiikki on kohdistunut palatsin rakennus- ja ylläpitokustanuksiin. Palatsi olisi nimittäin monta kertaa suurempi kuin Buckingham Palace, Elysée-palatsi tai Valkoinen talo.

Salainen talousjärjestelmä. TOKI kieltäytyy antamassa tietoa Ak Sarayn suunnitelmista. Asiat eivät liity summien korkeuteen?

Gezi-puisto: Turkin kolmas tuleminen. Gezi-puistosta lähtenyt valtava mielenosoitusaalto keväällä 2013 merkitsi uuden sukupolven nousua yhteiskunnalliseksi voimaksi Turkissa.

Ketkä olivat Gezin valtaajat. Puiston valtaus oli alun perin kaupunkiaktivistien ja luonnonsuojelijoiden hanke, joka ei ollut improvisoitu vaan pitkään valmisteltu.

Hallituksen kosto. Poliisi hajotti mielenosoituksen vesitykein, kyynel- ja sinappikaasulla ja suoralla väkivallalla. Mielenosoituksen kohdistuivat miltei yksinomaan pääministeri Erdoğanin vallankäyttöön tukahduttaa protestit väkivaltaisesti. Hän ei kuitenkaan yrittänytkään rajoittaa toimintaansa, vaan pikemminkin käytti valtaansa tehokkaammin.

Mustavalkoinen kansallismielisyys. Turkin politiikka on varsin omalaatuista eikä avaudu kovin helposti pohjoismaalaisille. Yhteiskuntatieteilijä Zeki Ergas on selittänyt, että yksi tekijä, joka tähän vaikuttaa on manikealaisuus, jossa ihminen näkee kaiken mustana tai valkoisena, hyvänä tai pahana. Hän joko rakastaa tai vihaa eli jos et ole puolellani olet automaattisesti minua vastaan.

Nykyaikaistamisen maailmanennätysaalto. Turkin nykyaikaistamista voidaan pitää vapaaehtoisen kulttuurinvaihdon radikaalimpana esimerkkinä. Uusi aika löi itsensä kuitenkin läpi niin nopeasti yhteiskunnan huipulla, että tavallinen kansa ei pysynyt vauhdissa mukana. Ei välitetty takapajulaisista, vaan annettiin välimatkan kasvaa. Demokratia ei siis ollut olennaninen tavoite.

Kansallismielisyys: vanha ja uusi. Kansallismielisyys on Turkissa ideologinen perusvire, jonka vaihtoehdoksi on tullut uuskansanmielisyys. Todellisuudessa molemmat ryhmät ovat samaa mieltä turkkilaisten etnisestä ylemmyydestä kurdeihin nähden. Suhtautuminen uskonnollisiin vähemmistöihin on yhä pidättyvää, vaikka EU:n vuoksi siitä vaietaan.

Vahvistuva uskonto. Erdoğan antaa mielellään vaikutelman, että hän on ensisijaisesti Jumalan valitsema johtaja. Suuri ongelma Turkin kannalta on Isis: mikä on Turkin osuus liikkeen synnyssä? Nykyisen väkivallan katsotaan olevan vuoden 2003 Irakin sodan seurausta ja tällaiset ääriliikkeet ovat lännen kannalta syntyneet vahingossa.

Vähemmistöuskonnon kapina. Erdoğan on harras sunnimuslimi ja tämä näkyy hänen suhtautumisessaan muihin muslimisuuntauksiin. Alevit muodostavat Turkin suurimman uskonnollisen vähemmistön. Heillä ei ole kuitenkaan virallista asemaa ja he ovatkin nousseet kapinaan ja alkaneet vaatia oikeuksiaan.

Hrant Dinkin kansalaisrohkeus. Armenialaiset muodostavat Turkin suurimman kristittyjen ryhmän. Hän otti kantaa perustamassaan aikakauslehdessä armenialaisten asemaan kuin myös muihinkin yhteiskunnan kipupisteisiin. Hänet murhattiin vuonna 2007 salaliiton toimesta, mitä ei kuitenkaan pystytty oikeudessa todistamaan.

Turkki yksinvallasta toiseen. Turkissa näyttää siltä, että Erdoğan näyttää tuntevan halua käyttää valtaa Mustafa Kemal Atatürkin tapaan ilman demokraattisia krumeluureja. Sitä helpommin sen onnistuu, mitä poliittisesti jakautuneempi maa on.

Joulukuun pommit. Joulukuun 17. päivänä vuonna 2013 syyttäjä ilmoitti vakavista lahjontatapauksista, jotka kohdistuivat Erdoğanin lähipiiriin. Pian tämän jälkeen Erdoğan vaihtoi keskeisiä syyttäjiä ja poliisipäälliköitä estääkseen syytösten jatkokäsittelyn ja mahdollisten uusien syytösten esilletulon.

Vallan välineet. Kun AKP:n hallituksen asema on turvattu, armeija tehty vaarattomaksi ja oikeuslaitos normalisoitu voi presidentiksi valittu Erdoğan unohtaa demokratian ja toteuttaa omat halunsa.

Kolmas leiri. Turkin teollistuessa ja yleisen tulotason parantuessa on syntynyt nuori sukupolvi, joka ei enää välitä vanhempien polvien jäykistä kuvioista, vaan haluaa ajatella ja päättää itse.

Tämä ehkä näkyi parlamenttivaaleissa 7.6.2015, jolloin hallituspuolue AKP sai vain 40.9 % äänistä. Turkki siirtyi yllättäen yksinvaltaan johtavalta tieltä kohti demokratiaa.  Ajankohtaisen teoksen ongelmana on sen päättäminen sekä erilaisten lähteiden painottaminen ja valitseminen. Tilanne elää koko ajan  ja kaikki muuttuu hektisesti, jolloin kirjoitushetkellä kuvattu tilanne on pian historiaa ja mennyttä aikaa, kuten syksyiset tapahtumat osoittavat. Lukija saa Turkista  ja sen yhteiskunnasta monipuolisen kuvan verrattuna siihen, kuinka tavallinen turisti kokee maan lomakohteiden kautta.


Peter Lodenius Turkki pintaa syvemmältä – Johdatus politiikkaan, lähihistoriaan ja Istanbuliin

Into 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta minua kommentilla!