Marie Hermanson Hämäränmaa

Marie Hermanson (s. 1956) on ruotsalainen kirjailija ja journalisti. Hän on julkaissut vuodesta 1986 alkaen useita teoksia. Tein jokin aika sitten blogitekstin kirjasta 1001 böcker du måste läsa innan du dör tänne.

 Tämä ruotsinkielinen versio esittelee enemmän jännityskirjallisuutta kuin Boxallin englanninkielinen versio. Kiinnostuin Hermansonin esittelystä ja varasin aiemman teoksen eli Laakson (Himmelsdalen) kirjastoon ja pyysin uusimman kustantajalta. 

 

Hämäränmaa vangitsee heti lukijan mukaansa. Kirjan tapahtumat tapahtuvat nykyajassa, vaikka aikatasoja on tietyssä mielessä kaksi, sillä kartanonrouvan aika on pysähtynyt vuoteen 1943, nuoruuteen. Hämäränmaa ei ole dekkari, enemmän tämä on jännitystä, psykologista trilleriä ja on tässä goottikauhunkin elementit, ränsistynyt kartano, muotokuvat, suljetut, lukitut huoneet ja salaisuudet. Tunnelmaa luovat seiniä verhoilevat muratit, jotka peittävät rakennuksen rapistuvan pinnan.

Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle. Kirjan kertoja on parikymppinen Martina, joka saa tarpeekseen hotellin kerrossiivoojana ihmisten ulosteita puhdistaessaan. Hän jättää tuntityöläisen orjuuden ja lähtee kotiin ottaakseen vastaan puhelun vuokraajalta, joka tarvitseekin kämpän itselleen. Onneksi on vanhempien koti, jonne voi marssia hädän hetkellä. Vanhemmat ovat palanneet Pariisista ja äiti valmistelee ilta-ateriaa pian saapuville kollegoilleen. Martina tuntee itsensä varsin pian varsin ylimääräiseksi. Lapset ovat lentäneet pesästä eli vanhemmilla on vihdoin oma aika elämässä. Martina päättää vetäytyä oman huoneen rauhaa, joka sekin vaikeutuu, sillä oven paikalla on seinä.  Tietä lapsuuden kotiin ei näemmä ole enää eli on keksittävä muu ratkaisu. Vanhemmat ovat remontoineet tilaa ja valoa ja hänetkin pois. 

Vieraiden hilpeyttä kuunnellessaan Martina miettii, että kaikki tuntui ihan nurinkuriselle. Minä olin nuori ja minun olisi kuulunut nauraa ja juoda viiniä. Minunhan olisi pitänyt tulla kotiin maailmalta ja kertoa seikkailuistani suu auki kuunteleville vanhemmille.

Bussia odottaessaan Martina tapaa entisen lukioaikaisen kaverinsa. Tessan tarjoaakin yöpaikan työympäristössään, Glimmenäsin kartanossa. Martina on yksin ja eksyksissä ja tämä Göteborgia parempi vaihtoehto tarjoutuu sopivasti.

Tessan toimii taloudenhoitajana iäkkään kartanonrouvan, Florence Wendmanin, taloudessa. Martina pääsee puolestaan vanhan rouvan sihteeriksi. Vanhan rouvan isä, Ernst Wendman, on diplomaattina Kairossa Ruotsin suurlähetystössä, jolle tytär kirjoittaa ahkeraan – siis muistoissa isä elää. Tyttöjä työllistävät illallisten kattaukset, jotka päättyvät ennen alkamistaan vanhan rouvan vetäytyessä lepäämään tarkastettuaan illalliskortit ja kattauksen. Kutsuvieraatkin ovat olleet jo pitkään manan mailla.  Eräänä iltana pihalta kuuluu outo tömähdys, joka liittää uuden nuoren, Juditin, joukkoon ja palvelusväkeen liittyy aikanaan myös Pontus ja Anderskin.  

Eräänä päivänä kartanon idylliin ilmaantuu Carl Henrik Gyllenmård, joka uhkaa nuorten yhteisön tasapainoa ja Wendman seuran tulevaisuutta ja nuorten kehittämiä visioita. 

Hermansonin tarinan voi lukea jännärinä, mutta tämä on ovela tarina, joka kertoo myös nuorista ja heidän kriiseistään, nuorisotyöttömyydestä, pätkätöistä, palveluyhteiskunnan mahdollisuuksista, jossa nuorten sukupolvi on eksyksissä. Anders on biologina ylikoulutettu ja epäuskottava hanttitöihin ja Pontuksen it-alan hommat eivät ota luonnistuakseen. Sisäkkö, piika, seuraneiti tai talonmies kartanon menneessä illuusiossa eivät ole hassumpia kohtaloita.

Pidin kirjan tarinasta, yllätyin siitä. Olin jostain syystä asettanut ennakko-odotukseni dekkarimaisesti ja odotin Karin Fossumin tyyliä.  Hämärämaa on jännäri, mutta se on sävyltään myös satiirinen ja yhteiskunnallis-poliittinen, joka antaa kasvot tämän päivän ruotsalaiselle yhteiskunnalle nuorten näkökulmasta. Toivottavasti tekijältä suomennetaan lisää aiempiakin teoksia. 

Marie Hermanson Hämäränmaa

Alkuteos Skymningslandet 2014

Suomentaja Jaana Nikula

LIKE 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.