Henning Mankell Juoksuhiekka

Mankell tunnetaan parhaiten Kurt Wallander -dekkarisarjastaan, mutta itse ihastuin tänä kesänä Italialaisiin kenkiin ja Ruotsalaisiin saappaisiin. Näissä kummassakin teoksessa on dekkarimaisia elementtejä, mutta dekkaria niistä ei saa. Mankell julkaisi ensimmäisen kirjansa vuonna 1972. Tilasin viikolla Kirsten Jacobssonin kirjoittaman Mankellin elämäkerran ja odotan sen lukemista. Itse asiassa sen lukeminen olisi ollut hyvä pohja tämän kirjan lukemiseen.

Välttelen ns. sairausgenren kirjoja, mutta halusin lukea Mankellin teoksen, vaikka tiesin sen taustat. Henning Mankell sai kuulla sairastavansa syöpää joulun alla 2013.  Kirjassa sivutaan Mankellin sairastumista, mutta se on silti vain taustalla mukana. Mankell on nähnyt paljon maailmaa, elänyt mielenkiintoisen elämän.  Juoksuhiekkaa on viisaan miehen kunnioitus eletylle elämälle ja tilintekoa menneelle.

Eläminen syövän kanssa on elämää ilman takuita. Syöpäsolut vaeltavat pitkin huonosti valaistuja polkuja samaan tapaan kuin kissat öisillä reiteillään, joita emme tunne.

Juoksuhiekka ei ole omaelämäkerta, vaikka se sisältää omaelämäkerrallisuutta. Kirjailija palaa lapsuuteensa, levottomaan nuoruuteensa ja Afrikassa vietettyihin vuosiinsa. Hän raottaa suhdettaan äitiin, joka hylkäsi hänet lapsena. Se oli 1950-luvulla epätyypillistä, että äiti lähtee kodista ja jättää lapsensa. Äidin korvikkeena toimi iäkäs isänäiti. Mankell tapaa äitinsä myöhemmin tukholmalaisessa ravintolassa, mutta tätä asiaa ei käsitellä silloinkaan. 

Samaan aikaan kirjailija ulottaa ajatuksiaan ihmisen kollektiiviseen muistiin kauas jääkausiin ja toisaalta hän visioi tulevaisuuskuvaa kauas tulevaan.  Mankellin pohdinta käy keskustelua niin ekokriittisen, humaanin kuin oikeudenmukaisen maailmanäkemyksen kautta. Näkökulma on niin yksilöllinen kuin universaalinen.

Voin kirjoittaa, että elän kahden jääkauden välissä. Puut, jotka olivat olemassa ennen syntymääni ja jäävät pystyyn poismenoni jälkeen, eivät kuitenkaan tule kasvamaan ikuisesti. Myös ne katoavat jonakin päivänä, kuten saaren kaikki pinnanmuodot, maaperä, hiekkarannat, kaikki mitä elämässäni olen kokenut.

Mankell aloittaa kirjansa autokolarista, johon hän joutuu työmatkalla. Tämä ei ole tietenkään syövän alku, mutta hyvä aloitus siinä, kuin joku muukin. Seuraava luku teki minuun erityisen vaikutuksen. Luvun nimi on Ihmisiä vastahakoisesti matkalla varjoihin. Mankell käy kaksi päivää kolarin jälkeen kotinsa lähellä olevassa Släpin kirkossa. Hän kertoo kirkon epitafista, jossa on kuvattuna Gustaf Fredrik Hjortberg, hänen vaimonsa ja heidän viisitoista lastaan. Epitafien kieli on samanlainen kristikansan pyhätöissä, niihin kuvataan myös kuolleet lapset ristein ja perheen isä hyveellisenä seurakuntalaisena ja nöyränä kirkonpalvelija. Muistosta ja muistamisesta, muiston säilymisestä – niistähän tässäkin on kyse.

Mitä ajattelivat maalarit tehdessään kallioseiniin kuvia, etupäässä eläinkuvia, hankalasti saavutettavissa onkaloissa vuorten uumenissa? He hakivat luolista suojaa säätä ja petoeläimiä vastaan, jotka uhkasivat heidän olemassaoloaan. Mutta samalla he koristelivat omia luonnon muovaamia katedraalejaan. Oliko heillä mielessään ajatus, että heidän kuvansa jäisivät eloon ja tulevat sukupolvet arvioisivat niitä?

Mankell tavoittelee teoksessaan laajaa aikaperspektiiviä ja sen kulkua. Hän pohtii ihmisiä, jotka omistavat elämänsä työlle, joka ei tule valmistumaan koskaan heidän elinaikanaan. Pariisin Notre Damen kivimestari ei saanut nähdä koskaan katedraaliaan valmiina. Sitä rakennettiin vuodesta 1163 vuoteen 1345 ja työhön tarvittiin kaikkiaan viisi sukupolvea. Sen paremmin luolamaalarit eivät tienneet, kenelle he tallensivat kiviset kuvansa. Monet monumentaalisiksi kaavaillut rakennukset ovat jääneet piirustuksien asteelle. Mankell pohtii tulevaa aikaa seuraavan jääkauden jälkeen sekä jättämäämme perintöä eli ydinjätteiden varastoja. Minkälaisin symbolein pystymme varoittamaan tulevia sukupolvia jättämästämme yllätyksestä?

Henning Mankell Juoksuhiekka

Alkuperäisteos Kvicksand

Suomentaja Tuula Kojo

Otava 2015. Kotikirjasto. Syyskuun uutuusostos.