Jamie Ford Kiinalainen kehtolaulu

Jamie Ford (s. 1968) on 1860-luvulla Kiinasta Yhdysvaltoihin muuttaneen kaivosmiehen jälkeläinen. Hän on varttunut Seattlen kiinalaiskorttelien liepeillä, mihin tämänkin kirjan tapahtumat sijoittuvat. Alkuperäisteos on Songs of Willow Frost (2013), ja sen on suomentanut Leena Perttula. Jamie Fordilta on ilmestynyt aiemmin Hotelli Panama (Karisto 2011), jota en ole lukenut.

Kiinalainen kehtolaulu seuraa kaksitoistavuotiaan amerikankiinalaisen William Engin elämää parin viikon ajan vuonna 1934 Pyhän sydänten orpokodissa. Rotusorto on arkea ja kiinalaistaustaiset ovat vieläkin alempana kuin tummaihoiset. Willian on joutunut orpokotiin viisi vuotta aiemmin, kun hänen äitinsä löytyi kylpyammeesta tajuttomana. Isästään hänellä ei ole mitään tietoa. Williamille on annettu ymmärtää, että hänen äitinsä on kuollut ’parantolassa’. Orpokodissa noudatetaan ankaraa kuria, jossa sisaret eivät säästele vitsaa. Silti orpokodin ovet ja portit ovat lukitsemattomia, sillä ulkopuolella asiat olisivat vielä kehnommin.

Vain kuukausi sitten heille oli selvinnyt, että orpokodin johtokunta oli äänestänyt värillisten lasten erottamisen puolesta – heidät lähetettäisiin Kingin piirikunnan köyhäintalona toimivalle maatilalle Duwamishjoen varteen. Siellä he olisivat pakkotyössä, kunnes täyttäisivät kaksikymmentäyksi. Heillä ei olisi mahdollisuutta päätyä kasvatiksi tai ottolapseksi.

Poikien syntymäpäivä orpokodin kaikilla pojilla on samana päivänä eli syyskuun 28. päivänä, sillä yhteiseksi syntymäpäiväksi on valittu paavi Leo XII:n kruunajaispäivä. Syntymäpäivän kunniaksi lapset pääsevät elokuviin, ja William on varma että valkokankaan näyttelijätär on hänen äitinsä Liu Song. William karkaa orpokodista parhaan ystävänsä, sokean Charlotten, kanssa etsiäkseen äitiään. Varattomina heillä on hankaluuksia selvitä Seattlessa, mutta William onnistuu löytämään teatterin ja sieltä pukuhuoneen, jossa kaunis laulajatar Willow Frost valmistautuu esitykseen…

Kirjan parasta antia on Williamin ja Charlotten osuudet. Liu Songin (Willow Frost) osuus on pitkä alkaen vuodesta 1921 jatkuen vuoteen 1934. Siinä kuvataan Liun kehityskertomus pikkutytöstä näyttelijättäreksi. Liu Song pakenee menneisyyttään, mutta hänen on kohdattava nykyisyys. Kiinalaisen naisen asema tuon ajan jenkeissä oli musertava. Miten Liu pystyi selviämään? Syvä lamakausi ja kieltolaki luovat oman jännityksensä elämänmenolle, ja äänielokuvan ja radion yleistyminen mullistavat Liunkin elämän.

William ajatteli Willow’ta – ah-maansa. Hän ei voinut ymmärtää miten yksikään vanhempi kykenisi hylkäämään lapsensa lopullisesti. Charlotten isän tapaaminen oli kirkastanut tuskallisen todellisuuden – sen, että hirviötkin saattoivat kaivata lapsiaan. Epämieluisa totuus oli, ettei yksikään ihminen ollut yksinomaan paha tai yksinomaan hyvä. Eivät äidit, eivätkä isät, eivät pojat eivätkä tyttäret, eivät aviomiehet eivätkä vaimot. Elämä olisi paljon helpompaa, jos niin olisi. Sen sijaan jokainen ihminen – Charlotte, Willow, herra RIgg, jopa sisar Briganti – oli hämmentävä sekoitus rakkautta ja vihaa, iloa ja surua, kaipuuta ja unohdusta, harhautunutta totuutta ja tuskallista petollisuutta.

Kiinalainen kehtolaulu on ankea kuvaus tuon ajan olosuhteista, siirtolaisuudesta, eriarvoisuudesta, mutta se on myös äiti-poika saaga. Suosittelen kirjaa, jos kestää sen traagiset ja kovin inhorealistiset kuvaukset. Vasta viimeiset sivut tuovat toivoa paremmasta. Luulen, että tarinasta olisi saanut enemmän eli ikään kuin tarina ei kasvaisi huippuunsa. Kirja on paikoin tylsä lukea tai tylsästi kirjoitettu. Eniten kirja toi mieleeni Adam Johnsonin Orpokodin pojan, joka kertoo pohjoiskorealaisessa orpokodissa varttuvasta pojasta. Tuo kirja oli paikoin hyvin raskasta luettavaa. Kiinalainen kehtolaulu toi myös mieleen Athony Doerrin Pulitzer-palkitun kirjan Kaikki se valo jota emme näe, jossa päähenkilöinä ovat myös orpokodissa kasvanut poika ja sokea tyttö. Myös Johnsonin Orpokodin poika on Pulitzer-palkittu Doerrin kirjan tavoin. Kaikki se valo jota emme näe on ehdottomasti näistä kolmesta parhain lukuelämys.

Jamie Ford Kiinalainen kehtolaulu

Karisto 2014. Kustantajalta. Kiitoksin