Sadie Jones Ehkä rakkaus oli totta

Ehkä rakkaus oli totta on brittikirjailija Sadie Jonesin ensimmäinen suomennettu teos. Kiinnitin kirjaan huomioni Kirsin kirjanurkan ja Lumiomenan blogeissa.  Kirjan nimi herätti minussa lähinnä hilpeyttä, tekijä ei sanonut minulle mitään, mutta kannen alareuna herätti kiinnostukseni. Toivoin, että tiettyyn sarjaan kuuluminen takaisi laatua. Kirsi kertoo kutsuvansa Tammen sarjaa Keltaiseksi kirjastoksi ja Otavan sarjaa Siniseksi kirjastoksi. Huomaan toimivani aivan samalla tavalla. Jokainen tietää, mistä tuolloin puhutaan. Lisäksi olen taipuvainen hankkimaan ja lukemaan myös Teoksen Oranssia kirjastoa. Omaksi ostan lähinnä näiden sarjojen kirjoja.

Ehkä rakkaus oli totta tapahtumien miljöönä on Lontoo ja ajankuvana kiehtova 70-luku. Kirjan teemoina on rakkaus, ystävyyssuhteet, nuoruus, perhesuhteet, teatteri ja kirjoittaminen. Rakkaus ei ole vain parisuhdedraamaa, vaan rakkaudellakin on monet kasvot. Jones välittää aidontuntuisesti taiteen tekemisen raadollisen maailman, jokainen kilpailee yksin omasta menestyksestä ja onnistumisesta. Oman työn arvostelulle alttiiksi asettaminen vaatii uskonsa ja voimansa.

Olen lukenut viime aikoina enemmän 50-lukua, joten -70 luvun ajankuva oli vaihtelua. Vuosikymmen myöhempi maistuisi vielä paremmin, kokisin sen helpommin omakohtaisena. Itse koin kirjan päähenkilöksi Luken, mutta keskiössä ovat myös Paul, Leigh ja Nina.  Nämä neljä nuorta etsivät omaa paikkaansa 1970-luvun underground-teatterien maailmassa.  Ehkä rakkaus oli totta on myös näiden neljän nuoren kehitystarina.

Luke Kanowski kohtaa sattumalta Paulin ja Leighin kotikonnuillaan englantilaisessa pikkukaupungissa. Luke on aina kirjoittanut näytelmiä ja lukenut romaaneja. Hän tuntee vetoa kohtaamiinsa ihmisiin teatterin takia, joka heitä yhdistää.  Hän jättää kotiseutunsa ja kiitää ilman sen kummempia vakuuksia Lontooseen karistaen Sestonin tomut jaloistaan asenteella Täältä tullaan elämä. Vanha arki paperitehtaan konttorissa vaihtuu Lontoon arkeen roskakuskina. Kaiken muun antaa ja vie teatteri.  Hän löytää kortteerin Paulin ja Leighin luota. Luken äiti on ollut mielisairaalassa siitä lähtien, kun Luke oli viisivuotias. Vierailut äidin luona oli osa arkea. Lontoossa Luke kohtaa Nina Jacobsin ja rakastuu nuoreen näyttelijään, mutta Nina vain on varattu ja naimisissa. Kirjan alun johdatelmasta pidin kovasti, joka pohjusti Luken ja Ninan kohtaamista jonain päivänä.

Hän tiesi että Leigh oli – oikeutetusti – vihainen Harhautuksesta ja siitä että hän oli pettänyt Paulin. Mutta tuo kaikki tuntui Lukesta kovin kaukaiselta, ja he olivat nyt aivan eri paikassa; hän ei voinut uskoa, että Leigh halusi vain lähteä, vaikka oli niin arvokasta, että he olivat tavanneet tällä tavalla. Hän ei ollut koskaan pitänyt Leighiä kostonhaluisena. Hän ei uskonut, että tämä olisi todella unohtanut, kuinka onnellisia he olivat kerran olleet.

Elämännälkäistä ja lahjakasta Lukea ajaa menestyksen ja onnistumisen tahto ja hänestä tuleekin tähti. Kaikella on hintansa, myös menestyksellä.  Teot vaikuttavat eri suuntiin valintojen tavoin. En osaa moralisoida Luken takinkääntöä.

Leigh oli nähnyt vahingot, joita Luke saattoi aiheuttaa. Hänellä ei olisi mitään takeita. Hän voisi kävellä Luken  luota pois, jos haluisi. Se ei muuttaisi mitään. Hän laski kätensä kevyesti Luken paidalle, aivan solisluun alapuolelle. Luke näytti yllättyneeltä – ja astui sitten Leighiä kohti. Hänen sydämensä takoi Leighin kämmenen alla. Leighiä ujostutti. Luke kumarsi päätään ylettääkseen Leighiin. Ja he suutelivat.

Ehkä rakkaus oli totta on elämänmakuinen, raikas ja taidokas teos, josta viehätyin kovasti. Luin teoksen Joyce Carol Oatesin teosten jälkeen, joten jälkimaku on hieman laimeampi kuin muuten olisi. Oates kirjoittaa jotain sellaista, mille ei oikein löydä vastinetta, joten suodattamalla hieman tuntemuksiani, totean pitäneeni Jonesin kirjasta hyvin paljon.  Paras lukemani kirja tänä vuonna tämä tuskin tulee olemaan, mutta sijoittunee tänä vuonna viiden parhaimman lukemani käännöskirjan joukkoon uutuuksien osalta. Ehkä rakkaus oli totta pitää sisällään valtavan paljon, mutta ehkä kaipaan astetta hitusen raadollisempaa tekstiä. Jonkin verran mieleeni tulvi äskettäin lukemani Laura Honkasalon Perillä kello kuusi sekä Michael Cunninghamin Koti maailman laidalla.

Sadie Jones Ehkä rakkaus oli totta

2015. Kotikirjasto

Muita linkkejä:

Reader, why did I marry him?

Mari A:n kirjablogi