Viides vuodenaika ja Vesienkelit

Mons Kallentoft Viides vuodenaika

Ruotsalainen Mons Kallentoft (1968) on ruotsalainen dekkarikirjailija, joka on toiminut aiemmin toimittajana. Viidennen Malin Fors –dekkarin alkuperäisteos Den femte årstiden ilmestyi vuonna 2011. Teoksen on suomentanut Laura Beck. Malin Fors –dekkarit ovat suoraa jatkoa toisilleen. Ne on kirjoitettu itsenäisiksi osiksi siten, että niiden lukemisen voi aloittaa mistä osasta tahansa. Ihmissuhteiden kehittymistä pystyy seuramaan kuitenkin paremmin, jos kirjat lukee ilmestymisjärjestyksessä.

Viides vuodenaika alkaa hieman yliluonnollisella pohtimisella, jossa uhri katselee tapahtumia jostain ”ylhäältä”.

Ruumiini on tuli.

Se on kaikki vuodenajat.

Minä hoipertelen metsän läpi ja minussa on sata haavaa, jotka joku on repinyt ja kalvanut ja viiltänyt minuun. Tunnen polttavaa kylmyyttä ja jäätävää kipua.

Malin on joutunut poikaystävänsä Peterin isän 72-vuotisjuhliin tämän kartanoon.

Malin Fors. En olisi kyllä ikinä uskonut, että saisin toivottaa kivikovan, huippukauniin naispuolisen kytän tervetulleeksi Hamsenin perheeseen.

Malin on lomalla ja hän tutkinut vapaa-aikanaan muutama vuosi sitten pahoin kidutettuna löytynyttä Maria Murvallin tapausta. Maria selvisi hengissä, mutta ei puhu tai reagoi mihinkään. Hän ei näytä tietävän maailmasta mitään eli elää ”viidennessä vuodenajassa”.

Malin tutustuu juhlissa Peterin siskon tyttöystävään Saraan, jolla on hoidossa samanlainen tapaus. Malin innostuu ja lähtee heti tapaamaan tätä naista välittämättä siitä, mitä on luvannut Peterille. Tapaus on hyvin samanlainen, mutta kukaan ei tiedä naisen nimeä tai mistä tämä on kotoisin. Hän ikään kuin jatkaa elämistä, vaikka ei sitten kuitenkaan. Ikään kuin elämän ja kuoleman välissä olisi tila, jonne ihminen voi paeta. Tila jossa luonnonlait eivät päde, hiljaisuuden tila.

Malin lähtee kesken lomansa Tukholmaan tapaamaan syyttäjää, joka on keskeyttänyt jutun tutkinnan. Malin on kyllästynyt lomaansa ja miltei innostuu saadessaan puhelun Sveniltä, että metsästä läheltä Maria Murvallin löytöpaikkaa on löytynyt naisen ruumis.

Raa’asti pahoinpidelty. Säärien iho on poltettu pois. Ehkä hapolla, ehkä kuumalla nesteellä. Luultavasti raiskattu. Kentien piikikkäällä terävällä esineellä, kenties veitsellä, sitä on mahdoton päätellä enää. Ja tekijä on leikannut reiän hänen vatsaansa. Täytyy tunnustaa, että mitään tämän kaltaista en ole milloinkaan nähnyt, sanoo Karin Johannison.

Kallentoftin kirjoitustapa on hyvin vetävää, se suorastaan pakottaa lukemaan eteenpäin. Toisaalta hänen kirjansa ovat hirvittävän väkivaltaisia ja paikoin inhottavia lukea sellaiselle, joka ei pidä näin vahvoista dekkareista

Tarinoiden sankarittaren, Malin Forssin pohdinnat kesken keskusteluakin ovat mielenkiintoinen tapa säilyttää otetta. Malinilla on myös lähes yliluonnollinen kyky ”nähdä” ja ”kuulla” asioita.

Malin näkee hänen seisovan alasti huoneessa, missä seiniä peittää alumiinifolia ja valonheittäjä oksentaa kovaa polttavaa valoaan lattialla istuvan verisen naisen päälle.

Ja Malin tietää, että se tapahtuu taas.

Viides vuodenaika on psykologinen dekkari. Kuolleet kuiskivat ja hoputtavat Malinia. Ehtiikö Malin pelastaa seuraavan uhrin? Jännitys suorastaan pakahduttaa. Miten Malinin ja Peterin suhde kestää Malinin intohimon työhönsä? Kestääkö Malin himonsa tequilaan? Kirja on kuitenkin hyvin raaka yksityiskohtaisine kuvauksineen ja en voi suositella sitä kuin intohimoisimmille dekkareiden ystäville.

Mons Kallentoft Viides vuodenaika

WSOY 2014. Kotikirjasto.

Mons Kallentoft Vesienkelit

Vesienkeleiden alkuperäisteos Vattenäglarna ilmestyi vuonna 2012, eli aika pian edellisen Malin Fors –dekkarin, Viides vuodenaika (2011), jälkeen. Tämä on jo kuudes sarjan osa lyhyellä aikavälillä. Teoksen on suomentanut Raija Rintamäki. Suomentajan vaihtumista edelliseen osaan ei juuri huomaa, joten tyyli on pystytty pitämään hyvin samanlaisena.

A child for a pig.

A pig for a child.

A thousand pigs for a child.

Näitä lauseita Malin Fors miettii yhtenään läpi koko kirjan. Kyseessä on lasten adoptointi Vietnamista kaikissa sen iljettävimmissä muodoissaan. Eli edelliseen kirjaan Viides vuodenaika nähden aihe on koko lailla sama, mutta naiset muuttuvat lapsiksi. Samaa aihetta käsitteli Lee Childin Henkensä kaupalla vielä järkyttävämmällä tavalla. Siinä naisia ja tyttöjä rahdataan Yhdysvaltoihin Kanadan kautta konteissa. Childin väkivalta on suorempaa. Hän ei kuvaile yksityiskohtaisia kidutuskohauksia. Jos joku ammutaan tai auto poltetaan sisältöineen niin siinä se, ilman yksityiskohtaista kuvausta.  

Rikosylikonstaapeli Malin Forsin rikostiimi Karim, Sven, Zeke, Johan, Waldemar ja Börje sekä rikosteknikko Karin joutuvat taas tiukan paikan eteen, kun heidät hälytetään Linköpingin hienostokaupunginosaan. Patrick ja Cecilia Andergren löydetään ammuttuina omakotitalonsa porealtaasta. Lisäksi heidän viisivuotias adoptiotytär Ella on kadonnut.

Murhatutkimus ja kadonnut Ella saavat Malinin hermot pintaan. Taustalla jyllää suhde opiskelijatytär Toveen ja miesystävä Peter Hamseniin. Tove etääntyy aina vaan kauemmaksi ja Peter haluaisi lapsen, mutta Malinin vanha ampumahaava, jonka hän sai edellisen kirjan, Viides vuodenaika, lopussa on esteenä. Mutta periksi ei voi antaa. Ella ja tämän vanhempien murhaaja on löydettävä hintaan mihin hyvänsä, mikä johdattaa Malinin ja Zeken Tanskaan ja lopulta Helsingin kautta Vietnamiin.

Kirjoitustapa ja jäsentely on erinomaista. Kerronta on moniäänistä eli miltei kaikki mukana olevat henkilöt pääsevät ääneen ja heidän taustansa aukaistaan perusteellisesti. Kallentoftin kirjoitustyyli on rentoa ja helppolukuista. Hänen tapansa pohtia asioita uhrin kautta on yliluonnollista, mutta se luo mielenkiintoisen lisän. Ihmissuhteiden käsittely pehmentää aiheen karuutta. Kiinnostuin kuitenkin Kallentoftin dekkareista ja aion lukea niitä jatkossakin.

Minä tahtoisin sinun luoksesi, mutta sinä elät, elät ja se on tärkeintä. Sinun täytyy jaksaa elää, sillä pian Malin Fors löytää sinut, sillä tavalla hänkin selviää hengissä.

Mons Kallentoft Vesienkelit

WSOY 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.