Michael Cunningham Koti maailman laidalla

Päätin tuoda blogiini tänä vuonna enemmän itselleni tärkeitä kirjoja kuin uutuuksia. Eikä minusta ole myöskään e-kirjoihin, joten oli keksittävä järkevä vaihtoehto. Olen täydentänyt puuttuvilla kirjoilla kirjastoani vuoden alusta enemmän kuin vuosiin. Viime vuosi oli oikeastaan kirjallisuuden nykykentän kartoitusta. Tarkoitukseni on tuoda Cunninghamin suomennettu tuotanto erissä tänne kokonaisuudessaan. Kovin nopeaan tahtiin en saa näitä tänne, sillä joudun kirjoittamaan nämä käsinkirjoitetuista muistivihkoista.

Huom. Älä lue tätä tekstiä edemmäksi, jos haluat lukea tämän kirjan, sillä kerron tarinan auki.

Luin Koti maailman laidalla kertauksena ja huomasin, kuinka olin osin unohtanut sen. Ehkä liikaakin. Kirjoissa on kerrostumansa, ja kirjailijan uutta teosta lukee vanhojen teosten päälle, vanhojen lukujälkien lomaan. Jos lukisin nyt viime syksyn uutuuden eli Lumikuningattaren uudelleen, niin luulisin pitäväni siitä enemmän. Cunningham julkaisee melko verkkaiseen tahtiin uusia kirjoja, joten uutta kirjaa odottaa suurin tovein. A Home at the End of the World ilmestyi vuonna 1990 ja kirjan on suomentanut Marja Alopaeus.


Koti maailman laidalla on merkittävä kirja. Illan tullen ja Tunnit ylittävät sen, mutta niillä onkin oma erityinen asemansa. Illan tullen sijoittuu ns. paremman väen taidepiireihin Manhattanille, ja sen nykyajan kuva on tavoitettavissa toisin kuin menneessä liikkuvan Koti maailman laidalla. Olen nähnyt tämän pohjalta tehdyn elokuvan. En muista sitä kovin hyvin, mutta eroja oli ainakin Erichin osuudessa.

Koti maailman laidalla kertoo 70-lukulaisista, jotka olivat liian nuoria Vietnamin sotaan, mutta tarpeeksi vanhoja omaksuakseen hippiaatteen ja -musiikin. Vaikka sana Woodstock aukeaa minulle, niin siihen se jääkin, myös musiikin osalta, vaikka taustalla soi Janis Joplin, Bob Dylan, Doors, Neil Young tai Joni Mitchell. Kirjan teemoja ovat ihmissuhteet, lapsuus, yksinäisyys, seksuaalinen identiteetti ja perhesuhteet. Kirjan miljöö on pikkukaupunki Yhdysvaltain keskilännessä.

Koti maailman laidalla –kirjassa on voimakkaasti esillä sateenkaaren värit. Kirjan päähenkilöt ovat Jonathan ja Bobby, kaksi nuorukaista. Kirja kertoo heidän kehitystarinan. He varttuvat Clevelandin pikkukaupungissa Ohiossa. Cunningham ajoittaa kirjan 1960-luvun loppuun ja 70-luvun alkuun. Hän raamittelee perheen käsitteen määritelmää. Millainen on tulevaisuuden perhe? Perinteinen ydinperheen malli on harvoin enää edes ihanteena. Isä ja äiti, isän ja äidin exät, uusioperhe, sisaruksilla eri isät, sateenkaariperheet, adoptioperheet. Sinun mummola ja minun mummola. Identiteettiongelmat ja omat juuret hakevat uomiaan. Kirja on jaettu lukuihin kunkin kertojan mukaan eli äänen saavat poikien lisäksi Clare ja Jonathanin äiti Alice.

Poikamme Jonathan toi hänet meille. Molemmat olivat silloin kolmentoista. Hän näytti nälkäiseltä kuin kulkukoira ja aivan yhtä viekkaalta ja vaaralliselta. Hän istui pöydässämme ja hotki paistettua kanaa.

Jonathan on yksinäinen, epävarma, tämän päivän näkövinkkelistä katsottuna nörtin tai hikibingon oloinen, kun Bobby on vapaa orpolapsi. Pojat kasvavat yhdessä, kuuntelevat levyjä, polttavat pilveä ja etsivät läheisyyttä ja seksuaalisuuttaan toisistaan. He joutuvat ajan myötä erilleen toisistaan. Kummankin lapsuudessa on traagisia tapahtumia, sillä Jonathan menettää sisaren synnytyksessä ja miltei äidinkin. Bobby menettää veljensä Carltonin sekä vielä vanhempansa ennen aikuistumistaan. Bobby löytää paikkansa Alicen ja Nedin luota, Jonathanin vanhempien kodista. Jonathan lähtee opiskelemaan New Yorkiin, mutta Bobby jää Jonathanin sijaiseksi tämän kotiin. Jonathanin vanhemmat muuttavat kuitenkin isän terveyden heikennyttyä Arizonaan.

En voinut kuvitella eläväni niin yksin. Vaikka minulla olikin ystävälliset suhteet leipomon Roseen ja Sammiin ja Pauliin, minulla ei ollut ketään jota voi todenmukaisesti kutsua ystäväksi. Tässä maailmassa ei välttämättä tapaa monia ihmisiä. Ei jos antaa musiikin ja tuntien kulumisen viedä ajatukset.

Bobby on jälleen ilman kortteeria ja hän pyytää väliaikaisen majoituksen Jonathanilta. Jonathan asuu Claren kanssa, joka on taiteellinen boheemi ja vapaan rakkauden ilmentymä. Elämä yhdistää pojat jälleen, vaikka Jonathan kulkee myös erillään. Clare tuntee sisäisen kellon tikityksen ja tietää, mitä eniten haluaa, mutta hänellä on kiire lähestyessään neljääkymmentä. Kolmikko päätyy yhdessä Clevelandin taloon, jonka he ostavat Claren perintörahoilla ja avaavat oman ravintolan. Osapuolilla on oma roolinsa isänä, äitinä, lapsena ja rakastajana. Jonathanin entinen rakastettu Erich liittyy joukkoon, ja hän on kuolemaisillaan aidsiin. Lopussa Clare ottaa Rebeccan kyytiin ja ajaa pois. Oikeastaan tämän lopun takia, minun oli kerrottava tarina loppuun asti, koska se on niin koskettava.

Antakaa minulle anteeksi pojat. Näyttää siltä että minä olen sittenkin saanut mitä halusin. Oman lapsen, suunnan johon ajaa. Talo ja ravintola eivät ehkä ole häävejä vastineita vaihtokaupassa, mutta ne minulla on teille annettavana.

Käännyin pois moottoritieltä ja suuntasin länteen.

Koti maailman laidalla on upea kuvaus nykyperheen monimuotoisista ihmissuhteista, menetyksistä ja yksinäisyydestä maailman laidalla. Jonathan kokee ystävyyssuhteessaan myös kateuden tunteita vanhemmistaan. Bobby on näennäisen sopeutuvainen yksinäisyydessään, mutta hänestä ei ole yksinäisyyteen. Aiheestaan huolimatta kirja on valoisa ja seesteinen. Cunningham ei ahdista tai ruoki kurjuutta. Nämä ihmiset pyrkivät elämään mielekkään elämän.

Liitän mukaan DVD:n kannen, oka kirjan kansi on vain suttuinen kuva.

Michael Cunningham Koti maailman laidalla
Gummerus 2002. Kotikirjasto



.