Timo Sandberg Häränsilmä

Timo Sandberg (s. 1946) on Lahdessa syntynyt pitkän linjan sekatyömies. Innostuttuaan uudestaan koulunkäynnistä hän toimi pitkään Metalliliitossa järjestötoimitsijana, mutta kirjoittaminen on ollut hänelle aina kaikki kaikessa. Sandberg on suorittanut Kriittisen Korkeakoulun kolmivuotisen kirjoittajakurssin. Hänen esikoisteoksensa Unta ei voi tunnustaa julkaistiin vuonna 1990. Sen jälkeen häneltä on julkaistu parisenkymmentä romaania. Mustamäki-sarjan aloittanut Mustamäki voitti Suomen Dekkariseuran Vuoden johtolanka –palkinnon 2014. Eläkkeelle jäämisensä jälkeen vuonna 2006 häneltä on ilmestynyt vuosittain uusi kirja. Häränsilmä julkistettiin Lahden Suomalaisessa kirjakaupassa 31.1.2015.

Ollaan vuodessa 1927. Pirtutrokarit ovat häikäilemättömiä ja Lahdessa tapahtuu kaksi poliisimurhaa, joita lopulta uusi poliisimestari Koskenpää määrää Otso Kekin tutkimaan ohi ylikonstaapeli Mäkelän. Aiemmin hän on jo määrännyt Kekin kurssille Helsinkiin opettelemaan uusia tutkimustekniikoita muuan muassa sormenjälkien etsimistä ja vertailemista.

Häränsilmä jatkaa Mustamäki-sarjaa ja edelleen pääosassa on Otso Kekki. Kapinasta on jo kymmenen vuotta, mutta edelleen punaisten ja lahtareiden välit ovat veitsi kurkulla. Suojeluskuntalaiset puuttuvat kaikkeen käyttäen omankädenoikeutta ja metallin sulku on pysäyttänyt useita tehtaita ja työläisillä alkaa olla hätä työpaikoista. Onneksi Lahteen aletaan saksalaisinsinöörien voimalla rakentaa ”radiokirkkoa”, 150 m korkeita metallisia radiomastoja, jotka tulevat sinkauttamaan radioaallot ympäri Suomea.

- Niin Aune sanoi painokkaasti. – Sama kuin kapinan aikaisten veritöiden kanssa. Vuosien myötä helpottaa, mutta kipu ei koskaan häviä kokonaan.

Kirjassa on runsaasti pieniä yksityiskohtia, jotka eivät liity mitenkään juoneen, mutta jotka sopivat kerrontaan esimerkiksi susien karkaaminen sirkuksesta.

Eliisa otti kepin maasta ja uhkasi sillä.

- Menetkös siitä, hän huusi.

Koira ei lähtenyt. Se kääntyi hitaasti, tuijotti ja murisi. Eliisa ei ollut koskaan nähnyt koiralla tuollaisia keltavihreitä silmiä, jotka olivat vihasta viiruina.

Pirtun salakuljettajilla on käytössään autoja ja moottoriveneitä, kun Lahden poliisi kulkee yhä jalkaisin tai hevoskyydillä. Historiankuvaajana Sandberg on perehtynyt paikallishistoriaan erityisen tarkasti ja paikkakuntalaisena katujen nimet ja kääntymiset kulmista menevät varmasti oikein. Sandberg on entisenä ay-liikkeessä toimineena ollut mukana kirjoittamassa useitakin työväenliikkeen historiikkeja. Lukiessani ihmettelin polkupyörän vähäistä roolia kulkuvälineenä eli milloin ne yleistyivät Lahden seudulla. Myös istuva hevonen rattaiden edessä odottamassa kummeksutti näkynä.

Kekki jatkaa edelleen epäsovinnaista suhdetta venäläisen Veran kanssa. Eliisa on kasvamassa nuoreksi naiseksi ja hänen apunsa on ratkaisevaa lopun kannalta. Hänen isoveljensä Ismo pääsee töihin radiomastojen rakennusporukkaan ja toimii aktiivisesti metallin ammattiyhdistysliikkeessä sihteerinä. Eliisan isä suutari August on joutunut ryyppykierteeseen kahden kaverinsa kanssa ja he ovat perustaneet leirin ”Häränsilmälle” Hollolan puolelle, jonne Lahden poliisilla ei ole asiaa. Uusi poliisimestari uskoo puolueettomuuteen Kekin tavoin, ja päästää tämän tutkimaan poliisisurmia.

Myös Ismo tunsi ylpeyttä. Hän pystyi kuvittelemaan, miten maahan upotetuilta betonijalustoilta kohoaisi ennen pitkää kohti taivasta huima rakennelma. Ja hän, Ismo Torni, saisi olla tuota tulevaisuuden rakennelmaa luomassa. Metallin sulun alettua hän oli ehtinyt olla jonkin aikaa työttömänä, mutta oli onneksi päässyt sitten tälle työmaalle.

Häränsilmä luokitellaan dekkariksi, mutta tarjoaa yllin kyllin myös tapahtumaseudun ajankuvaa. Sandbergin kerronta on jäyhää hämäläistä, asiat kerrotaan auki perusteellisesti juurta jaksain ja lukijan mielikuvituksen varaan jätetään vähän. Sandbergin tekstiä lukee mielellään, kerronta on hyvää ja mukaansatempaavaa, mutta kieliasuun kaipaisin rehevyyttä tai lennokkuutta. Asiat ilmaistaan liian kirjakielimäisesti, aikalaiset ovat varmasti ilmaisseet asiat paljon suorempaan sanoen ruman sanan niin kuin se on. Veran puhe on luonnollisempaa ”huonon suomen” takia.

Vera nosti katseensa ja hymyili.

- Sinä olla iso mies, mutta vähä iso pikkupoika.

- Jonka tekee koko ajan siirappinekkua mieli, Kekki jatkoi.

- Kyllä sinä taas nekkua saa, mutta ei liika hyvä, tulee paha olo ja kyllästys, Vera naurahti.

Timo Sandberg Häränsilmä

Karisto 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.