BOB-listat

Tein yläpalkkiin BOB-sivun. Eli rakentelen tänne sivua noista kahdesta kirjalistasta.
Olen rakentanut kaksi listaa, joiden jakajana on 2000-luku. Ennen ja jälkeen luetut. Raja ei ole tiukka, sillä kirjojen käännökset sotkevat sitä. Olen lukenut joitakin englanniksi. Joku kirjailija on änkeytynyt kumpaankin kategoriaan. Listat eivät ole edes valmiit. Periaatteessa listoissa ei ole yhtään kirjaa, jota en omista. Hmm yksi taitaa olla ja etsin sitä kiivaasti.

Tärkeä kirja ei välttämättä ole laatukaunoa, mutta sillä on ollut jokin tärkeä merkitys minulle. Näihin mahtuu kaikenlaista hassua. Kirsti Simonsuuren Pohjoinen yökirja on yksi näistä. En ole kohdellut sitä koskaan  sitä "hyvänä kirjana", vaan se on ollut minulle enemmän, selviytymisopas tai sielunkirja vaikeissa oloissa. Olen joskus ajatellut tehdä siitä blogitekstin, mutta en halua loukata tahallani ketään.   Ihmiset ovat niin täynnä itseään, että kukaan ei jaksa kuunnella, kuinka minä  en kokenut oloani hyväksi vieraassa ympäristössä. Opettelin mantran, että hän on selvinnyt samassa paikassa, niin minäkin selviän. Todellisuudessa se on erittäin hyvä kirja. Hyvin harvoin sotken tai teen merkintöjä kirjaan, mutta tuota en kehtaisi näyttää kenellekään. Hassua osastoa edustaa puolestaan Medaljonki, en ollut koskaan aikaisemmin lukenut kahden aikatason tarinaa.

Tukipylväitä  on paljon, mutta Hermann Hesse-Simone de Beauvoir- Kirsti Simonsuuri- Virginia Woolf ovat olleet kaikkein tärkeimmät. Ilman mitään nuoruuden angstia olen nauttinut Hessestä myöhemminkin. Minua ärsyttää erityisesti Hessen yhdistäminen nuoruuden angstiin. Minä rakastan näitä rivejä.

Yleisesti ottaen BOB-tekstini voivat olla erilaisempia kuin nykyiset blogitekstini eli en kirjaa niihin sivumääriä (en tosin muihinkaan), en liitä suomentajia, kustantajia, tuon näitä kasaamistani teksteistä. Pääosin kirjat ovat vanhoja. Uutuuksista vain harvoin mikään nousee tälle listalle tai sitten uutuus on jatkumoa kirjailijan tuotannolle. John Willamsin kaltaisia Stonereita ei ilmesty usein. Rax Rinnekankaan tuotannon halua lukea kokonaisuudessaan.

Runot lisään aikanaan. Eniten ehkä minua puhuttelevat vanhat kotimaiset runot. Eeva Kilpi ehkä eniten kaikilta osin.

Olen kerännyt kirjoja lapsesta asti. Kirjani ovat elämää nähneitä itseni tavoin. Kirjani ovat tehneet matkaani kanssani. Kahdesti olen pakannut ne konttiin ja vielä useammin kulkurin tavoin raahannut ne osoitteesta toiseen. Vieläkään en haluaisi pysähtyä. Toivoisin, että elämäni olisi varannut minulle vielä muuta osakseni. Että puolisoni ottaisi riskin kanssani.  Eli kulkurin veri virtaa suonissani. Olen ylpeä äidinkielestäni ja valmis taistelemaan oikeudesta käyttää sitä. Helsinki ja Stadi herättävät minussa syvimmät tunnot eli taidan olla paikkauskollinen. Tuota ei pidä tulkita snobismiksi. Totean usein, että mä vain asun täällä, aivan samalla tavalla kuin joku on vain jossain töissä. Tunnen kaikki ne tunteet, kuin joku muukalainen tuntee. En juurtunut koskaan Ouluun ja en tännekään. Haluaisin silputa jokaisen lipukkeen, joka minun on allekirjoitettava, jossa ei ole äidinkieltäni. Tajuatteko yhtään, kuinka te loukkaatte minua? Sairastuessani jouduin alentumaan julkisen terveydenhuollon piiriin ensimmäisen kerran elämässäni. Siitä lähtien olen vihannut asumistani. Viime joulukuussa löysin lakimuutoksen, ja siirsin kaikki terveydenhuollonpalveluni Helsinkiin. Kokeilin jopa hammashuollon päivystä ja hämmennyin, kuinka ruuhkan keskellä lääkärit hymyilivät ja ottivat asiakkaan vastaa. Mietin vuoroani odottaessa, että tajuaako nuo muut, kuinka etuoikeutettuja he ovat?  Tammikuussa kokeilin lääkäriä ja en olisi erottanut saamaani palvelua Mehiläisen vastaanotosta. Ei änkytystä, sanojen hakua, särjettyjä sanoa, vaan kaunista soljuvaa kieltäni, eikä jank jank.

Kirjojen maailma on auttanut silloinkin,  kun niitä on eniten tarvinnut. Olen vahvempi kuin koskaan aiemmin. Etsin koko ajan uusia kirjoja, mutta en niinkään juuri ilmestyneitä. Etsin kirjoja, joita olen ohittanut. Luen muiden listoja mielelläni. Blogeissa minua kiinnostavat kirjaesittelyt, henkilökohtaiset mieltymykset ja rankkaukset.
Pidän enemmän vanhemmista kirjoista. Minulta on paljon lukematta, paljon kertyneitä rästejä, joita yritän paikkailla. En kuvitellut ikinä aloittavani kirjablogia. Vuodesta toiseen jatkuvaan projektiin en lähde. Olen tottunut, että projektit alkavat ja loppuvat.

Rankkaatko yhtään samaa parhaimpiisi?

Eikö ole hurjaa, että vuosi on vasta näin alussa ja yksi tänä vuonna ilmestynyt kirja on päässyt jo joukkoon? Tuossa sen on pinon päällä poikittain. Tuonne sivuun jää Tyrskyt, muut varmaan tunnistaa. Tyrskyistä näkyy pala sateenvarjon kulmaa. Zafon on helppo tunnistaa.

 

Olen lukenut ihania kirjoja uudelleen blogini aikana: Carlos Fuentes Inez, Michael Cunningham tunnit ja Illan tullen. Mahtavia lukuelämyksiä yhä uudelleen. Aion tuoda Cunnighamin suomennetun tuotannon kokonaisuudessaan blogiini. Pala palalta.

 

 

Inez oli aivan pakko saada Kobossa mukana kulkemaan. Mitä muita kirjoja pitäisi kulkea mukana? Mihin haluaisi palata arjessa? Inex ei tietenkään ollut vesileimattu. Illan tein töitä. Kobo on enemmän tällaista käyttöä varten. En lähtisi lukemaan uutuutta ja kirjoittamaan blogitekstiä e-kirjasta. Yksinkertaisesti minulla on niin paljon kirjoja, että minulla ei ole sellaiseen tarvetta. Lisäksi minulla on viime vuosien rästit luettavana.

 

Oletko koskaan törmännyt tähän Rumban juttuun. Minusta tämä oli erityisen hauska. Tätä novellikokoelmaa ei liene suomeksi? In Between the Sheets, Ian McEwan