Christian Rönnbacka Rakennus 31

Christian Rönnbacka on syntynyt vuonna 1969 Evijärvellä. Hän on toiminut pääkaupunkiseudulla poliisina ja on nykyään vakuutusetsivä. Hän on asunut myös Sipoon Nikkilässä näköetäisyydellä ”Rakennus 31:stä”. Rakennus 31 on Rönnbackan kolmas Antti Hautalehto –dekkari (aiemmat ovat Operaatio troijalainen 2012 ja Julma 2013).

Antti Hautalehto on palannut Turkista, jonne hän jäljitti rikollisliigan pomot, jotka olivat polttaneet hänen talonsa. Hän on saanut viransijaisuuden Porvoon poliisilaitoksella tutkinnanjohtajana. Hän palaa kolmen viikon sairasloman jälkeen töihin ja löytää ryhmänsä kahvihuoneesta:

Lindfors huomasi hänet ja nousi. Viereisessä pöydässä Jonna Holm ja Petri Nummi seurasivat esimerkkiä virkapukuisen partion katsellessa ihmeissään, kun Lindfors teki sotilaallisen ilmoituksen.

- Lepo vaan. Mitenkäs täällä on pärjätty ilman Antti-vainaan isällistä ojennusta?

- Ihan kunnolla me ollaan oltu. Rattijuoppoja ja perämoottorivarkaita jahdattu, ei sen kummempia, Jonna vastasi. – Eiköhän nuo kaikkein ihmeellisimmät olla jo nähty.

Pian käy kuitenkin ilmi, että Jonna Holm on väärässä. Ensin Porvoon moottoritien lähimaastosta löytyy monttu, joka erehdyttävästi muistuttaa hautaa ja sitten löytyy vielä kolme monttua lisää. Lehdistö saa näistä nimettömän ilmiannon ja videon, josta syntyy kohu, kun poliisi ei tee mitään. Poliisi on voimaton, kun ei ole rikosta, korkeintaan lievää ilkivaltaa maanomistajalle! Välissä Antti saa ystävältään kutsun Bodön saarelle, missä myös on tapahtunut varsin erikoinen tapaus.

Poliisilaitoksella huumori on välillä ronskia, kun oikeustieteiden opiskelijoita on tutustumassa ruumiinavaukseen:

Karhunen teroitti raudalla täysin välinpitämättömästi isoa veistään niinku K-kaupan Väiski, hyräillen jotain kansanlaulua. … Kun se rupes hommiin, niin alkoi sellainen perhosensiipiefekti, ettei ole koskaan voinut kuvitella. Mä olin jo siirtynyt vaivihkaa takariviin ihan vaan kaiken varalta. Heti alussa Karhunen tökkäsi jonnekin siellä pokan pötsissä, ja sieltä tuhisi kaasua pihalle. Saman tien alkoi eturivi harventua kuin venäläiset Juuttaalla von Döbelnin joukkojen edessä. Osa jopa pääsi ulos laatalle. Ei tosin ihan kaikki. … Kattelin että olivat muuten käyneet pitsalla ennen kuin tulivat sinne.
- Amatöörit, Antti nauroi.

Simon Kannas keksii, että neljä monttua sijaitsevat symmetrisesti ja että niiden väliin vedetyistä viivoista muodostuu risti. Antti joukkoineen lähtee tarkastamaan ristin keskipistettä Sipoon Hinthaaraan Kirkkovuorelle ja siellä odottaa varsinainen yllätys: iso puinen risti ja montussa ristiinnaulittu ruumis, jolla on naulan reiät käsissä ja jaloissa, raipaniskut selässä, orjantappurakruunun jäljet päässä (ruostunutta piikkilankaa) sekä pistohaava kyljessä. Aiemmista montuista löytyvät kirjaimet I, I, N ja R ovat ihmetyttäneet poliisia ja lehdistöä, mutta kukaan ei ole osannut sijoittaa niitä oikeaan järjestykseen. Ruumiin löydettyään Antilla välähtää:

- Siitä ei tule Riina eikä muutakaan nimeä. Tajusin just että se on täyttä hepreaa.

- Häh? Lindfors ihmetteli.
- Iesus Nazarenus Rex Iudaeorum, Antti vastasi mietteissään ja pudisti päätään. – Meillä on todella mielipuolinen tekijä vastassa.

Kaikki vihjeet viittaavat Nikkilän entisen mielisairaalan rakennukseen 31. Mukana pyörii mestari ja kuusi sisarta. Mikä on kenenkin merkitys? Vielä löytyy muumioitunut vanha ruumis. Miten se liittyy kokonaisuuteen vai liittyykö ollenkaan? Kaiken lisäksi haudasta löytynyt ruumis kaapataan oikeustieteen laitokselta ja ”ruumis” ajaa Öljytiellä peltipoliisin tutkaan 120 km/h ja auton rekisterinumerona on INR-1. Antin salaperäisellä ihailijalla olisi kerrottavaa, mutta hän suostuu paljastamaan sen vain Antille.

Kirjassa on paljon tapahtumia ja sivujuonia ja koukeroita, mutta kirjailija pitää kokonaisuuden harvinaisen hyvin kasassa. Antti on varsin toimelias mies, joka ehtii käydä eräänä iltana Pornaisissa ampumassa kauriin, paloitella sen ja valmistaa ruoaksi sekä kerätä siinä sivussa iltahämärässä suppilovahverot kastikkeeseen. Ja kaikki on valmista kun tyttöystävä, Porvoon sairaalaan lääkäri Leena, tulee kotiin. Tyttöystävän koiratkin ehditään ulkoiluttaa. Olenko jotenkin kateellinen, kun toisilla on enemmän tunteja kuin minulla marraskuun pimeissä illoissa.

En ole lukenut kirjailijan aiempia kirjoja, mutta Rönnbacka sai minusta uuden lukijan. Totta kai minua viehättävät läpikotoisin tutut paikat. Kuljen joka päivä Porvoon sairaalan ohi edestakaisin ja Antti käy ulkoiluttamassa Leenan koirat sairaalan luona kävelytiellä, joka on paikkana mitä tutuin. Poliisit menevät myös Arabianrantaan galleriaan ja etsivät Hämeentien Siwan kohdalla parkkipaikkaa, mikä on miltei mahdotonta omastakin kokemuksesta. Sivulla 164 ihmettelin kohtaa, jossa Mestari kantaa ristiä Kuninkaanmäelle, kun aiemmin on puhuttu Kirkkovuoresta.  Rakennus 31 on erittäin toimiva ja hyvin kirjoitettu dekkari. Suosittelen lämpimästi tätä joululahjaksi.

Christian Rönnbacka Rakennus 31
Bazar 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.

Rakennus 31 on luettu mm. seuraavissa blogeissa

Kirsin kirjanurkka

Nenä kirjassa

Hemulin kirjahylly

Dolce macchiato