Maria Peura Ja taivaan tähdet putoavat

Maria Peura (s. 1970) on kirjailija ja dramaturgi. Hänen esikoisromaaninsa On rakkautes ääretön ilmestyi vuonna 2001. Hänen toinen romaaninsa Valon reunalla julkaistiin vuonna 2006 ja kolmas romaani Vedenaliset ilmestyi vuonna 2008. Vuonna 2010 Peuralta ilmestyi tietokirja Antaumuksella keskeneräinen, joka kertoo kirjan kirjoittamisesta ja kirjailijan ammatista.

Ja taivaan tähdet putoavat kertoo äidin ja tyttären tarinan, heidän keskinäisestä suhteesta, nuoren tytön identiteetin rakentumisesta ja kasvukivuista. Tarinassa vuorottelevat äidin ja tyttären ajatukset, joissa sivutaan myös menneeseen. Tarinan äiti Anni eli lapsuutensa lestadiolaisessa pohjoisen Naalasessa, Tornionjokilaaksossa.  Aikuisena hän tutustuu herätysliikkeen perustajan Lars Levi Laestadiuksen opetuksiin. Laestadius oli kasvitieteilijä ja pappi. Peura avaan porttia tämän saarnamiehen mielenmaisemaan pohjoisen olosuhteista käsin, joissa tämä eli. Anni käy myös lapsuutta ja sen arpia läpi.  Anni tuntee sanojen puhuttelevan parhaiten yksityisesti ja suoraan.

 Anni käy eroa läpi, kun puoliso muuttuu vieraaksi. Aamulla sain viestin, ensimmäisen ilman tekohymyä. Siinä viestissä hän tunnusti sivusuhteen ja sen, ettei rakasta minua enää, ei edes näe minua naisena, vain Mirkan äitinä.  Omien vaikeuksien ohella Anni on tyttärensä Mirkan tuki.  Eron jälkeen äiti ja tytär elävät kahden.

Mirkan nuoruus on ollut koettelevaa. Asko oli käynyt perheneuvolassa puhumassa erosta, ja siellä oli sanottu, että ajoitus on huono, koska Mirka on tulossa murrosikään.  Mirka jättää kaiken tutun taakseen, kun vaihdetaan kotia ja paikkakuntaa. Vieraassa ympäristössä oireilu vaan kasvaa, kun käyttäytymishäiriöt, väkivaltaisuutta heikompiin, viiltely ja päihdekäyttö vain lisääntyy. Anni näkee, kuinka Mirka purkaa ikäväänsä selaamalla vanhoja valokuvia ja yrittää valaa tähän uskoa, että kyllä isä rakastaa.

Mirkan kasvot ovat levolliset kuin talvinen taivas ja niitä vasten lävistyskorut tähtien lailla somasti kimmeltävät.

Anni löytää netistä kiinnostavan miehen, jonka kanssa hän alkaa chattailla, kumpikin kertoo toisilleen asioita, joista ei helpolla puhuta. Mirka siirtyy koulussa pienryhmään ja aloittaa psykoterapian, ja hetken tuntuu, että elämä jaksaa taas kantaa jälleen. Terapiaryhmän toimintamuodot saa kuitenkin annin hämmentymään. Nuoren ihmisen hauras mieli ei kestä tuollaista käsittelyä.  Peura käsittelee vaikeita teemoja kuten manipulaatiota, väärin valtaansa käyttävä terapeuttia, hengellistä väkivaltaa ja mielen manipulointia.  

Maria Peura kirjoittaa hyvin arkista proosaa, hänen tekstinsä on niin tässä ajassa ja toisaalta hän ammentaa jostain kaukaa Laestadiuksen voimansanoja. Peura koettelee ja tutkii ihmismielen haurautta. Minulle lukijana intensiivinen kieli ja sen voima ovat tärkeät elementit.  Peuran kieli on kaunista ja intensiivistä. Jonkin verran vierastin slangin, mulle ja mä ilmaisuja, vaikka pohjoinen murre lisäsi ilmettä.  

Uskonto on ollut esillä monissa kirjoissa kuten Pauliina Rauhalan Taivaslaulussa ja Riikka Pelon Taivaankantajassa, joista pidin jälkimmäisestä ehdottomasti enemmän. Taivaslaulussa kyllästyin jo alun runolliseen poljentoon, en vain osannut kulkea sen kultaisella keskitiellä, kun sellaista ei edes ole. Pelon tiivis teksti oli koskettavaa ja paljon todellisempaa. Taivaankantajassa soi Siionin kannel ja Kaanaan kieli eli uskonnonkieli, kun teoksesta Ja taivaan tähdet putoavat välittyy Laestadiuksen Postillan teksti. Tässä nuo sanat tukevat kulkijaa. Ja taivaan tähdet putoavat käsittelee ajankohtaisia ongelmia ja pureutuu syvälle, mutta teksti ei ahdista. Kirjan takakannen tekstin olisin toivonut suppeammaksi.

Maria Peura Ja taivaan tähdet putoavat

Teos 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.