Julia Savtchenko Salainen sienikirja ja Ihmeellinen luontoretki kaislikkoon ja ruovikkoon

Julia Savtchenko Salainen sienikirja
Professori Funguksen kadonneet muistiinpanot

Julia Savtchenko (s. 1987) on joutsenolaissyntyinen, nykyisin Helsingissä asuva kuvittaja. Hän opiskelee Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmassa ja harrastaa intohimoisesti sieniä. Salainen sienikirja on alakouluikäisille sopiva kirja. Salainen sienikirja on Julia Savtchenkon esikoisteos.

Julia Savtchenkon Salainen sienikirja on fiktiivinen tietokirja. Professori Cornelius Funguksen kadonneiksi luulleet muistiinpanot näkevät viimeinkin päivänvalon. Tämä kuuluisa mytomykologiantutkija teki elämäntyönsä merkillisiä sieniä etsien, joista tässä kirjassa esitellään 15 lajia. Hänen apunaan toimi työtoveri rouva Rimosa.

Kirjassa esitellään esimerkiksi violettiseitikiltä näyttävä Lillipoliseitikki, joka paljastuu lähemmässä tarkastelussa pienoiskaupungiksi. Kuningatarseitikki kasvaa kosmopoliittina soilla, mutta aina esiintyen yksittäin. Kulkurivahakas muuttuu vangittuna liikkumattomaksi. Kalmamustesieni kasvaa yleisenä alueilla, joilla käydään sotaa. Koreakaulussieni on nähty vain kuninkaallisissa puutarhoissa. Polkukynsikäs ilmestyy näyttämään eksyneelle oikeaa tietä.

Salainen tietokirja osoittaa, kuinka paljon ihmettä ja kummaa luonto kätkee. Sienet eivät ole kasveja, ne muodostavat oman ryhmänsä. Nämä maanpäälliset sienet, joita yleensä näemme ja keräämme ovat itiöemiä. Yksilökäsitys onkin sitten jo vaikeampi juttu ja sienirihmastot sitäkin tärkeämpi osa sientä.

Salainen sienikirja on hauska fiktiivinen tietokirja. Tekijä paljastaa olevansa sienten harrastaja. Oletan tämän johtaneen onnistuneeseen lopputulokseen, sillä nimet ovat niin toden ja tarun rajamailla. Aihealueen tunteminen on edellytys slangin käyttämiselle. Puhutaan tiedejargonista, mutta leikittely on hyvä tehdä fiktiivisessäkin lastenkirjassa oikein. Esimerkiksi sienten rakenneosissa kirjassa käytetään seuraavia termejä lakki, jalka, kauluksellinen. Olisi paljon huonompi vaihtoehto käyttää hattua, vartta tai liittää kärhiä sienen rakenneosaksi. Kuten oikeassa sienikirjasakin, niin tässäkin leikitellään väreillä, värien kuvailukirjo on loputon violetin sinisen harmaasta punertavan-harmaankirjavaan. Kirjassa käytetyt termit ovat usein oikeita sienten termejä eli sienen lakki on mattapintainen, sieni on yleinen - harvinainen, joku sieni voi olla vatsavaivoja aiheuttava. Jopa koreakaulussienen nimi on muodostettu oikein. Usein näkee kirjoitettavan esimerkiksi valkoinen kärpäsieni, mutta meillä lajinimet kirjoitetaan yhteen eli oikein on valkokärpässieni ja siten myös koreakaulussieni.

Fiktiivisen sienikirjan ja leikkimielisten nimien ja lajien lukeminen oli hauskaa. Itse nautin lukemisesta kovasti, sillä kerrankin sain lukea sienikirjaa, jonka lajeja en hallinnut. Sienten tarinat ovat kiehtovia ja kuvat satumaisia. Tarinan lisäksi sienistä kerrotaan normaalin sienikirjan tavoin: Ulkonäkö, Levinneisyys sekä Käyttöarvo. Ihmiset rakastavat tuota viimeisintä asiaa. Voiko sienen syödä? Kun vastaa ei, niin mielenkiinto menee sieneen ja seisonkin yksin metsässä odottamassa seuraava kysyjää.

Tämä ihana Salainen sienikirja on opiskeltu myös mm. seuraavissa blogeissa Lumiomena
Sinisen linnan kirjasto

Kuvan Limanuljaskan ei tarvitse yhtään häpeillä nimestään, sillä se olisi sopinut hyvin kirjaan.

Nyt lähdetään luontoretkelle ja jatketaan ihmeellisen ja kumman tutkimusta tuon ihanan sienikirjan inspiroimana.



Mistä puhumme, kun puhumme suomuorakkaasta?





Lupasin kirjoittaa sienijutun syksyllä, mutta enhän minä ehtinyt. Luin keväällä Holmbergien sienikirjan ja siinä mainittiin männynsuomuorakas, josta kirjoitin myös täällä. En ole koskaan maistanut sitä. Joten keräsin sen nuoria itiöemiä ja tein pastakastikkeen. Mielessäni kävi kyllä sienikurssin aloitus fraasini





An Old Mycophile Saying:





There are old mushroom hunters, and there are bold mushroom hunters, but there are no old, bold mushroom hunters.





Siksi mietinkin vähän tätä tekstiä. Ehkä minun on pakko korostaa, että uusien lajien kokeilu ei saa olla urheilua. Uuden, itselle vieraan sienilajin tunnistus on tehtävä varmuudella. Liitän tähän Suomen sienioppaan tekstin, kaipa minä saan niin tehdä. Eli valtuutan itseni nyt maistamaan tätä sientä, koska olen siententuntija ja teen maistokseni minuakin pätevämmän gurun seurassa.

Liitän tähän tiukkaan sabluunan puristetun lajitekstin hieman karsittuna jättäen hienorakenteen pois.

Männynsuomuorakas Sarcodon squamosus

Ulkonäkö: Jalallinen, keskikokoinen, yleensä yksittäinen, lakki kupera ja reunasta pitkään alakiertynyt, keskellä lakkia on vain matala painanne. Yläpinnan pohjaväri vaalean nahanruskea, suomut purppuransävyisen mustanruskeita, keskeltä leveitä mutta reunoilla melko pieniä, siirottavia. Alapinnan piikit lyhyitä, vaaleanharmaita, hieman johteisia. Jalka lakin halkaisijaa lyhyempi, alaspäin kapeneva, vaalea. Malto melko kovaa, melkein valkoista, mutta jalan tyvessä tummanruskeaa. Haju aromaattinen, mausteinen.

Sieni luonnossa: Karuissa mäntymetsissä, männyn mykorritsasieni. Melko yleinen. I-IV.

Hyvä tietää: Keskipainanne ei kehtiy jalkaan yltäväksi suppilosyvennykseksi ja itiöemä on kovempi kuin kuusensuomuorakkaalla (S. imbricatus). Tämä laji sopii hyvin lankojen värjäämiseen, sillä sillä saa kauniita sinisiä sävyjä. (LC).




Mistä me puhumme, kun puhumme kaislasta?

Voidaan miettiä, että mitä ihmettä tämä tekee kirjablogissa? Voin vastata takakireästi, että hyvin paljonkin. Nyt kuitenkin ihmetellään tätä. Kuvaan usein asuvani ruovikon laidalla Ruskiksen linnustonsuojelualueen liepeillä ja Stensbölen suojelualueen vieressä. En siis asu kaislikon laidalla. Luin eilen dekkaria, joka uuvutti minut sanalla kaisla. Olen väsyksiin asti tarponut tänä vuonna kaislikoissa kirjoja lukiessa.

Sinikaisla Schoenoplectus tabernaemontani taustalla järviruoko.

Jos katsot kuvaa ja keskityt... Kuuletko suhinaa tai kahinaa? Alkaako luovuutesi kuvailla tuota ääntä? Hmm ei pitäisi.

Mistä me puhumme, kun me puhumme ruovikosta?

Järviruoko Pragmites australis

Tämä on järviruoko ja pirun oljenkorsi. Eräs ilkeä mies halusi joskus muinoin hukuttaa piruparan, mutta tämä takertui hampaillaan järviruokoon ja puri siihen jäljet. Yhä tänä päivänä järviruo’on lehdissä näkyy tuo puremajälki.

Järviruoko ja pirun purema tuo keskivaiheilla näkyvä kohoumat.

Jos nyt paneudut tähän kuvaan ja alempaan... Nyt sinun pitäisi kuulla kahinaa ja suhinaa. Kuuletko? Nyt sinun pitäisi loihtia hetkiä ja maalata sanoin maisemaa. Ruoko, ryti, ruovikko maistele näitä sanoja.

Katso tuota liikettä. Kuuletko tuon kahinan? Tämä ei siis ole kaislikko.  Tämä on ruovikko.