Danielle Trussoni Enkelikaupunki

Danielle Trussoni on yhdysvaltalainen/ranskalainen kirjailija, joka on saavuttanut teoksillaan huomattavaa menestystä. Englanninkielinen alkuteos Angelopolis ilmestyi vuonna 2013. Ensimmäinen osa Enkelioppi sisälsi paljon pohdiskelevia ja paikoin varsin puuduttavia tekstejä Nooasta ja Raamatusta. Lainaukset Genesiksestä ja Eenokin kirjasta ovat pitkiä. Enkelikaupungin on suomentanut Turun yliopiston suomentajaseminaari Hilkka Pekkasen johdolla.

Verlainen ensimmäinen mielijohde oli huutaa Evangelinelle, mutta hän ei saanut ulos ääntäkään. Pelko ja hirvittävä petetyksi tulemisen tunne valtasi hänet. Envangeline oli petttänyt hänet ja, mikä pahinta, valehdellut heille kaikille.

Näin päättyy Verlainen ja Evangelinen tarina Enkeliopissa (Angelology 2010). Enkelitutkijat tietävät, että keskuudessamme elää useanlaisia enkeleitä, joita tavalliset ihmiset eivät tunnista.  Pahimpia kaikista ovat langenneiden enkeleiden ja ihmisten jälkeläiset, jättiläiset eli nefilit. He hamuavat maailmanvaltaa ja heidät voi pysäyttää vain enkelitutkija Verlaine, joka on omistanut elämänsä taistelulle nefileitä vastaan.

Verlainen kyky nähdä olennot niin selvästi oli sekä lahja että kirous. Se oli kyky, jonka hän oli huomannut aloitettuaan työnsä enkeliopin parissa kymmenen vuotta aikaisemmin. Hän näki enkelien siipien koko kirjon. Hän oli syntynyt enkelinmetsästäjäksi.

Enkelikaupungissa tarina jatkuu kymmenen vuotta myöhemmin, kun enkelimetsästykselle työnsä pyhittänyt Verlaine saa kutsun Eiffel-tornin juurelle raadellun enkelin murhapaikalle. Murha osoittautuu myöhemmin harhautukseksi ja emienkeli Eno on myös erehtynyt enkelistä. Tämän takia Eno kaappaa Evangelinen ja tästä tapahtumat alkavat.

”Ei.” Evangeline pudisti päätään vakavana. ”Se oli vain joku nefili, joka muistutti minua. Panin henkilöllisyystodistuksen hänen taskuunsa ja annoin emin luulla, että se oli minä.”

Verlaine ja hänen esimiehensä Bruno matkaavat Fabergén munasta saamansa vihjeen perusteella Pietariin Eremitaasiin, jossa venäläinen enkelitutkija Vera ottaa heidät vastaan aamuyöllä (varsin nopeaa siirtymistä, kun puolenyön aikaan oltiin Eiffel-tornilla). Täältä Bruno johdattaa heidät Nadjan antiikkikauppaan, jossa osoittautuu, että Rasputinin kukka-albumi on ratkaiseva tekijä selvitettäessä asiaa tsaariperhe Romanovien osalta. Tärkeää osaa näyttelee myös Nooan tekstit ja hänen tuhannet arkkiin keräämänsä kasvilajien siemenet.

Ja me selitimme Nooalle heidän sairauksiensa kaikki lääkkeet ja niiden viettelykset, kuinka hän voisi parantaa heidät maan yrteillä. Ja Nooa kirjoitti kirjaan kaiken, niin kuin opetimme, kaikista rohdoista. Niin pahoja henkiä estettiin vahingoittamasta Nooan poikia.

Rasputinin albumi sisältää elintärkeän reseptin ja sen tarveaineet: tarvittavaan seokseen tarvitaan tuhannesta kukkalajista jokaisesta tuhat terälehteä. Tällainen määrä ei mahdu mihinkään albumiin, vaan se olisi noin metrin korkuinen kasa. Samoin kirjassa puhutaan ”lajikkeista”, kun tarkoitetaan lajeja. (Eli mikä on alkuperäisen tekstin sana, sillä se tuskin on lajike). Nooalla oli myös ”kirja” (papyrus?). Poistuessaan antiikkikaupasta Verlainen ja Brunon kimppuun hyökätään ja muna varastetaan. Kuin ihmeen kaupalla joukko venäläisiä enkelitutkijoita ilmestyy apuun, ja Verlaine vain kävelee poimimaan munan Enon viitantaskusta. Hieman liian yksinkertaistettua!

Bruno viittoi muita metsästäjiä seuraamaan, lähestyi Enoa ja antoi Verlainen edetä rinnallaan. Eno ei perääntynyt. Verlaine arveli munan olevan Enon viitantaskussa ja onnistuikin sieppaamaan sen.

Vera jatkaa matkaa Bulgariaan Mustan Meren rannalle tohtori Azovin luokse, joka opastaa hänet 110 vuotiaan Raphael Valkon luokse, johon lähelle Vartijat on vangittu maanalaiseen luolaan. Loukkaantunut Verlaine ja Bruno jatkavat Trans-Siperian pikajunalla kohti Siperiaa, jossa Enkelikaupunki sijaitsee ydinvoimalan alle louhituissa tiloissa. Enkelikaupunki (huono käännös) on todellisuudessa maan alle louhittu valtaisa vankilarakennus, jossa säilytetään 20.000 vangittua enkeliä.

Evangelinen tausta selviää isoisä Raphael Valkon luona. Aivan kirjan lopussa Evangelinelle tarjotaan mahdollisuutta jatkaa elämää tavallisena ihmisenä tohtori Valkon tekemällä seoksella, mutta tämä jää kesken samoin kuin Evangelinen ja Lucienin rooli. Enkelikaupungissa tapahtumat etenevät vauhdikkaasti. Kirjailijalla lienee ollut kiire jatko-osan työstämisessä, koska tapahtumia ei selitetä tarpeeksi ja tapahtumasta toiseen siirrytään aivan yllättäen. Tarinan tapahtumakulut ja kuvaukset ovat paikoin utopistisia. Mahdottomistakin tilanteista selviydytään ilman sen kummempia ongelmia. Verlaine loukkaantuu vakavasti useamman kerran, mutta seuraavassa hetkessä hän on taas kunnossa.

Jana seisoi junan katon reunalla tasapainoillen kuin nuorallakävelijä, ja nouseva aurinko leimusi hänen tukassaan. …

Bruno kulki läpi tuulen ja kulki vaunun metallikaton toiseen päähän. Kengät upposivat katolle kasautuneeseen lumeen. Jalat tuntuivat polttavan kuumilta, mutta turtuivat hetkessä tunnottomiksi. Hän hyppäsi vaivatta ensimmäisen vaunun katolta toiselle, mutta kolmannen vaunun katolla oli jäätä, ja hän horjahti ja kaatui.

Kirjasta löytyy myös epäjohdonmukaisuuksia ratkaisevien ainesosien kohdalta. Tämä tietysti voi olla käännöksessäkin syntynyt sotku:

(s. 146-147) ”Löytyykö siemenkokoelmastanne silfonia?”

”Sitä on täällä”, Azov sanoi. Hän otti pienestä laatikosta metallirasian, avasi rasian lukon ja nosti esiin silkkipussin. Azov kumosi pussin sisällön pöydälle, ja ulos kierähti yksi ainoa kellertävänruskea ja vihreätäpläinen siemen. ”Minulla on jäljellä vain tämä”, Azov sanoi. ”Toisen annoin tohtori Raphael Valkolle vuonna 1985”.

(s. 217) ”Pussissa, jonka annoit minulle vuonna 1985, oli kaksi siementä”, Valko sanoi.

Kirjan genre on fantasiamainen trilleri, mutta lisäksi sitä maustaa niin historia, rakkaus kuin mytologia. Fiktiiviseen tarinaan mahtuvat niin Nooa, John Dee, John Milton ja Romanovit kuin Fabergén munat. Kokonaisuudessaan kirja on kuitenkin erittäin vauhdikas, mukaansatempaava lukukokemus, jota on sanottu Dan Brownin teoksia paremmaksi. Jekaterinburgissa Siperiassa tapahtuva loppukohtaus on todella raju etenkin Verlainen ja Brunon osalta. Verlainen ja Evangelinen keskinäinen suhde jää avoimeksi, ja viimeisen lauseen myötä ymmärtämättömäksi. 

Trussonin enkelihahmot ovat todellisia niin hyvässä kuin pahassa, mutta erilaisia läpikuultavine siipineen. Enkelit ja niiden mysteeri kiehtoo ihmistä, sillä enkelin ja ihmisen suhde on salaisuus. Tarina jää kesken, joten olettavasti saamme lukea lisää. Jos pidit Enkeliopista, pidät tästäkin ja jäät odottaman minun tavoin jatkoa. Ilman Enkeliopin lukemista tarina ei aukene. Kirjan ulkoasu on ylellisen kaunis.  Kannen on suunnitellut Juri Patrikainen.

Danielle Trussoni Enkelikaupunki

Tammi 2014. Kustantajalta kiitoksin.