Opuscolon Limerikki kepponen ja Vuosi kuvina Syyskuu

No joo, Yritän siis selviytyä Opuscolon haasteesta. Sanoisin, että toivuin siitä alkujärkytyksen jälkeen. Työntäyteinen syyskuuni esti minua kuitenkin heittäytymästä vapaalle, joten pysyin asiassa. Joutilaisuus olisi kyllä maistunut tämän haasteen kanssa. Ohjeista poiketen tein tekstin kolmiosaisena.

Haasteen vaatimukset ovat tässä.

L niinkuin Limerikki -blogihaaste toimii näin:

1. Kirjoita limerikki, joka käsittelee jotakin Suomen kaupunkia. Runo, joka noudattaa seuraavaa kaavaa:"Limerikki on viisisäkeinen , usein pilaileva riimiruno, jonka ensimmäisellä rivillä on mainittava jonkin paikkakunnan nimi. Runomuoto tunnetaan jo 1300 luvulta asti, mutta Edward Learin A Bonk of Nonsense teki sen tunnetuksi ja antoi sille nimen irlantilaisen Limerickin kaupungin mukaan. Runossa pitää keskenään rimmata ensimmäinen, toinen ja viides säe sekä kolmas ja neljäs säe, eli runokielellä:AABBA
(Anneli Kanto, Älytön äyriäinen ja muita eläinriimejä -kirjan alkulehdeltä)

2. Julkaise runosi blogissa. Kopioi tekstiisi haasteen säännöt.

3. Mainitse tekstissäsi tämä haasteen alkuperä ja lisää tekstiisi linkki, joka tuo lukijansa tähän kirjoitukseen. (Huom! Ilman linkitystä et voi osallistu haasteeseen. Voit käyttää kuvaa lähdeviitteellä)

4. Kopioi linkki kirjoituksestasi kommenttikenttään, jos haluat runosi myöhemmin tehtävään haasteen koostepostaukseen.

5. Lähetä haaste 3-5 blogikaverillesi. 

Aikaa haasteeseen on syyskuun loppuun saakka - siihen saakka annetaan runosuonen virrata!

L niinkuin Limerikki

 

 

Kirkontörmältä

 

Naakat  kirskuivat Porvoon kirkon pihassa,

keskiajan paikassa pyhässä.

Kirkkoväki sisään mateli,

pappi saarnaa lateli.

Punainen kissa söi rottaa muurin raossa.

 

Purjelaiva halkoi Porvoonjoen suuta,

Edelfelt maalasi Maarinlahden puuta.

Vainajat Näsin maassa makasi,

puolustajat linnavuorella vihollisen tapasi.

Saattoi siellä kulkijakin katsella kuuta.

 

Kirkon valtaa ylös,

maallista valtaa alas.

Tapulissa Stålhandske kutsua löi,

pyhä lepoa soi.

Ihmisen mieli vei kesään ulos.

Valitettavasti en tunne tätä lainkuuliaista Sanankuulijaa nimeltä. Hän on aika yrmy, itsetietoinen otus, joka kulkee portista sisään varsin tottunein askelin.

 

 

Ja parasta tässä on eli heitän haasteen Lumiomenalle, Marjatalle ja Kirsille.

 
Vuosi kuvina kuvat, Syyskuu. Nämä ovat rauhalliset kuvat, mutta takaan yllärin lokakuussa tai marraskuussa, jolloin kuljetan kulkijan toista kautta, jota en yleensä käytä.