Helmi Kekkonen Suojaton

Helmi Kekkonen on helsinkiläinen vuonna 1982 syntynyt kirjailija ja toimittaja. Hänen aiemmat teoksensa ovat novellikokoelma Kotiin (Avain 2009) ja romaani Valinta (Avain 2011). Kekkonen on valmistunut filosofian maisteriksi Turun yliopistosta, jossa hän on opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä ja luovaa kirjoittamista

Helmi Kekkonen kolmas teos Suojaton kertoo hienovireisen tarinan tytöstä Isasta, jota ympäröi hiljainen, sanaton maailma. Suojaton on pienoisromaani, joka on valtavan paljon sivumääräänsä suurempi. Luin Suojattoman syksyn pimenevässä illassa kuistilla ja usvan peittämässä aamussa, johon viipyilevä ja hyvästelevä tarina limittyy täydellisesti yhteen.
Sinun kasvoissasi oli naarmuja kun tulit, kätesi ja vaatteesi olivat mutaiset. Ajattelimme että ehkä... ymmärrät varmaan.. tähän numeroon voit soittaa jos muistat jotain.

Tarinan keskiössä on pieni perhe ja sen jäsenet Isa, äiti Hannele, isä Tomas ja isoveli Kai. Näkökulma on Isan ja Hannelen. Kirjassa aikatasoja on mennyt ja nykyhetki. Aluksi Isalla virtasi sanoja, mutta niiden virta tyrehtyi muutamiin. Isa elää paineiden alla, sillä pienestä tytöstä nuoreen naiseen häneltä on odotettu normaaliksi, muiden kaltaiseksi muuttumista. Hänet voidaan hyväksyä vain muiden viitoittamassa ja luomassa maailmassa.

Muistakaa että puhe on vain yksi osa kommunikaatiota. Antakaa tyttärenne piirtää ja leikkiä, ilmaista itseään, tanssia, kuunnella ja soittaa musiikkia. Katsokaa häntä aina silmiin kun puhutte hänelle, käyttäkää yksinkertaisia ja selkeitä lauseita. Älkää sanoko sellaista mitä ette tarkoita. Teillä on älykäs tytär, nauttikaa siitä, hänen seurastaan.


Isa on lääkäreiden mukaan normaali ja älykäs, mutta häneen ei saa yhteyttä. Vanhemmille korostetaan, että jokainen lapsi kehittyy omassa tahdissaan, jokaisella lapsella on erilainen temperamentti. Miten se vaikuttaa perheenjäseniin, että yksi käyttäytyy eri tavoin, on erilainen? Miten Hannele ja Tomas osaavat huomioida Kain, että he eivät laiminlyö poikaa? Isan hiljaisuus vie kaiken tilan. Isa kavahtaa kosketusta. Isa ajautuu kierteeseen, pinnan alle, joka vie mennessään aina pohjaan saakka.

- Isa ei ole enää mikään lapsi, ei ole ollut pitkään aikaan.


- Mitä sinä tarkoitat?


- Kyllä te tiedätte. Ei tästä tuppukylästä yksinäisiä miehiä puutu. Karhuja saatana.


Kain sanat tuntuvat lyönneiltä Hannelen kasvoja vasten. Kaikki ne mustelmat ja myöhäiset illat, Isan vaatteisiin tarttuneet tunkkaiset hajut. Millainen äiti hän oikein on? Isa on vielä lapsi, vasta seitsemäntoista.


Helmi Kekkosen kirja on kaunis, runollinen kertomus, mutta paikoin tunsin, että jäin lukijana ulkopuoliseksi. Tekstin unenomaisuus ja salaperäisyys kulkee ymmärrettävyyden rajapinnoilla. Suojaton on luettu monissa blogeissa, siitä on pidetty, mutta sen salaperäisyys nousee esiin monissa teksteissä. Kuinka tarinan tulisi avautua lukijalle? Ymmärsinkö tarinan oikein? Luin kirjan hitaasti ja tunsin silti itseni epävarmaksi. Kirja on luettava keskittyen eli sitä ei voi lukea tauoilla tai pieninä paloina. Suojaton on tarpeeksi laaja, en kaivannut enempää, mutta mitään ei ollut ylikään. Kaunis, paikoin raadollinen tarina tulee kerrottua. Suojaton on sävyiltään tumma, karhea ja melankolinen. Perheeseen takertuvana tarina on hyvin suljettu. Kirjan kansi on kaunis ja se yhtyy tekstiin saumattomasti.


Helmi Kekkonen Suojaton
Siltala 2014. Arvostelukappale. Kiitoksin.


Suojattoman ovat lukeneeet myös


Mari A.

Kirjojen kamari