Peter Handke Moravalainen Yö

Peter Handke (s. 1942, Griffen, Itävalta) on eurooppalaisen nykykirjallisuuden omaleimaisimpia tekijöitä. Hänen monipuolinen tuotantonsa käsittää romaaneja, runoja, näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia. Peter Handken pääteoksena pidetään Moravalaista Yötä. Aloitin aikanaan Handken lukemisen Vasenkätisellä naisella ja Puhtaan kokemisen hetkellä. Tämän vuoden keväällä luin Suuren Putouksen ja sen lukeminen oli suuri nautinto. Teoksessaan Moravalainen yö Handke kuvaa ikääntynyttä kosmopoliittista ex-kirjailijaa tilinteon hetkellä. Moravalaisen Yön on suomentanut Arja Rinnekangas. Moravalainen yö on lukukamppailu, jossa toivoisi osaavansa paremmin historiaa, pelkkä kiinnostus tai lukion tiedot ovat kepeä alusta. Handke vääntää lukijan kirjassaan solmuun, upside down. Tämä on ehdottomasti vaikein Handke, jonka olen lukenut. Aion palata tämän ääreen uudelleen, ladata hieman akkuja tiedolla. Pyysin yhdeltä kustantajalta muutaman oppaan, joista ehkä on apua.

Handke kuvaa uransa lopettanutta kirjailijaa, joka on kokoontunut ystäviensä kanssa Moravalainen yö -nimisille laivalle Moravajoella, joka on osittainen raja Kosovon ja Serbian välillä Balkanilla. Tällä Moravalla hän aloittaa yöllisen kertomuksen asuntolaivalleen kutsutulle vierasjoukolle. Yöllisten illallisten aikana kirjailija tilittää seitsemälle ystävälleen elämässään kertyneitä historiallisia matkakuvia. Hän kertoo matkastaan niihin paikkoihin ja teemoihin, jotka ovat olleet hänelle tärkeitä niin Keskisessä Euroopassa kuin Iberian niemimaalla.

Yön ajankohta on kohta kevätpäivän seisauksen jälkeen, ja päivänmääränä hieman ennen ortodoksien pääsiäistä. Uudenkuun aikana leudon yötuulen vallitessa. Jokilaiva ei ollut ankkurissa, vaan kiinnitettynä löysillä köysillä rannan puihin tai sähköpylväisiin. Vieraat ovat miehiä. Tuntematon nainen, rakastajatar, palvelija vai kuka ohjaa vieraat pöytiin, kunkin omaansa. Tarinayö alkaa myöhäisessä illassa. Henkilökuvat eivät piirry kovinkaan selvinä, juonta ei ole tai se on olemassaolo, eletyn elämän hetket, muistot ja tuokiokuvat. Hän käy läpi elämänsä kannalta merkityksellisiä paikkoja ja teemoja, kuljettaa kuulijoita niihin. Tarina ei rakennu toisiaan seuraavista kohtauksistakaan, joista muodostuisi juoni. Jäljellä on vain uupunut ex-kirjailija ja hänen ajatuksensa.

Yönä, jona meidät kutsuttiin laivalle, laiva oli kiinnitettynä Porodinin kylän ja Velika Planan kaupungin välille. Velinka Plana sijaitsee tosin lähempänä jokea. Mutta kutsu tuli Porodinin puoleiselta rannalta, paikasta, joka on kauempana molempia asutuksia yhdistävästä sillasta, ja näin kukin kutsutuista kiemurteli kylästä ulos ristiin rastiin, milloin vasemmalle, milloin oikealle kaartaen, eri suuntiin vieviä peltoteitä pitkin. Seikka, että jokainen meistä kutsutuista vietti parhaillaan aikaansa Porodinissa tai läheisten kylien maalaistaloissa, sai sen, että osasta meistä - aiemmin kirjailijana toimineen henkilön ystävistä, kavereista, kaukaisemmista tukijoista, joista kukin oli tietyssä elämänvaiheessa ollut hänen matkakumppaninsa - muodostui eräänlainen autoilla, polkupyörillä, traktoreilla ja myös kävellen etenevä kolonna, joka liikkui peltojen halki yhtä nopeasti kuin liikkuivat meistä ne, jotka etenivät omilla kulkuneuvoillaan pitkin kuppaisia teitä, jotka johtivat aina jonnekin toisaalle ja päätyivät lopulta ei minnekään.

Moravalaisen Yön teemoina ovat ihmisenä vieraantuminen, kulttuuriset rajansa ja ominaispiirteensä kadottanut Vanha manner, ihmissuhteiden hauraus. Ex-kirjailija luo kokonaiskuvan aikakaudesta, joka ei tunne enää omia arvojaan eikä itseään. Vieraiden tunteet välittävä minäkertoja välittää tapahtumat lukijalle. Ex-kirjailija muistuttaa monilta osin Peter Handkea itseään.

Ihmisläheisyys, ihmistä lähellä oleminen, hänen äitiään lukuun ottamatta, eivät olleet enää pitkään aikaan merkinneet hänelle ulottuvuutta, mieluummin tukalaa tilaa. Näin oli yksinäisten henkilöiden kohdalla ja kenties vieläkin ahdistavammaksi hän koko lähestyvän suuremman joukon, jopa etäisyyden päästä se merkitsi hänelle liian lähelle tulemista, kuin hengiltä ahdistamista ja täysin saarretuksi, piiritetyksi, kuristetuksi joutumista - aina uudelleen toistui hänen kohdalleen tämä "joku sinä" - keskellä ihmisjoukkoa kokemus.

Koskaan ex-kirjailija ei ollut ajatellut kirjoittamisen olevan hänelle elämäntehtävä, etenkin ennen tuota kesää hän ei ollut ajatellut niin. Jos kutsumusta olisi ollut, sen olisi kuulunut kasvaa yksinomaan hänen sisältään.

Handkeen liitetään lähes aina lukemisen vaikeus. Vaikeus syntyy juonen puuttumisesta, kun kaikki kerrottu on eletyn muistoa, tunnetiloja. Toisaalta jotkut tilanteet kuvautuvat selvemmin, toiset eivät. Viihdyn Handken seurassa paremmin kuin äskettäin lukemani Clarence Lispectorin seurassa. Handke käyttää sanoja taitavasti ja kauniisti. Uskoin pysyväni tuon kuunarin verkkaisessa kyydissä vai kadotinko lopussa kertojan illuusioiden mukana? Olennaista lienee kertoa, että Handke on mahtunut kauan oman kirjakaanonini kymppiin.


Luvussa 13

Yö on ohitse. Kirjailija avaa silmänsä. Valoisa päivä. Aamuaurinko. Hän veti vierasta naista lähelleen, mutta vierellä ei olutkaan ketään....Ja missä olimme me muut, laivalla koko yön häntä kuunnelleet... Myös meistä ei ollut jälkeäkään.

Peter Handke Moravalainen yö.
Lurra editions 2013. Kustantajalta. Kiitollisena.