Jarmo Nieminen Aarresaaret - Helsingin saariston uskomaton luonto

Saaristo, meren saaristo on tärkeä elementti minulle ja siksi pyysin kirjan. Se ei ole tunteiden luomaa illuusiota vaan elettyä elämää. Asun nytkin saaristoon johtavan tien varressa. Perämeren kansallispuistossa kuljin kesiä saarelta toisille, piirsin karttoja, inventoin jokaisen mahdollisen kasvilajin. Joskus edessä oli vain ulkosaariston luoto, jota yritettiin lähestyä ja joskus päästiinkin. Helsingissä pääsin tutustumaan Vallisaareen SYKE:n populaatiobiologian tutkijoiden exkursiolla, kun kiersimme saaristoa ja Uudenmaan uhanalaisten kasvien huippukohteita.

Aarresaaret on luontokuvaaja, tietokirjailija, kaupunginvaltuutettu, luonto-opas, operettilaulaja, luontokonsultti ja everstiluutnantti, evp. Jarmo Niemisen tarkkailun tulos saarista yli 30 vuoden ajalta eri vuodenaikoina. Sotahistorian laitoksen johtaja on vaihtanut sotilasuran sotilassaarten historiaan ja luontoon, valokuvaamiseen, tutkimiseen, kartoittamiseen, alustuksiin ja opastuksiin. Hän on kirjoittanut Santahaminasta useita kirjoja. Pitkäjänteisen työn tuloksena saarten aarteet tunnetaan: aarnimetsiä, lukemattomia harvinaisia ja uhanalaisia kasveja ja hyönteisiä sekä runsaasti eläimiä, lintuja ja sammakoita.

Muistin myös vuoden 1992 kesäleirin Säkylä Porsaanharjussa. Tapasin maastossa majurin. Hän oli joukkueen kanssa raivaamassa metsää. Me helsinkiläiset sotilaat ajattelimme, että nyt porilaiset ovat sotilaallisesti ryhdistäytyneet, kun ovat raivaamassa tulialueita, jotka meidänkin mielestämme ovat liian umpeenkasvaneita. Kävin ilmoittautumassa tälle majurille. Hän kertoi, että he raivaavat uhanalaisille perhosille ja heinäsirkoille lisääntymiskäytäviä harjurinteeseen.

…

Yleisesti ottaen puolustusvoimien hiekkapohjaisilla harjoitusalueilla on selvästi enemmän uhanalaisia lajeja kuin suojelualueilla, jotka yleensä kärsivät umpeenkasvusta. Puolustusvoimien alueiden etuina ovat avomaa-alueiden voimakas maanpinnan häiritseminen. Yllättävästi voisikin todeta, että puolustusvoimat suojelee luontoa panssarivaunuilla jyräämällä, ampumalla, polttamalla ja räjäyttämällä.

Kirjassa esitellään ensin kirjan tekijä Jarmo Nieminen. Sen jälkeen kirjassa kerrotaan saarista keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella hyvin kauniina kuvina ja tarinoina.

Helsingin suuruus on sen pienuudessa, puistoissa ja metsissä, saarissa, rannoilla ja meressä, päivin ja öin. Toivon, että Helsinki luottaa omintakeisuuteensa. Maailman matkiminen ei kannata. Helsinki on meidän Stadi.

Kevät lähtee kevätjäiltä jäiden lähtöön. Nähdään mäyrän pesä, sammakoita, kotka ja kyitä. Ollaan hylkeenpyytäjän ja lintumiehen matkassa ja lopuksi päästään myrskyn silmästä sumujen saarille. Valkovuokkojen toukokuinen kukinta on minulle yksi alkavan kesän kohokohdista. Odotan kukkia malttamattomasti ja seuraan niiden kasvua päivittäin.

Kesässä tutustutaan muun muassa sotatulokkaaseen (ketunsara), nähdään sudenkorentoja, rantakäärmeitä, hirviä, kanahaukkoja, valkoposkihanhia, haikara, huuhkajia ja ollaan lepakkoretkellä. Vartiosaaressa on Suomen ainut tunnettu rantaruttojuuren kasvusto. Silti saare tunnuskasvina voi pitää lehtomaitikkaa. Sillä on keltaiset kukat ja siniset ylälehdet, minkä vuoksi sitä on kutsuttu ruosinlipuksi sekä yöksi ja päiväksi.

Syksyssä meri kumisee, ollaan merihädässä, tutustaan ihmisiin, käydään Rivieralla ja Saharassa sekä muinaismuistoa katsomassa. Lopuksi mennään valoa päin siniseen uneen. Santahaminassa Metsähallituksen suojelubiologi Antti Belowin neuvot hätkähdyttivät entisestään: ”Täällä pesivät jokin aikaa sitten Suomenlahden pohjoisrannikon viimeiset lampiviklot. Ne voitaisiin saada takaisin, jos ampuisitte syksyisin tuleen nuo ruovikot. Nyt rantaniittyjen kasvusto on liian korkeaa. … Luulin tietäväni luonnonsuojelusta aika paljon. Myöhemmin ymmärsin, että enpä tiennyt.

Talvessa joudumme Antti-myrskyyn, näemme keskiyön aaveen (huuhkaja) ja paljon muita lintuja sekä näemme valoja ja Suomenlahden tähtitaivaan. Koko myöhäissyksyn 2012 olimme Petrin kanssa odottaneet ja valmistautuneet kuvaamaan lumen tuloa. Toivoimme kainosti, että tulisi oikein raju myräkkä suoraan avoimen Suomenlahden yli ja sataisi kerralla taivaan täydeltä lunta valtaviksi kinoksiksi. … Marraskuun loppuun meni odotellessa, mutta sitten räjähti, aivan käsikirjoituksemme mukaan. Meren yli tullut itämyrsky ravisteli rajusti Suomenlahden rannikkoa. … Lunta tuli hetkessä yli 30 cm ja siellä missä Petrin kanssa kahlasimme, huimasti enemmän. … Taas kerran sain kokea, miltä tuntuu olla kärpäsen paskan kokoinen luonnonvoimien edessä. … Ja niin tulivat hirmuaallot kerta toisensa jälkeen. Yksi venyi kalman kouraksi, joka yritti imaista minut mukaansa. … Antiksi nimetystä myrskystä alkoi kertarytinällä Helsingin lumitalvi.

Monen kansan historian kokeneista, toistaiseksi suljetuista sotilassaarista voisi kehittää ainutlaatuisen nähtävyyden ja virkistysalueen huomioiden kuitenkin luonnon antaen sen säilyä entisellään. Aarresaaret on upea kirja, josta välittyy aito ylpeys Stadiin  ja sen saaristoon. Niin lähellä ja niin merkittävää. Suljetut saaret merkitsevät myös säilyvyyttä, jota ei pidä vaarantaa. Jarmo Niemisellä on kyky välittää kokemansa ja näkemänsä.

Jarmo Nieminen Aarresaaret - Helsingin saariston uskomaton luonto.

Gummerus 2014. Kustantajalta.