Sivut

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Frans Emil Sillanpää Elokuu




Frans Emil Sillanpää (16. syyskuuta 1888 Hämeenkyrö – 3. kesäkuuta 1964 Helsinki) on ainoa Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut suomalainen kirjailija. Palkinto myönnettiin hänelle vuonna 1939  maansa maalaisväestön kuvauksesta ja taidosta kuvata kansanihmisiä, heidän elämäntapaansa ja heidän luontosuhdettaan.

Sillanpään  Elokuu alkaa miljöön ja elokuisen päivän tunnun kuvauksella. Tarinassa seurataan elämää maaseudulla pienen kanavan äärellä verkkaisesti etenevän elokuisen lauantain ja sunnuntain varhaisaamun välistä aikaa.

Päivät olivat vieläkin pitkiä ja poutaisia; varsinaisista kesähelteistä ei oikeastaan voikaan puhua ennen elokuuta. Kumminkin oli taivas jo käynyt korkeammaksi, ja ihmiset alkoivat maisemassa liikkuessaan sitä silmäillä - mitä he eivät juuri tee alkukesän kukkivina päivinä.

Elokuu on Sillanpään viimeisimpiä romaaneja. Sen teemana on avioliittokuvaus, alkoholismin kuvaus, luokkayhteiskunnan kuvaus  ja maaseudun kuvaus.

Elokuu on lukunsa kesken jättäneen Viktor Sundvallin, juopon kanavanvartijan tarina. Tarinassa on takaumia, muistoja, muistot ovat kultautuneet vuosien kuluessa ja saaneet sädekehän ja arki näyttäytyy ehkä raaempana kuin se edes on.  Symboliikka on läsnä, ukkonen ja rajuilma leijuu uhkaavana,  kesä on lopulla, ihmisen elämä on illassa, rappio on läsnä.

Taloon odotetaan tamperelaispariskuntaa, mutta Maija Länsilehto saapuukin kylään yksin ilman miestään ja tuo muistot mukanaan. Hän oli Viktorin läheinen ystävä, mielitietty ennen Saimaa joskus kauan sitten. Länsilehdon tuliainen on viheliäinen konjakkipullo. Saima on jo muutenkin huolestunut miehensä alkoholinkäytöstä ja hän piilottaa pullon. Viktor vaatii Saimaa antamaan vähän väliä tilkkasen, aina kun hän tarvitsee pienen ryypyn.

Viktor Sundvall oli kirjoittanut pitkään suurta näytelmää, joka ei koskaan valmistunut. Hänessä elää vahva usko, että kaikki olisi paremmin kun näytelmä valmistuisi, viinankin valta nujertuisi. Sillanpää kuvaa, että: Ihminen kestää niin kauan kuin se aivan tosissaan ajaa takaa jotain harhakuvaa. Se on viimeinen oljenkorsi elämänmereen hukkuvalle - niin kuin kuolevalle sairaalle aamun koittaminen.   Viktor Sundvall  oli nainut piikansa, joka yrittää pitää miehensä, tyttären ja palveluväen kurissa. Tyyne, 16-vuotias tytär haikailee illan iltamiin, jotka Saima kieltää.

Viktor Sundvallin elämän patsas oli se, että hän katsoi tilapäiseksi kaiken alennuksensa, jota hänelle elämän aikana oli sattunut. Kun hänen opintonsa olivat keskeytyneet ja hän oli joutunut tuohon poliisikamarin ilmaan, joka lemahti pesemättömiltä vaatteilta, silloinkin hän piti sitä vain tilapäisenä viivytyksenä, hän palaisi kyllä vielä päättämään lukunsa. Hän lukikin iltaisin ja säilytti huolellisesti kurssikirjansa ja muistiinpanonsa.
...
Tajusi yleensä, että hän, Viktor Sundvall, nyt oli lopussa kaikin puolin. Tällöin suu vaistomaisesti huusi äitiä.
...
Ja Taave astui rauhallisesti tuota nuorta koulutyttöä kohti ja tarjosi hänelle kättään. Tyyne tarttui siihen - ja kaiketi ensi kerran heidän tämän tapaamisensa aikana katsoi Taavea silmiin.

Ukkonen jyrisee ja rajuilma nousee.  Sen myötä kanavanvartijan humalatila ja ahdistus ottavat ylivallan. Kanavanvartija kuolee rajujen sekavuuskohtausten keskelle. 

Sillanpään Elokuu on haikea kuvaus ihmisistä, joiden toiveet eivät toteudu ja elämä ei suju odotusten mukaan. Pidemmälle vietynä ongelma kuvautuu myös Sillanpäähän itseensä. Yleensä Sillanpään tuotannossa kuvastuu luonto ja sen ykseys, ja luonnon kaikkivoipaisuuden kuvaaminen. Elokuu on hieno kirja menneestä ajasta, jota Sillanpää taidokkaasti kuvaa, kyllä hän on arvostuksensa ansainnut kertojana.  Hän kuljettaa tarinan upeasti välittäen sen tämän päivän lukijalle.

Luin kirjan Kirjabingon haasteena ja katsoin kirjan pohjalta tehdyn samannimisen elokuvan vuodelta 1956, jonka on ohjannut Matti Kassila. Kassilan Elokuu  kuvattiin Muroleella.  Sillanpään romaanin tapahtumat sijoittuvat toisaalle sillä hän kuvaa Ruoveteläistä Kautun kanavaa. Matti Kassilan ohjaama Elokuu on erittäin arvostettu ja palkittu. Katsomassani DVD:ssä oli Peter von Baghin johdanto.  Kanavanvartijan roolissa eli Viktor Sundvallina nähdään Toivo Mäkelä, jonka roolisuoritus on upea hurjia juoppohulluuden rajatiloja myöten. Elokuva nojautuu hyvin kirjan tekstiin. Elokuvakin alkaa renkipoika Taaven yksinpuheluna, joka toistuu muuallakin elokuvan kuljettajana.  Elokuva päättyy myös Taaven kuvailuun.  Elokuvassa kanavanvartija on pettynyt elämäänsä, avioliittoonsa kuin myös kariutuneisiin toiveisiin kirjoittajan urasta ja menehtyy lääkärin diagnoosin mukaan sydänhalvaukseen. Elokuvassa korostuu renkipoika Taaven roolisuoritus.

Frans Emil Sillanpää Elokuu
Otava 1963. Kotikirjasto ja DVD Porvoon pääkirjasto

Osallistun tällä Kirjabingo haasteeseen sekä Jokken 14 nobelistin  haasteeseen.

4 kommenttia:

  1. Hienoa analyysia, muistaakseni Sillanpään akateemiset jäivät vaiheeseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin opinnot jäivät kesken, sillä hänhän tuli Helsinkiin opiskelemaan lääkäriksi. Ja jotain muutakin lienee yhteistä.

      Poista
  2. Sillanpää on hieno luonto- ja ihmiskuvaaja, pidän hänen kirjoistaan paljon!
    Tätä kirjaa en vain muista lukeneeni koskaan. Ensimmäinen lukemani Sillanpään romaani oli Miehen tie, jonka luin jo noin 11-12-vuotiaana.

    Hyvää kesäkuun loppua sinulle Ulla! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiltu ja Ragnar on jotenkin tuttu, olen varmaan lukenut sen samoin Siljan. Tämä tuntui vieraalle. Etsin itse asiassa yhtä Sillanpään teosta, mutta en keksi mitä. Minulle on jäänyt mieleen kesäpäivän kuvaus, talon sijainnin kuvaus, Hämeenkyrö jne.

      Aili Mummo Ihanaa kesää sinulle. Toivottavasti myös lämpimämpää.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!