Sivut

lauantai 24. toukokuuta 2014

Rachel Joyce Harold Fryn odottamaton toivioretki






He tarttuivat taas toisiaan kädestä ja kävelivät kohti vesirajaa, kaksi pientä hahmoa mustia aaltoja vasten. Puolimatkasta toinen heistä varmaankin muisti sen taas, ja uusi ilon virta purkautui heidän välilleen. He seisoivat vesirajassa pidellen toisiaan tiukasti kiinni ja hytkyivät naurusta.

Englantilainen Rachel Joyce on toiminut kuunnelmien käsikirjoittajana ja kirjoittanut yli 20 radiodraamaa BBC Radion kanava 4:lle. Hän teki pitkän näyttelijän uran The Royal Shakespeare Companyssa ennen kuin siirtyi kirjailijaksi. Harold Fryn odottamaton toivioretki on Joycen esikoisromaani. Alkuperäisteos The Unlikely Pilgrimage of Harold Fry ilmestyi vuonna 2012. Kirjan on suomentanut Hilkka Pekkanen. Joycen toinen romaani Perfect ilmestyi 2013. Rachel Joyce asuu aviomiehensä ja neljän lapsensa kanssa maatilalla Gloucestershiressä, Englannissa.


Harold Fryn odottamaton toivioretki kuvaa, kuinka Harold Fry viettää leppoisia eläkepäiviään vaimonsa Maureenin kanssa englantilaisessa pikkukylässä Kingsbridgessä. Tavallisena huhtikuun tiistaina saapuva kirje keskeyttää Haroldin ja Maureenin arjen. Harold saa yllättäen kirjeen vanhalta työkaveriltaan Queenie Hennesyltä, jota ei ole tavannut kahteenkymmeneen vuoteen. Queenie makaa kuolemansairaana saattokodissa kaukana pohjoisessa Berwickissä. Harold lähtee huimaan seikkaluun ollessaan postittamassa vastauskirjettä. Hän ohittaa ensin yhden postilaatikon ja sitten seuraavan. Hän ikään kuin ajautuu viemään kirjeen perille kävellen purjehduskengät jaloissaan ja ilman sen kummempia matkavarusteita.

Aivan reissun alussa hän pysähtyy huoltoasemalle ravitsemaan itseään jutustellen kassaneidin kanssa:

”Ei toki, ei ollenkaan. Tämä on hyvin kiinnostavaa. Valitettavasti minä en itse ole koskaan oikein ymmärtänyt uskonnon päälle.”

”En minä uskontoa tarkoita. Tarkoitan vain, että kun ei tiedä jotain, pitää vain jaksaa uskoa ja pyrkiä tavoitteeseen. Uskolla voi saada aikaan ihmeitä.” Tyttö kierteli hiussuortuvaa sormensa ympäri.


Näin käynnistyy Haroldin toivioretki reilun tuhannen kilometrin vaellus halki Englannin. Tämä on hyvin peribrittiläinen tarina joka jatkuu päivästä toiseen samanlaisena, kun Harold ajautuu kohtaamisesta toiseen. Hän soittaa ja lähettää postikortteja. Hän soittaa matkaltaan saattokotiin jättäen viestin, että tulee jalan Etelä-Devonista Berwick-upon -Tweediin, että Queenien on pysyttävä hengissä. Harold käy läpi elämänsä valintoja, erehdyksiä ja herkkiä muistoja. Hän työstää myös käsittelemätöntä surutyötä. Hän piinaa ja ruoskii itseään fyysisellä kivulla, kokee katumusta ja kulkee omaa Kärsimyksen tietään (Via Dolorosa).

Haroldin seuraan tarttuu muitakin kulkijoita, jopa koira matkaa etapin mukana. Toisin kuin muut Harold ei kaipaa parrasvaloja ja lehtijuttuihin pääsyä. Harold on vaatimatonta elämää viettävä eläkeläismies. Onko hän liian vaatimaton jopa omaan elämäänsä? Harold kohtaa matkallaan ystävällisiä ihmisiä, jotka ovat seuraksi ja avuksi.

Seuraavan päivän sanomalehdessä oli valokuva, jonka kuvatekstissä luki: JAKSAAKO HAROLD FRY PERILLE? Kuvassa Harold näytti lyyhistyvän Richin syliin.

Harold Fryn odottamaton toivioretki on vaelluskertomus eli tyypillinen matkakirjagenren luomus. Sinällään tarina ei ole ihmeellinen. Luemme lehdistä, kuinka joku matkaa traktorilla tai jollain muulla vempaimella etelästä Nuorgamiin. Kesäisin seuraamme näiden kulkureiden etenemistä somessa. Harold Frynillä on tavoite ja määränpää, mutta määränpäätä tärkeämpi on matkanteko ja henkinen kasvu. Enemmän sitä voisi verrata Pyhän Jaakobin reittiin kun määränpäänä on Santiago de Compostela. Haroldilta kysytäänkin usein, onko hän pyhiinvaelluksella. Silti Harold ei ole pyhiinvaeltajakaan.


Tosin välillä sanat vaihtoivat marssijärjestystä, ja hän huomasi hätkähtäen hyräilevänsä päässään: kuole et, et kuole tai pelkästään et, et, et. Yläpuolella oli sama taivas kuin se joka oli Queenie Hennessyn yläpuolella, ja Harold oli hetki hetkeltä varmempi siitä, että Queenie oli saanut kuulla mitä hän teki ja jäänyt odottamaan. Hän tiesi, että pääsisi Berwickiin ja että tarvitsi vain panna jalkaa toisen eteen. Se oli riemastuttavan yksinkertaista. Jos jatkaisi eteenpäin, tulisi välttämättä perille.

Harold Fryn odottamaton toivioretki on ihmeellinen kirja maailman lyhimmästä matkasta, ehkä maailman tärkeimmästä matkasta, yhden miehen mielen odysseia. Tunnetko Taivaankaaren kustantaman kirjan Maailman lyhin matka, jonka on kirjoittanut Sanna Suutari? Siitä tässä kirjassa on kyse. Harold Fryn odottamaton toivioretki voi vaikuttaa hyvin vähäeleiselle, mutta se antaa lukijalle paljon enemmän.

Ohikulkijana hän oli paikassa, missä kaikki muukin kuin maasto oli avointa. Ihmiset tunsivat olevansa vapaita puhumaan, ja hän oli vapaa kuuntelemaan. Vapaa viemään mukanaan osan näistä ihmisistä. Hän oli lyönyt laimin niin monia asioita, että oli Queenielle ja menneisyydelle velkaa tällaisen pienen jalomielisyyden osoituksen.

Luin kirjan yhteen menoon, sillä se vangitsee lukijan. Harold Fryn ottaa mukaansa matkaamaan. Hänen pyyteetön, hieman nukkavieru olemuksensa tekee vaikutuksen. Hän ei halua olla kenenkään vaivaksi tai riesaksi, mutta hän haluaa löytää itsensä. Vaivihkaa itseltäänkin Harold alkaa selvittää kiellettyjä tunteita, joista ei ole voinut koskaan puhua Maureenin kanssa. Todennäköisesti kummankin on ollut helpompi elää selviytymällä aina huomiseen, mutta selvittämättömät asiat vaativat käsittelyn jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin. Pariskunnan poika David elää kirjan sivuilla. Osa Maureenista odotti, että David tulisi takaisin, ja siinä samalla hän kiillotti Davidista Camebridgessa otettua valokuvakehystä. Harold Fryn odottamaton toivioretki kertoo toivosta, kohtaamisesta sekä käyttämättömien tunteiden löytämisestä. Kirja tuo mieleeni Rax Rinnekankaan kirjan Käyttämättömät tunteet.

Myös Juha Hurmeen Nyljettyjä ajatuksia, häivähti mielessäni, kun Aimo ja Köpi tekevät souturetkeä Kustavista Hailuotoon ja pohtivat samalla elämää. Itselleni tästä Joycen kirjasta muodostui entistäkin läheisempi, kun tartuin tähän uudelleen ikävän sattuman kautta.

Rachel Joyce Harold Fryn odottamaton toivioretki
WSOY 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.

© Ulla. S

7 kommenttia:

  1. Tämä kuulostaa hyvältä! Tilasin kirjan luettavakseni ihan sen esittelytekstin pohjalta. Lisäksi kaikki brittiläinen vetoaa minuun. Toivon, että ihastun tähän.

    VastaaPoista
  2. Se minutkin vetosi, esittelyteksti. Tästä jäi todella hyvä olo. Tämä on hieno kirja, joka kasvaa lukiessa. Pidin tuosta miehestä, joka tarpoo ilman huomion kerjuuta.

    VastaaPoista
  3. Minä ihastuin tähän kirjaan todella kovasti. Alkuasetelma saattaa kuulostaa tylsältä, mutta millaisen matkan Harold tekeekään. Ihastuttava, ihastuttava tarina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin kustantajan esittelyn tästä ja se vangitsi minut. Tarina on niin tavallinen tai tylsä kuten sanot. Mutta Harold vain tempaa mukaan kulkemaan. Minun on yhä hyvä olo tästä kirjasta, tätä ei unohda. En tiedä, mikä minua vaivaa, mutta ihailen selkeää ilmaisua, että aina kaikki ei jää ilmaan arvoitukseksi.

      Poista
  4. Eikös olekin mielenkiintoinen teksti? Tämä blogiteksti keikkuu kolmanneksi luetuimpana minusta riippumattomista syistä. Minun oloni ei ole kiva, vaan tahrittu. Pidin tästä kirjasta paljon. Sanoisit lukijani viestiksi, vaikka Moi kiva kansi tai hauskat töppöset. Mietin olisiko minun viisasta poistaa tämä vai kirjoittaa uusiksi lokakuulle päivättynä? Menettäisin Lumiomenan ja Kirjakaapin kommentit ja pidän niistä.

    VastaaPoista
  5. Arviosi kirjasta sai minut kiinnostuneeksi, vaikkei ihan ominta genreäni edustakaan. Varmasti tekee hyvää lukea välillä ihan jotain muuta ja tämä vaikuttaa kirjalta, joka voisi olla lukemisen arvoinen ja herättää ajatuksia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinidean, kiitos kommentista. Tuo tarina vaikuttaa yksinkertaiselle, vanha pari keskiössä, mutta tuo voi tapahtua kenelle tahansa ja missä vaiheessa vain. Tarina on helppolukuinen ja viehättävä.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!