Sivut

tiistai 27. toukokuuta 2014

Jojo Moyes Ole niin kiltti, älä rakasta häntä









Jojo Moyes on syntynyt vuonna 1969 Lontoossa. Hän on hyvin suosittu naisten viihdekirjailija, jonka teoksia julkaistaan yli 33 kielellä. Hän aloitti uransa toimittajana ja siirtyi myöhemmin kokopäiväiseksi kirjailijaksi. Ole niin kiltti, älä rakasta häntä on ensimmäinen häneltä suomennettu teos. Kirjailijan sanotaan keränneen aitoja rakastavaisten jäähyväiskirjeitä kirjan pohjaksi. Jojo Moyes asuu maatilalla lähellä Lontoota toimittajamiehensä ja heidän kolmen lapsensa kanssa. Kirjan on suomentanut Heli Naski.


Ole niin kiltti, älä rakasta häntä on rakkausromaani. Joskus vain haluaa lukea kevyen kirjan ja avata tietä raskaammille lukukokemuksille. Kirjasähkökäyrän vinkistä tartuin tähän kirjaan. Kyllähän tässä on Danielle Steelin Ikuisesti sinun mausteet, toisaalta tästä tulee mieleen Marilyn Frenchin Naisten huone naisen aseman kontekstin kautta. Onko tämä sitten chick litiä pahimmillaan vai parhaimmillaan? Minusta tämä oli hyvin kirjoitettu rakkaustarina, sillä imelyys ja hempeys karisevat, kun ihmiset valitsevat aina väärän risteyksen ohittaakseen toisensa.


Ole niin kiltti, älä rakasta häntä on kahden aikatason tarina, toinen kulkee 1960-luvun Lontoossa ja toinen nykyajassa. Jennifer Stirling herää vuonna 1960 lontoolaisessa sairaalassa auto-onnettomuuden jälkeen. Hän tuntee itsensä muukalaiseksi omassa elämässään, sillä hän on menettänyt muistinsa, eikä muista elämäänsä, ei aviomiestään. Kodin vieraudessa hän tunnustelee tuttuuden rajoja ja etsii menneisyyden tuntumia. Jennifer Stirling on tyylikäs edustusrouva, joka elää varsin mukavasti, joskaan ei kovin onnellisena, mutta ajan tapana eroaminen ei ole arkihuvia. Suhde aviopuolisoon on niin Jenniferin kuin Laurencen osalta epätyydyttävä. Jennifer löytää koskettavan rakkauskirjeen kirjan välistä, jonka täytyy olla osoitettu hänelle. Allekirjoituksena on vain "B". Viesteistä päätellen hän oli ollut valmis uhraamaan tämän miehen eteen kaiken.


"Sinä todella teet minut onnelliseksi", Jennifer sanoi hiljaa, vahvistaen Anthonylle, ettei hän ollut aiemmin ollut onnellinen. Jenniferin sormet työntyivät Anthonyn sormien lomaan omistavina, varmoina. "En voi väittää pitäväni tästä tilanteesta, mutta niin se vain on."


Nykyajassa journalisti Ellie Haworth on sinkku tai toinen nainen, kumman statuksen hänelle antaakin. Suhde Johnin kanssa on tyypillinen kuvaus suhteesta varattuun mieheen ja lopun osalta varsin kliseemäinen. Kahta aikatasoa kuljettava tarina on 60-luku painotteinen. Nykyajan Ellie jää kevyemmäksi rakenteeltaan, mutta tarinan vetovoima onkin juuri tuossa vanhemmassa tarinassa eli Jennifer Stirlingin sekä Anthony O’Haren tarinassa. Ellie löytää työpaikkansa arkistojen kätköistä rakkauskirjeen ja haluaa selvittää tarinan kulun.


Ellie Haworth elää todeksi unelmaa. Niin hän usein sanoo itselleen, kun hän herää liikaa valkoviiniä juotuaan apeana ja krapulassa täydellisessä pikku asunnossaan.

En voi mitään, mutta 60-luvun Lontoon miljöö on makuuni. Moyes tuo tekstiin syvempää taustaa Kongon kriisin (1960-1965) kautta, sillä Anthony toimii sotakirjeenvaihtajana ja työskentelee maailman kriisipesäkkeissä. Moyes välittää hyvin myös eri kommunikaatiovälineiden käyttöä parisuhteessa eri vuosikymmeninä.

Hän rakasti aikoinaan naista, joka - kuten lopulta selvisi - rakasti häntä enemmän kuin hän tiesi. Niin. Sen on riitettävä hänelle.

Ole niin kiltti, älä rakasta häntä on paksuudestaan huolimatta helppolukuinen ja viihdyttävä. Kirjeiden kaunokirjoitusfontti oli hieman vaikealukuinen. Aluksi moninainen henkilögalleria häiritsi mukaan pääsyä. Mielelläni lukisin lisää Jojo Moyesia, sillä hän kirjoittaa todentuntoisesti ja koskettavasti.

Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä. (The Last Letter From Your Lover 2010)
Gummerus. 2014. Kustantajalta. (532 s.)

4 kommenttia:

  1. Tykkäsin kirjasta kovasti ja toivon siitä elokuvaa. Näen sieluni silmin filminpätkiä elokuvan kohtauksista. Minun tunne-elämäni kaipaa välillä kunnon rakkauskirjoja ja tämä tyydytti vähäksi aikaa romantiikan nälkää :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä, joskus on aika lukea tätäkin. Moyes kirjoittaa hyvin. Kyllä tuosta leffan saisin.

    VastaaPoista
  3. Minä myös pidin tästä kirjasta. Ihana kirja.

    VastaaPoista
  4. Luin tämän Harold Fryn odottamattoman toiviomatkan jälkeen. Ne sopivat hyvin perätysten. Rakkaus siinäkin oli se tärkein.

    VastaaPoista

Ilahduta minua kommentilla!