Jane Austen Kasvattitytön tarina

Jane Austen eli vuosina 1775–1817. Hän syntyi 1775 Steventonissa Hampshiressa, jossa isä toimi kirkkoherrana. Hänellä oli viisi veljeä, joista kahdesta tuli laivaston amiraaleja sekä Cassandra-niminen sisar. Jane Austen ei mennyt koskaan naimisiin, vaikka ihastui jonkin kerran. Cassandran aikeet kariutuivat tragediaan. Sisarukset elivät elämänsä hyvin likellä toisiaan. Aluksi Jane kirjoitti koomisia ja kauhuromaaneja parodioivia tarinoita. Virginia Woolf tuo esiin, kuinka Austen kirjoitti kätkien ja salaa, kätkien palvelijoilta ja vierailta. Omassa kirjahyllyssäni ovat Jane Austenin kirjoittamat Järki ja tunteet, Neito vanhassa linnassa, Emma, Ylpeys ja ennakkoluulo, Viisasteleva sydän sekä Tavat ja tuntee - tosin kauan sitten luettuina eli nappasin vain kirjojen nimet. Kirjan on suomentanut A. R. Koskimies.

Jane Austenin romaaneja luonnehditaan niin sovinnaisiksi, että ne eivät olisi voineet loukata ketään. Kirjailijana hän korostaa moraalia, perheen arvoja ja yhteisöllisyyttä. Hän kirjoitti olohuoneessa, jossa ihmisten väliset suhteet olivat Jane Austenin jatkuvan tarkkailun alaisina. Tätä pidetään Austenin vuoropuheluiden ja ihmisten keskinäisen vuorovaikutuksen kuvaamisen aitouden lähteenä. Woolf korostaa, kuinka 1800-luvun alussa naisen kirjallinen koulutus oli luonteiden tarkkailussa ja tunteiden tutkiskelussa. Hän korostaa, että jos Austen kärsi jostain, niin elämän ahtaudesta, jossa naisen oli pakko elää. Hän ei milloinkaan matkustanut; hän ei ajanut koskaan bussilla läpi Lontoon, eikä lounastanut yksikseen kahvilassa. Hän kirjoitti avioliitoista, tunteista ja rakastumisesta, koki veljien avioliitot ja näiden lastensaannit, mutta hänen ja sisaren elämä oli hyvin rajoittunutta.


Yhtälailla Kasvattitytön tarina on luettava aikaperspektiivinsä kautta niin vanhan kielen kuin asenteiden osalta, jonka Woolf tuo ilmi. Oman viitekehyksensä kautta Kasvattitytön tarina on lumonnut minut eli ei sen arvot olisi hullummat tässäkään ajassa. Olen aika varovainen luonnehtimaan tätä tylsäksi, poljennoltaan hitaaksi tai kieleltään vanhahtavaksi. En lue kirjaa ensimmäistä kertaa, joten ehkä sisäistän sen sisäiskertomuksia nyt enemmän kuin aiemmin.


Nuorten naisten ainoa tavoite oli päästä hyviin naimisiin. Se oli lähes ainoa keino irtaantua lapsuudenkodista. Austenin kirjat noudattavat tätä kaavaa, että sankaritar saa rakastamansa miehen, vaurautta ja rakkautta. Hänen kirjoja sanotaan chick lit -genren alkulähteeksi, mikä ei välttämättä imartele, eikä edes välttämättä tunnu kivalle. Luen Austenia arvostaen, mutta Barbara Cartland, Catherine Cookson ja Danielle Steel jäisivät lukematta. Vaikka kirja kertoo rakkaudesta, niin sen ei tarvitse olla huono, sillä oleellista on, kuinka tarina kerrotaan. Kirjailija tekee työtään aina oman aikakautensa elämänpiirissä, mutta siitä huolimatta he ylittävät kulttuuri- ja aikakausirajoja säilyttäen vielä kahdensadan vuoden jälkeen luettavuutensa. Austenin ajasta on kauan. Hänen tuotantonsa on suomennettu hyvin ja hänen tekstejään luetaan yhä uudestaan ja uudestaan ihan yhtä lumoutuneina. Kasvattitytön tarina luokitellaan taparomaaniksi, joka kuvaa tietyn sosiaalisen luokan tapoja siinä ajassa ja paikassa. Yhtä hyvin se voidaan nähdä perheromaanin, maaseuturomaanin, aikakausiromaanin tai kasvuromaanin kontekstien kautta. Austen ei kuvaa vain tietyn yhteiskuntaluokan elämää, vaan yhtä lailla sitä, miten nämä sosiaaliset voimat vaikuttavat yksilöön. Austen lähestyy aiheita kirjoissaan perheen tyttärien näkökulmasta, ylemmän keskiluokan, maaseudun pappilamiljöön ja kasvattityttären näkökulmasta. Kaikkitietävä ja -tunteva kertoja kuljettaa tarinan ja pui henkilöiden tuntemat tunteet ja ajatukset.


Kasvattitytön tarinan alkuperäinen nimi on Mansfield Park. Kertomus alkaa kolmesta sisaresta, joista Maria Ward tekee sangen onnistuneen naimakaupan saamalla puolisokseen Thomas Bertramin, Northamptonin kreivikunnassa sijaitsevan Mansfield Parkin herran ja saa siten itselleen baronetin puolison arvon. Vanhin sisar päätyy naimisiin lankonsa pastoriystävän Norrisin kanssa. Norris saa Mansfieldin kirkkoherran viran. Frances Wardin käy vielä huonommin, sillä hän päätyy naimisiin meriväen luutnantin kanssa ja riitautuu sisariensa kanssa pitkäksi aikaa. Frances Price ajautuu ahdinkoon jatkuvien lapsivuodevuosien takia ja pyytää apua sisariltaan. Aina niin avulias rouva Norris pitää avun antamista välttämättömänä. Hän ohjaakin yhden lapsista Lady Bertram hoiviin sisareltaan. Austen on luonut mestarillisen ilkimyksen Norriksesta.

Asian tullessa uudelleen puheeksi rouva Norris selitti näkökantansa tarkemmin. Lady Bertram tiedusteli tyynesti: - Kenen luokse lapsi tulee ensin, teille vai meille? Sir Thomas yllättyi hieman kuullessaan, että rouva Norrisin oli aivan mahdotonta ottaa huolehtiakseen tytöstä henkilökohtaisesti.

Näin monilapsisen perheen tytär, Fanny liittyy Bertramien perheeseen. Fannysta tulee romaanin päähenkilö, jonka sanotaan edustavan kirjailijan moraalisia arvoja ja arvostuksia. Fanny elää varakkaan tätinsä perheessä neljän serkuksensa Tomin, Edmundin, Marian ja Julian keskuudessa arkana ja pidättyväisenä. Yleensä Austenin nuoret naiset ovat nokkelia ja älykkäitä. Fanny tuntee roolinsa, että on kasvattitytär. Sen tunteen esillä pitämisessä täti Norris on vertaansa vaille. Täti muistuttaa serkuksia heidän paremmuudestaan ja suosii heitä ja tuo esiin eriarvoisuuden: Minun aloitteestani isänne ja äitinne ottivat hänet kasvatikseen, hänen ei silti tarvitse saada yhtä hienoa kasvatusta kuin te saatte. Päin vastoin on paljon toivottavampaa, että teidän välillä on jokin erotus.

Myös serkukset osaavat vieroa sukulaistyttöä ja tuntea paremmuutensa: Äitikulta, ajattele kun serkku ei ymmärrä mitään Euroopan kartasta ̶ hän ei tiedä Venäjän pääjokia ̶ hän ei ole koskaan kuullutkaan puhuttavan Vähästä-Aasiasta ̶ hän ei osaa erottaa toisistaan vesivärimaalausta ja värikynäpiirustusta! Kuinka omituista! Miten voikaan olla niin typerä? Ja kun rouva Norris saapui aamulla taloon sir Thomasin kutsumana, hän oli kovin pahalla tuulella ja näytti yrittävän parhaansa pilatakseen Fannyn ilon, sekä nykyisen että tulevan.

...

Kun rouva Norris oli näin kekseliäästi tehnyt tyhjäksi rouva Grantin osuuden Fannya kohdanneessa suosiossa, Fanny ei voinut sanoa muuta ̶ arvellessaan että hänen oli jotakin sanottava ̶ kuin että hän oli täti Bertramille hyvin kiitollinen ja koettaisi panna tätinsä iltatyön sellaiseen kuntoon, ettei häntä kaivattaisi.

Austen viljelee ironiaa taidokkaasti kuvatessaan rouva Norrisia. Serkuksista Edmund on hyväksyvin ja suojaavin Fannya kohtaan. Perheen äiti, Fannyn täti, Lady Bertram kuvataan hyvin mukavuudenhaluiseksi, flegmaattiseksi ja laiskaksi kiinnostumaan oikein yhtään mistään.

Lady Bertram ei kiinnittänyt tytärtensä kasvatukseen vähintäkään huomiota. Hänellä ei ollut aikaa ajatella sellaista. Hän vietti päivänsä istuen sievästi puettuna sohvalla, ompeli kaitaliinaa ̶ jokseenkin hyödytöntä eikä juuri kaunistakaan ̶ ja ajatteli enemmän sylikoiraansa kuin lapsiaan. Lapsia hän kohteli hellän hemmottelevasti, milloin se ei häirinnyt hänen mukavuuttaan.

Sir Thomas Bertram elää myös hyvin omaa elämäänsä. Perheen kaiken osaavat tyttäret Maria ja Julia eivät juuri arvosta Fannya. Pastori Norris kuolee pian, ja rouva Norris muuttuu aina vain toimeliaammaksi. Mary ja Henry Crawfordin ilmaantuminen naapuriin tuo eloa myös Bertramien arkeen.

Totta kai rakastunut Fanny saa toiveensa täyttymään, mutta en paljasta juonta yhtään enempää. Totta kai kirjalla on fairy tale ending, Fanny on ansainnut sen. Saatamme pitää ratkaisua outona, mutta Austen ei puutu siihen.


Jane Austen Kasvattitytön tarina
Karisto. 13. painos 2014. Arvostelukappale.