Daphne Kalotay Bolšoin perhonen

Daphne Kalotay on syntynyt Kanadassa, mutta kasvanut New Jerseyssä, jonne hänen kanadalainen äitinsä ja unkarilainen isänsä muuttivat. Kalotay väitteli kirjallisuustieteen tohtoriksi Bostonin yliopistossa, jossa hän on opettanut luovaa kirjoittamista. Hän on aiemmin julkaissut novellikokoelman, mutta Bolšoin perhonen on hänen esikoisteoksensa.

Alkuperäinen kirjan imi on Russian winter, mutta suomalaiselle lukijalle Bolšoin perhonen on viehkeämpi. Bolšoin perhonen on haikean elegantti lukuromaani, varmasti keskitasoa parempi lajissaan. Se kertoo rakkaudesta vaikeissa olosuhteissa, kovasta työstä unelmien eteen sekä vanhenevan tanssijan tuskaisen riipaisevista muistoista.

Nina Revskaja on Bolšoin baletin entinen prima ballerina. Hän häikäisi tanssillaan aikoinaan niin taiteilijapiirit kuin itse Stalinin. Tarina etenee eri aikatasoilla, välillä Nina Revskaja on balettikoulun aloitteleva oppilas, toisaalla kipujen ja särkyjen keskellä oleva vanhus, seuraavassa hetkessä hän tanssii taas uransa huipulla, rakastaa, kunnes taas näkökulma on Bostonin arjessa. Nina Revskaja eli Neuvostoliiton loiston, mutta koki elämässään myös sen hallinnon toisen puolen. Aikavaihtumat tapahtuvat varoittamatta, mutta ehjästi. Kalotay hallitsee monitasoisen kerronnan tyylikkäästi.

Mutta nyt ne korut myytäisiin huutokaupalla. Siinä menisivät todisteet. Siinä menisi vahvistus. Grigori oli varmaan huokaissut, koska Zoltanin ääni muuttui huolestuneeksi, kun hän kysyi: ” Grigori, mitä sinulle oikeastaan kuuluu?”

KOHDE 71: Rannerengas Baltian meripihkaa n. 1880, KOHDE 72: Riippuvat korvakorut Baltian meripihkaa n. 1880, KOHDE 72A: Riipus Baltian meripihkaa, * n. 1880

*Vaikka tämä esine ei olekaan suoraan Nina Revskajan korukokoelmasta, uskomme, että koko sarja kuuluu Anton Samoilovin valmistamaan alkuperäiseen korusettiin.


Nykyhetkessä Nina Revskaja elää Bostonin huoneissaan ja liikkuu pyörätuolilla, lohtunaan muistot ja korut sekä harjaantunut kyky kestää kipua. Drew Brooks työskentelee huutokauppakamarissa ja järjestelee korujen myyntiä. Hänen ensimmäinen huutokauppahankintansa on granaattisormus, jonka hän tekee isoäitinsä perintörahoilla. Minkälainen on suomalaisen Riitta-mummin tarina?

Venäjänkielen professori Grigori Solodin yrittävää selvittää ainutlaatuisten meripihkakorujen taustaa omalta osaltaan. Grigori Solodin tutkii Nina Revskajan puolison runoilija Viktor Jelsinin tuotantoa. Hänellä on omistuksessaan meripihkainen kaulakoru, joka pysytään sitomaan Ninan kokonaisuuteen kuuluvaksi teknisesti, mutta kukaan ei kerro sen tarinaa. Drew Brooks ja Grigori Solodin haluaisivat ylittää rajan, jota Nina Revskaja ei ole halukas raottamaan. Nina oli elänyt elämäänsä siten, että sitä oli säädellyt ankara kurinalaisuus ja tunteiden hallinta. Korujen myyminen oli keino unohtaa koruihin kasaantunut muistojen painolasti. Nina haluaisi vapauttaa itsensä korujen tuottamasta tuskasta, kun taas Drew sekä Grigori haluaisivat löytää avaimen menneisyyteen.

Kirjassa selvitetään, kenelle korut on alun perin tarkoitettu, ja miksi ne ovat ajautuneet erilleen? Miksi joskus on helpompi unohtaa kuin muistaa.

Pitkään harkittuani lähetän teille tämän kirjeen ja oheisen valokuvan. Ehkä olette jo tunnistaneet nimeni lähettäjän tiedoista, muistanut ehkä ensimmäisen kirjeen, jonka lähetin kolmekymmentä vuotta sitten lyhyen tapaamisemme jälkeen, kun minä.

Bolšoin perhonen oli minulle täydellinen lukunautinto pääsiäisen pyhien kiireettöminä päivinä, auringon lämmittäessä pihakeinussa. Nautin tekstistä koko ajan. Se ei polkenut hetkeäkään paikallaan. Vain hyvä kirja kuljettaa lukijaa näin, lukija keksii ja yhdistää asioita vähitellen. Kirjassa ei ole lässähtävää loppua, jossa viimeisellä sivulla kerrottaisiin kaikki. Kalotay arvostaa lukijaansa. Otin lukutuokiollani osaa Kirjasähkökäyrän Lukuiloa Perhoslaaksossa - haasteeseen


Daphne Kalotay Bolšoin perhonen
WSOY 2011. Kotikirjasto.