Paula Hahtola Aita

En ole lukenut Hahtolan aiempia kirjoja. Vuoden alussa tein päätöksen lukea kotimaista kirjallisuutta. Tieten tahtoen rajasin aikomustani, että kirjallisuuden pitäisi olla uutta tai uudempaa. Alusta lähtien Hahtolan teksti viehätti minua. Minulla on Anita Brooknerin tuotanto suomeksi kirjahyllyssäni. Pidän Brooknerin tyylistä. Esimerkiksi Rantahotellin Edithissä on jonkin verran samaa tunnetta kuin tässä Hahtolan kirjassa. Aistin Hahtolan tyylissä myös samoja vivahteita kuin Simone de Beauvoirin Murtuneessa naisessa. 

Hahtolan viipyilevä, hienostunut kerronta viehättää minua. En osaa pitkästyä verkkaisessa kerronnassa. Aidan ulkoasu on kaunis eli kun vuoden lopussa kerään kauneimmat kannet lukemistani kirjoista, niin tämä on mukana. Kirjan kantta koristavat syysasun kirjomat puiden lehdet ja muutama lyhtykoison hedelmää suojaavaa oranssinpunainen verhiö.  

Kirja jakautuu kolmeen osaan. Friedenparkissa kirjan päähenkilö Linnea Schäfer vuokraa talonsa talven ajaksi. Linnea on Saksaan avioitunut suomalaisnainen, eronnut ja eläkkeellä oleva sairaanhoitaja. Linnean ja Dieterin poika elää omaa elämää Suomessa ja kihlautuu Salmen kanssa. Eron jälkeen Linnea on jatkanut yhdessä elettyssä talossa omaa elämää.  

Elokuun lopulla täysihoitolassa on melko hiljaista. Täysihoitolan pitäjät ovat teologeja, William ja Anita Krondorf. Lokakuun lopussa myös Williamin ontuva veli, Martin, palaa Bangladeshistä lähetystyöstä. Linnea etsii seuraa täysihoitolaan piipahtavista harvoista vieraista kävelyreissuille ja paikallisiin ruokaravintoloihin.

Tahdoin lähteä muualle joksikin aikaa. Hiljaisuutta minulla oli, mutta kotona en saanut hetken rauhaa

 

Toisessa osassa Heilighagenissa eletään Linnean takaumissa paritalossa, jossa naapurina elää aviopari Berghoovenit, Helga, Henry ja kissa. Linnea kutsuu Heilghagenia isoksi kyläksi, mutta määrittelee sen myös kaupungiksi, Sataman suojiin rakentunut. Tässä vaiheessa aita ottaa osansa, erottavana ja rajaavana. Tässä osassa selviää myös loman tarve, miksi oli helpompi paeta omaan yksityisyyteen. Vuosien mittaan Linnea on ajautunut salasuhteeseen naapurin Henryn kanssa. Hän on elänyt 8 vuotta toisena naisena. Yhteiset salaiset hetket on otettu varkain.
 

Kolmannessa osassa Martin Krondorf kohtaa uudelleen Helgan. Ei ole pelkoa, että paljastaisin loppua. Ehkä tässä osassa kolmiodraamat toisiintuvat. Vihalla ja katkeruudella on ollut osansa veljesten välillä. Saksalainen tyylikkyys ja toisen huomioiminen ei saa säröä eikä edesauta lähentymistä. Kun naapurukset muistavat teitittelyn ja kautta rantain kierrellään omenapuun varjostavat oksat ja kissan santakakut. Frau Linnea pitää ja pitäyttää toisen tietyn etäisyyden päässä.

Aita kertoo muistoista, valinnoista ja yksinäisyydestä hienovireisesti ja kauniisti. Aita antaa myös toivon ihmisten kohtaamiseen. Tämä on upea kirja.

Paula Hahtola Aita

Atena 2013. Arvostelukappale.