Muriel Barbery: Siilin eleganssi

Tutustuin Muriel Barberyn kirjoittamaan Siilin eleganssiin löytäessäni kirjan pokkaritarjouksena. Lukukokemuksen jälkeen tiesin valintani epäonnistuneeksi. Tämä kirja olisi pitänyt ehdottomasti ostaa kovakantisena ja pysyväksi.

Luin Siilin eleganssin sana sanalta, lause lauseelta. 

Vähän väliä piti hengähtää, miettiä lukemaansa ja viivyttää etenemistä. Pitkästä aikaa löysin lukunautinnon. Joku näkee kertomuksen kahden kerroksen väen näkökulmasta. Katson mieluummin kirjaa ulkopuolisuuden tai sivullisuuden teeman kontekstissa. En näe katkeruutta. Renée kysyy lukijalta, mikä elämässä on tärkeää?

Renée Michel on toiminut 27 vuotta pariisilaisen hienostokerrostalon portinvartijana. Lyhyt ja pyylevä leskinainen elää kissansa Leon (Tolstoin mukaan) kanssa. Renée luo mielikuvaa näkymättömästä ja tyhmästä portinvartijasta. Tätä omakuvaa hän esittelee julkisesti, mutta kulissien takana hän hykertelee sille ironisesti. 

Talossa asuu varakkaan perheen Paloma Josse, joka on kaksitoistavuotias pohdiskelija. Hän on päättänyt väistää tyhjänpäiväisen porvarillisen kultakalamaljaan johtavan kohtalonsa. Paloma päättää tehdä itsemurhan kouluvuoden lopussa ennen seuraavaa syntymäpäivää. Kahden erakon elämä muuttuu japanilaisen herra Kakuro Ozun muuton myötä. Ozun kissojen nimet ovat Kitty ja Levin (Tolstoin mukaan).

Pelkistetty kerronta kuljettaa tarinan vahvana loppuun asti. Alusta lähtien tiesin löytäneeni helmen. Tarinaa kertoi niin  Renée kuin Paloma. Paloman loppuratkaisu yllättää. Loppuun jää tavaton haikeus. Pidin kirjasta alusta lähtien.

Muriel Barbery: Siilin eleganssi
Gummerus 2013 Suomalaisen pokkariale