Kristina Ohlsson Tuhatkaunot

Olin lukenut kirjasta oheisen mainostekstin.

 Ikääntynyt pappi puolisoineen löydetään kuolleena kotoaan Tukholman keskustasta. Tapaus vaikuttaa tyypilliseltä perhetragedialta: mies on ottanut hengen ensin vaimoltaan, sitten itseltään. Samaan aikaan Ali istuu pimeässä asunnossa lukkojen takana. Hän on paennut Irakin sekasortoa ja toivoo uuden elämän alkua Ruotsissa. Hänen hyväntekijänsä odottaa häneltä vain pientä vastapalvelusta.

En usko, että olisin aloittanut kirjan lukemista tuolla tekstillä. Viittaus maahanmuuttajien salakuljetusbisnekseen ei innostanut dekkarissa. Olin lukenut kuitenkin jo aiemmin Kristina Ohlssonin Nukketalon.

Tuhatkaunosta sanotaan, että se on itsenäinen jatko-osa Nukketalolle. En muista, sanotaanko näin myös kolmannessa osassa Varjelijassa. Luulisin, että mukaan pääsee vielä Tuhatkaunossa, mutta aloittaessaan Varjelijasta, menettää voimakkaasti rakennetun ihmissuhdekudelman. Ohlsson panostaa henkilökuvauksiin, tutkijoiden yksityiselämään ja valottaa näiden toiminnan taustoja, joka vaikeuttaa hajalukua. 

Tein itse virheen Henning Mankellin kirjoissa, että en lukenut niitä kronologisesti ja huomasin lukiessani menettäväni paljon.

Fredrika Bergman  on siviilitaustainen rikostutkija, joka työskentelee tiukan Alex Rechtin erikoisryhmässä. Tutkimusryhmälle valkenee varhaisessa vaiheessa, että heillä on itsemurhaa  paljon monimutkaisempi tapaus. 

Kirjassa edetään välillä maan rajojen ulkopuolelle, myös pappisperheen tyttärillä on roolinsa. Fredrika paljastaa lukijalle salaamansa roolin, että hän on toinen nainen,  elänyt  pitkään  salasuhteessa itseään vanhemman naimissa olevan professorin kanssa. Tämä suhde jää järkyttävään vaiheeseen kirjan lopussa. Tämä osa todella koukuttaa jatkamaan.

 Olen todella ihastunut Kristina Ohlssonin kirjoittamiin dekkareihin. Fredrika Bergmanin hahmo on erinomainen.

Kristina Ohlsson Tuhatkaunot
Schildts 2011. Kotikirjasto