Paavo Halonen, Antti Kauppinen & Ulla Kokki Armas aika – Nautiskelijan kesä

Paavo Halonen, Antti Kauppinen & Ulla Kokki Armas aika – Nautiskelijan kesä

S&S 2017. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.

Armas aika tulee taas! Luvassa ihana kesäkirja, jossa retkeillään, mökkeillään, polkupyöräillään läpi tyhjän kaupungin ja tärkeimpänä tietysti syödään.  Armas aika - Nautiskelijan kesä ilmestyi keväällä 2017 ja se on jatkoa Armas aika - Intohimona joulu -kirjalle (2015). Antti Kauppinen kirjoitti, Paavo Halonen visualisoi ja Ulla Kokki valokuvasi.

Nopeita piknik-eväitä, tulella kypsennettäviä herkkuja, hidasta mökkiruokaa sadepäiviin… Kirja pelastaa kesän hyttysiltä ja lomariidoilta nautinnolle, vietti sitä sitten maalla tai kaupungissa. Reseptejä siivittävät niihin liittyvät tarinat ja eri puolilta Suomea kuvatut tunnelmapalaset. Reseptien ainekset painottuvat kesän antimiin villivihanneksia unohtamatta. Suuri osa resepteistä sopii myös vegaaniruokavalioon sellaisenaan  tai vähän muunneltuna.

Tämä kirja on mitä tarpeellisin varsinkin tänä suvena, kun kesä ei vieläkään ole kunnolla tullut, vaikka eletään heinäkuun loppua ja suuri osa lomalaisista on palaamassa huomenissa töihin. Mansikat antavat odottaa itseään. Eilen torilla mansikkalaatikko maksoi 43-45 euroa.

Kirja jakautuu kahdeksaan lukuun tai osioon, no sanottakoon niitä miksi tahansa. Tässä jokaisesta jotakin:

Aamiaisen Mainiossa munakkaassa käyttäisin itse villiyrttinä voikukkaa tai vuohenputkea, joita saa leikatulta pihanurmelta koko kauden huhtikuun puolivälistä aina lokakuun lopulle ja niitä ei tarvitse kuin heittää sekaan.

Retkelle osiossa on mainio Viininlehtikääryleiden eli dolmien ohje. Itselläni on tuossa eteläseinällä amurinviini, josta saa tuoreita lehtiä. Dolmeja teen yleensä, kun haperot alkavat tuottaa satoa ja käytän täytteenä puoliksi jauhelihaa ja puoliksi isohaperoa runsaasti yrteillä maustettuna.

Amurinviini taloni seinustalla.

Tulella paistettu ruoka maistuu hyvältä, vaikka se pitäisi syödä toppatakissa, kuten tänä kesänä on useammin kuin kerran pitänyt tehdä. Halloumivihannekset on mainio ohje. Itse käytän usein halloumia, bataattia, suippopaprikaa, sipulia ja nyhtökauraa ja runsaasti villiyrttejä siitä ympäriltä. Viikolla tein kalapihvejä hauesta sillä muutoksella, että korppujauhon tilalla oli kuivattua herkkutattia.

Nopeaa syötävää. Kuinka ehtiä ulos mahdollisimman nopeasti? Itse nautin joka arkiaamu kupillisen kahvia ja smoothien eli survelon ennen töihin lähtöä. Aineksina käytän pakastimesta kotimaisia marjoja, itse tehtyä omenahilloa kotimaisista omenista, teelusikallinen kuivattuja ja rouhittuja voikukan lehtiä, chian siemeniä ja vettä. Kesään kuuluvat myös maitohorsman versot (toukokuussa) ja ehdottomasti apposet, jotka ovat tuttuja jo varhaisesta lapsuudesta lähtien. Kesärullia aion kokeilla kunhan saan seuraavan kerran vieraita. Paistetut kesäkurpitsat kuuluvat tietysti kesään. Ensimmäiset ovat noin 10 cm mittaisia eli ensi viikolla syön niitä.

Kasvatan itse kesäkurpitsaa.

Sataa sataa ropisee. Syrnikit ovat ihana välipala tai vaikka täyttävä ruoka tuoreiden tai pakastimesta sulatettujen marjojen kera. Satuin tässä juuri pari päivää sitten tekemään niitä. Kesäkeitto on myös näitä jo varhaislapsuudesta tuttuja ruokia juuri tuolla reseptillä. Vuohenputkipesto on ihanaa. Kunpa ihmiset oppisivat tekemään sitä yleisemmin. Sarjakukkaisten ruoaksi käytössä tietenkin pitää olla hyvin varovainen. Mangoldi on myös näitä vähän käytettyjä vihanneksia. Itse käytän sitä pääasiassa wokki-vihanneksena ja teen suurista alalehdistä sienikääryleitä.

 Syrnikkejä metsävadelmien ja mintunlehtien kera.

Suu makiaksi. Mikään ei tietenkään voita Raparberibritaa. Mokkapalat vievät muistot jo sinne kauas taakse. Tarte tatinista löytyy maailmalta erilaisia versioita.

Illan viiletessä voi tehdä ihania Yrttifalafelejä tai Välimerellisiä lihapyöryköitä. Palsternakkapyree on muuten oiva korvike tavalliselle perunamuusille. Ise olen vasta tänä kesänä oppinut syömään sushia.

Kannat kattoon viettää juhannusta kaupungissa. Tehdään pirtelöitä, sorbetteja tai vaikkapa Unelmaista ananasta Hibiskusskumpan ja Viinivaahtoa mansikoille kera.

Kirjan reseptit, kuva ja tarina ruoasta on taitettu nätisti samalle aukeamalle. Lisäksi reseptejä on kiitettävän paljon. Moni resepteistä palaa kirjoittajien lapsuuteen. Villiyrttejä ja sieniä kirjan ohjeissa olisi voinut käyttää paljon paljon runsaammin. Loistavaan kirjaan mahtuu yksi paha vika. Tekstin fonttikoko on niin pientä, että itse en pysty lukemaan sitä kuin hyvin kirkkaassa valossa. Samoin valkoiset kirjaimet ruskealla pohjalla esimerkiksi sivulla 99 ovat aivan mahdottomia luettavaksi.

 Kirjoittanut Pertti