Tuomas Nyholm Leijona

Tuomas Nyholm Leijona

 Otava 2017. Ennakkokappale kustantajalta. Kiitoksin.

Leijona on Tuomas Nyholmin uuden dekkarisarjan aloitusosa. Hänet tunnetaan paremmin jääkiekkotoimittajana, vaikka tämä taitaakin olla jo hänen kolmas romaani. Luin hänen kirjansa Omiensa luo suurin piirtein vuosi sitten. Tämä trilleri vie lukijat Portugaliin Lissabonin järjestäytyneen rikollisuuden pariin, mustaakin mustempaan alamaailmaan, joka tuntuu hallitsevan koko kaupunkia.

Lapsien kidnappaukset, jotka johtavat täydellisiin katoamisiin tai raakoihin hyväksikäyttöihin ja surmiin ovat vaivanneet Lissabonia jo useamman vuoden ajan. Sieppaukset kohdistuvat parempiosaisten lapsiin, mutta lunnasvaatimuksia ei esitetä. Lissabonin kuvernööri Óscar Balazar ja Policia Judiciárian komentaja Patricia Salgueiro antavat ulkopuoliselle poliisikaksikolle epävirallisen tehtävän, jossa ei noudateta normaaleja sääntöjä. Kaiken takana on salaperäinen Caetano de Leon, Leijona. Kun sekaan ympätään vielä katolilainen pappi ja orpokoti, niin kaikki ainekset edellä mainitulle ovat valmiina.

Ei lunnaita. Ei jälkiä. Tutkinta, joka jämähti alkutekijöihinsä.

Kaksikko toimii omalla vastuullaan. Daniel da Costa tulee Portosta ja hänen äitinsä on suomalainen. Hänellä on vaimo ja pieni kuusivuotias tytär, jotka joutuvat tehtävän ajaksi turvataloon. Mitä hämärää Danielin elämässä Portassa on tapahtunut? Siitä annetaan vain viittauksia, mutta ei suoraa vastausta. Parivaljakon toinen puoli on kovaksikeitetty brasilialainen macho-mies Rorion Sinha, joka pystyy liikkumaan uskomattoman nopeasti ja tappamaan paljain käsin. Parivaljakko saa vielä rajattomat käyttövaltuudet.

Danielin viralliset paperit olivat puhtaat, mutta laitoksen sisäisessä kansiossa oli tarkat tiedot siitä, mitä Portossa oli tapahtunut. ... ”En ole kiinnostunut mistään muusta kuin onnistuneesta lopputuloksesta”, Salgueiro keskeytti. ”Sisäinen turbulenssi on minulle yhdentekevää. Olen poiminut beta-kansiostasi haltuuni osat, joihin viittaat, joten rekisterisi on puhdas. Pysyvästi. Maineellesi en valitettavasti voi mitään.”

Tuoreimmastakaan tapauksesta ei löydy johtolankoja ja tehtävä junnaan paikoillaan, kunnes joku tuntematon puuttuu peliin ja ruumiita alkaa tulla kasakaupalla. Kuka tappaja on ja kenen puolella tai puolesta hän toimii? Tähänkään ei tunnut löytyvän johtolankoja, vaikka tappaja toimii avoimesti, hänestä ei löydy tietokannoista mitään jälkiä. Mikä onkaan totta, keneen voi luottaa, onko laki tarkoitettu noudatettavaksi. Tämä kaikki asetetaan kyseenalaiseksi.

Leijona on jatkoa pohjoismaiselle dekkarituotannolle, jossa lasten hyväksikäyttöä on käsitelty jo aiemmin ja paljon raaemmalla tavalla. Nyholm oikeastaan hyppää väkivaltakohtausten yli ja Leijona ei siinä mielessä ole raaka, vaikka siinä käsitelläänkin hyvin ikäviä asioita. Juoni hajoaa monitahoiseksi ja ei ole oikein selvä, mutta koukuttaa silti lujasti mukaansa. Kirjoittaminen on muuten selkeää ja johdonmukaista, jos jaksaa muistaa kaikki mitä edellä on tapahtunut. Teos on dekkareiden ystävälle oikein hyvää lomapäivän lukemista, vaikka auringossa löhöillessä.

Laatikon pohjalla oli yksi kuva… seisoi laiturilla vain muutaman vuoden ikäinen tyttölapsi vieressään.

Alus heidän takanaan oli suuri ja upea purjevene.

Sen kylkeen oli maalattu nimi.

Caetano.