Jukka Laajarinne Pinnan alla pimeä

Jukka Laajarinne Pinnan alla pimeä

Atena 2017. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.

Jukka Laajarinne on vapaa kirjailija, joka on aiemmin kirjoittanut muun muassa lastenkirjoja sekä romaanit Kehys ja 72 sekä esseekokoelman Tiloissa. Pinnan alla pimeä on tulevaisuuteen sijoittuva dystopia, psykologinen trilleri, joka yhdistää myytit ja arkkityypit ja jossa mikään ei ole sattumaa. Käsitteet meemi ja parviäly ovat myöskin ratkaisevia tekijöitä kirjassa.

Kohtasin saman symbolin eilen kolme kertaa. Ensin omassa unessani, sitten potilaani kertomuksissa ja lopulta uutisissa. Meitä saattaa olla uhkaamassa pandemia. Ihmiset tuhoutuvat joukoittain johonkin, joka on toistaiseksi pinna alla.

Epidemia alkaa levitä. Se tarttuu katseiden ja sanojen välityksellä, jopa television kautta. Mielenosoitukset ym. kiihtyneet väkijoukot vahvistavat pandemian voimaa (Wotan-riivaus, vrt. natsit) varsinkin silloin, kun joukossa on karismaattinen henkilö, joka saa muut vedettyä omaan mielentilaansa. Maailmanlopun enteet ovat näkyvissä.

Asiaa alkavat tutkia Kaarlo Nuorteva ja Doris Lumme, opiskeluaikojen rakastavaiset, mutta jotka eivät ole tavanneet yli kahteenkymmeneen vuoteen. Kirja etenee kummankin vuorottaisina minä-kertomuksina. Vähän häiritsi. kun kappaletta joutuu lukemaan pitkään ennen kuin tajuaa kummasta on kyse. Doris pitää Kaarloa parempana analyytikkona kuin  epidemiologian laitoksen omat analyytikot ja ottaa hänet tilannetta kartoittavaan työryhmään.

Suljen silmäni. Hengitän syvään, annan ajatusten tulla ja mennä, mutta puhun samalla ääneen: ”Vesivahingot, myrskyt, hukkuvat ihmiset, eläintarha, tulvavedet, eläintarha, ilmastonmuutos, maailmanloppu, Korkeasaari …”

Lopulta se muotoutuu. Hyvänen aika! Tämähän on itsestään selvää! Miten me olemmekin olleet näin sokeita.

”Nooa!” Melkein huudan. ”Vedenpaisumusmyytti.”

”Arkkityyppinen arkkityyppi”, Alex naurahtaa.

Pinnan alla pimeä ei ole kirja minun mukavuusalueellani. En kauheasti pidä tämänlaisista dystopisista trillereistä vaikkakin kuviteltu juoni olisi koukuttava. Kirjaa on silti luettu paljon ja siitä löytyy useita tekstejä blogeista. Aihe on kiinnostava, mutta jos tekijä kirjoittaa niin vaikeaselkoisesti, että lukija ei sitä ymmärrä, niin täytyy kysyä kenelle näitä kotimaisia romaaneja kirjoitetaan. Käytettyjä termejä ei mitenkään avata ja niitä ei voi ymmärtää. Helsinkiläiset antikvariaatit eivät enää osta ollenkaan kotimaisia uutuuksia sisään. Jostakinhan se kertoo…