Terttu Autere Kaunis mutta kuollut

Terttu Autere Kaunis mutta kuollut

Karisto 2017. Kustantajalta. Kiitoksin.

Terttu Autere on nimenä tuttu, mutta en ole aiemmin lukenut hänen tuotantoa. Hänen dekkarit ovat hyvin perinteisiä, kesyjä ja kuvaavat hyvin entistä aikaa. Autere on hämeenlinnalainen, eläkkeellä oleva äidinkielen ja historian lehtori ja toimii nyt kirjailijana.   Hän on julkaissut kuusi, pääosin viime vuosisadan alkuun sijoittunutta romaania.

Kaunis mutta kuollut on kolmas Juhani Kuikka –sarjan kirja. Tarinana se edustaa hyvin perinteistä salapoliisiromaania, joka ajoittuu 1930-luvulle. Onerva Ojala on saanut suomenkielenopettajan sijaisuuden pienen kauppalan yhteiskoulusta. Hän on myös kihlautunut lääninetsivä Juhani Kuikan kanssa. Pienessä yhteisössä jokainen on silmätikkuna pienen tai suuremman tarkkailun alaisena.  

Taas kerran Ensio Siljanderilla oli syy keskustella neiti Soivion kanssa, tällä kertaa kirjan herättämistä ajatuksista ja ennen kaikkea sopia kirjan palauttamisesta. 

Suoma Siljander ei kauan ihmetellyt miehensä yhtäkkistä taidehistorian innostusta. Hänelle oli nopeasti selvinnyt mistä siinä oli kysymys. ”Ettäs kehtaat”. Ensio Siljander kehtasi. Ensimmäisen kerran elämässään Ensio Siljander  nousi vaimoaan vastaan, Suoman tahto ei häntä nujertanut, eivät Suoman puheet järjestä, ei Suoman koleus, joka sai kodin tuntumaan vieraalta ja luotaantyöntävältä. Yhä enemmän Ensio Siljander vietti aikaa koululla keksien milloin mitäkin tekosyitä viipymiselleen.

Koulumaailmassa eletään helmikuista penkkareiden riehakasta aikaa, kun koulun vanhimmat oppilaat ovat lentämässä tutusta ympäristöstä pois. Yhteiskoulussa oli murhattu opettaja, mutta se ei näkynyt kauppalan arjessa. Oliko Iris Soivion sisar yhtä kaunis ja räiskyvä kuin sisarensa vai sisarensa täydellinen vastakohta? 

Iiris Soivion ruumiinavauspöytäkirja oli tullut päivällä. Jos Juhani Kuikka oli odottanut jotakin ratkaisevaa, hän pettyi. Tarkkaa kuolinaikaa ei ruumiinavauksen avullakaan pystytty määrittelemään. Mutta sen Juhani Kuikka tiesi koulutyttöjen kertomuksen perusteella, että Iiris oli ollut elossa vielä noin kello kuuden aikaan illalla.

Vai oliko se sittenkin Iiris Soivio, joka oli nauttinut miesten huomiosta eikä voinut vastustaa leikittelyä miesten tunteilla? Joku oli ottanut leikin vakavasti, rakkaus oli muuttunut vihaksi, murha vihan hedelmäksi. Kyllä Juhani Kuikka mielellään oleskeli kauppalassa, oleskelisi pitempäänkin, viettäisi ihania iltoja Onervan kanssa tämän kodikkaassa asunnossa, mutta ei auttanut, tuloksia, tuloksia piti saada, oikeuden toteutua.

Koulun viehkeä nuori piirustuksenopettaja löytyy kuristettuna koulun kokoelmahuoneesta penkinpainajaisillan jälkeen. Epäiltyjen joukko on sankka, sillä tekijää etsitään niin koulupoikien kuin vapaiden ja varattujen miespuolisten kollegoidenkin joukosta ja myös mustasukkaisten aviovaimojen joukosta. Miksi juuri piirustuksenopettaja surmattiin?

Kukaan ei osannut kertoa mitään sellaista. joka olisi tuonut valaistusta Iiris Soivion murhaan, mutta ei Juhani Kuikka ollut sellaista odottanutkaan. Oli vain pureuduttava syvemmälle, yritettävä eläytyä uhrin asemaan, tunkeuduttava hänen elämäänsä. Jotakin sieltä aina löytyi, murhalla kun aina oli syynsä. 

Autereen kieli on miellyttävää lukea, mutta sanoisin, että ruotsalaisten dekkareiden lukijoille Autereen kirjat ovat liian vaisuja. Enemmän näitä rinnastaisi Agatha Christien Neiti Marpleen Midsomeriin komisario Barnaby-dekkareihin tai Marianne Cedervallin kirjoihin. Yhtä hyvin termi cozy-dekkari kuvaa tätä tyyppiä, sillä cozy mystery on rikoskirjallisuuden lämminhenkisin lajityyppi.