Jeffrey Archer Vain aika näyttää – Clifton-kronikka 1

Jeffrey Archer Vain aika näyttää – Clifton-kronikka 1

Alkuteos Only Time Will Tell (2011)

Suomentaja Susanna Tuomi-Giddings

Sitruuna 2016. Kustantajalta.  Arvostelukappale.
Kiitoksin.

Vain aika näyttää aloittaa seitsenosaisen Clifton-kronikan, jota The Times on verrannut Forsytein taruun. Harry Clifton asuu Bristolin köyhällä alueella äitinsä Maisie Cliftonin, tämän veljen Stanin ja heidän vanhempiensa kanssa. Hänen isänsä on kadonnut salaperäisesti tulematta eräänä iltana kotiin Harryn ollessa aivan pikkuvauva.

Stan oli ollut poissa vasta muutaman päivän kun minulle selvisi, millaista oli todella kituuttaminen. Kun toinen perheen elättäjistä oli telkien takana ja toinen luoja ties missä, huomasimme pian joutuneemme aivan kirjaimellisesti nälkärajalle.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat ajalle 1919–1939, mutta varsinainen tarina alkaa Harryn ollessa noin viisivuotias vuonna 1925 ja päättyy toisen maailmasodan alkuun vuonna 1939 kun saksalainen sukellusvene upottaa englantilaisen rahtilaivan.

Kuusivuotiaana Harry joutuu aloittamaan Merrywoodin ala-asteen, mitä hän pitää täydellisenä ajanhukkana ja pinnaa satamaan aina kun voi. Harrylla sattuu kuitenkin olemaan eräs ilmiömäinen kyky, minkä vuoksi hänet saadaan opettelemaan lukemaan ja kirjoittamaan, sillä kolmen kuukauden kuluttua kuoroon hyväksymisestä neiti Monday pitää luku- ja kirjoituskokeen.

Ennen en huomannut, että kaikki kirkossa lähelläni istuvat lakkasivat laulamasta, kun minä avasin suuni. En olisi ajatellut koko asiaa ellei äiti olisi ehdottanut että liittyisin kuoroon. Nauroin halveksivasti; kaikkihan tiesivät, että kuorossa lauloivat vain tytöt ja mammanpojat… Mutta vielä sittenkin kun jo olin vastahakoisesti suostunut laulukokeeseen, kohtalo asetti tielleni yhden esteen: neiti Eleanor E. Mondayn. Hän oli alle 160 senttiä pitkä ja näytti siltä kuin pienikin tuulenpuuska olisi voinut kaataa hänet kumoon, mutta kenellekään ei olisi tullut mieleenkään pilailla hänen kustannuksellaan. Luultavasti itse pirukin olisi pelännyt neiti Mondayta.

Harryn ura kuorossa jatkuu äänenmurrokseen saakka, jolloin hän joutuu lopettamaan. Laivanvarustajasuku Barringtonin uusi toimitusjohtaja Hugo yrittää kammeta Harryn ja tämän äidin aseman koulussa ja työpaikalla mitä ilkeimmillä tavoilla, mutta siitä huolimatta Harry saa pidettyä koulupaikkansa ja pääsee Bristolin oppikouluun ystäviensä Deakinsin  ja Giles Barringtonin kanssa ja aina Oxfordin pääsykokeiden läpäisemiseen asti. Mutta tässä vaiheessa monimutkaiset juonenkäänteet ja sota katkaisevat tarinan.

Tarina koostuu varsin tavallisista aineksista, mutta kun Archer osaa kirjoittaa niin mukaansatempaavasti ja suomentaja on saanut tekstin soljumaan. Tarina kerrotaan eri henkilöiden näkökulmasta esim. Harry Clifton 1920–1933, Maisie Clifton 1920-1936, Hugo Barrington 1921-1936 tai vanha Jack Tar 1925-1936. Eli palataan samoihin tapahtumiin eri näkökulmista. Toinen aukaisee toisessa epäselväksi jäänyttä, mutta toisaalta taas lisää juonen solmuja. Jotkut asiat ihmetyttävät, esimerkiksi miten Maisie selvisi Tillyn teehuoneen palon jälkeen taloudellisesti, no asia selviää loppupuolella kirjaa, mutta se jää tuossa kohtaa vaivaamaan.

Asian ytimessä on koko ajan vanha, hupsuna pidetty, satamassa hylätyssä junanvaunussa elävä Jack Tar, joka ystävystyy viisivuotiaan Harryn kanssa, kun tämä seuraa enoaan Stania satamaan työpäivinä. Jack toimii takapiruna monessa Harryn pelastavassa tilanteessa ja häneen liittyy salaisuus, joka vaivaa häntä yhä edelleen.

Kun ensimmäisen kerrran törmäsin pikku Harryyn, hänen täytyi olla vasta neljän tai viiden. ”Tule sisään vain, ipana”, minä huusin, kun huomasin hänen ryömivän nelinkontin vaunua kohti. Mutta hän hyppäsi heti ylös ja juoksi pois.

Leutona torstai-iltapäivänä Pohjois-Transvaalissa minä tapoin yksitoista miestä, ja kiitollinen kansakunta palkitsi minut Viktorian ristillä, koska olin ylittänyt moninkertaisesti velvollisuuteni isänmaata kohtaan. En ole nukkunut hyvin yhtenäkään yönä sen jälkeen.

Jeffrey Archer on aloittanut mahtavan kronikan. Only Time Will Tell on julkaistu jo vuonna 2011, mutta suomalainen käännös tuli vasta 2016 lopussa. Voi, miten mielelläni olisin ahminut seuraavan osan heti perään. Mail on Sunday kirjoittaa Archerista: ”Ehkä aikamme paras tarinankertoja.” Olen pitkälti samaa mieltä, ainakin yksi parhaimpia lukuromaaneja.