Emelie
Schepp Ikuisesti
merkitty
Alkuperäisteos
Märkta för livet 2014
Suomentaja
Hanna Arvonen
HarperCrime 2017. Kustantajalta. Kiitoksin.
HarperCrime 2017. Kustantajalta. Kiitoksin.
Emelie Schepp (1979)
on ruotsalainen kirjailija, jonka debyyttitrilleriin
saamme nyt tutustua. Sitä on myyty
yli 140 000 kappaletta vain Ruotsissa. Sarja on nyt myyty myös Suomeen,
Tanskaan, Norjaan, Saksaan, Hollantiin, Japaniin, Tsekkeihin, Italiaan ja
Puolaan. Ikuisesti merkitty on ensimmäinen osa
kirjasarjasta, joka kertoo syyttäjä Jana Berzeliuksesta. Tähän mennessä Jana
Berzelius-sarjassa on ilmestynyt jo kaksi muutakin. Pohjoismaiset dekkaristit
ovat suosikkejani.
Jana Berzelius
herää eräänä kesäpäivänä sairaalassa 9-vuotiaaana ilman muistikuvaa kuka hän on
tai mistä hän tulee.
Jana Berzeliukselta vei kymmenen minuuttia kertoa lyhyt elämäntarinansa. Hän istui Danilon vieressä ohuella patjalla karussa olohuoneessa. Molempien polvet olivat koukussa ja pää kumarassa.Sinut siis adoptoitiin? Danilo sanoi.”Kyllä, minut adoptoitiin. ” Nyt etunimeni on Jana. Sukunimi on Berzelius. Isäni oli valtakunnansyyttäjä, mutta on nyt eläkkeellä. Hän halusi enemmän kuin mitään muuta pojan, joka seuraisi hänen jalanjäljissään. Mutta sen sijaan minä jouduin tekemään sen.
Kaksikymmentäyksi vuotta myöhemmin hän saa
menestyneenä syyttäjänä tehtäväkseen johtaa esitutkintaa, joka koskee huomiota
herättänyttä Norrköpingin maahanmuuttoviraston johtajan Hans Juhlénin murhaa. Tapahtumaan
liittyy outoja piirteitä, sillä talosta löytyy lapsen sormenjäljet, vaikka Juhlénit
ovat lapsettomia eikä perhetutuen lapsiakaan majaile heillä.
Vaimon saapuessa kotiin hän löytää miehensä murhattuna.
Hän soittaa miehensä tilasta hälytyskeskukseen. Ikkunalla on oma roolinsa
tässä, joka enemmän ehkä huvittaa ehkä liikaakin suomalaista lujaa.
Hätäkeskus 112, mitä on tapahtunut?Mieheni on kuollut…”Hätäkeskuspäivystäjä Anna Bergström kuuli naisen tärisevän äänen ja vilkaisi nopeasti edessään olevan tietokoneen näytön kulmaa. Kello olin 19.42.
Voisitteko kertoa nimenne?Kerstin Juhlén. Aviomieheni on Hans. Hans Juhlén
Jana aloittaa selvitystyön tapauksen ratkaisemiseksi
yhdessä rikoskomisario Henrik Levinin ja rikostutkija Mia Bolanderin kanssa. Tutkimus
saa uuden käänteen kun löydetään jälleen pojan ruumis. Kun Jana selvittää kuolleen pojan taustaa, sitä lähemmäksi hän pääsee myös oman
tapauksensa totuutta. Tarina saa synkkiä värejä tässä kohtaa.
Ikuisesti merkitty on
lupaava aloitus, hyvin kirjoitettu, ajankohtainen ja jännittävä. Toivon saavani jatkaa Emelie Schepp seurassa myös vastaisuudesa. Ikuisesti merkitty on lupaava lisä ruotsalaisiin dekkareihin.
Blogeissa toisaalla:
Kirjasähkökäyrä
Yritän parhaillani lukea tätä...olen vielä alussa mutta jokin jo tökkii. Minulla on se ongelma ellei alku ole vetävä, en meinaa pystyä lukemaan loppuun. Mutta..katsotaan mitä tulee.
VastaaPoistaLuin yötä myöten, kun en saanutkaan unta. Nyt olisin liian levoton lukemaan. Pidin, kun
Poistaväkivalta ei ollut se tärkein juttu. Alusta lähtien kirjan pitää vetää.
Monet pitivät kirjasta Nainen junassa ja minulla se meni ohi. En pitänyt niin hyvänä.
Hyvä aloitus uudelta kirjoittajalta :)
VastaaPoistaJäin odottavin mielin seuraavaan kirjaan. Fontin koko olisi saanut olla isompi. Ainakin, kun yötä myöten lukee.Ulkoasuun on nähty vaivaa.
PoistaKirja on mielestäni pohjanoteeraus. Scheppellä ei ole tajua hahmojen luomisesta (kliseisiä,paperisia), dialogi on useimmiten kömpelöä ja reploista voisi huoletta puolet poistaa, koska ne eivät liity mihinkään. Joskus replat saivat aikaan kunnon myötähäpeän (johdon sihteeri, kirjassakin noin 20 v. jo työssään, on alansa kova ammattilainen eikä ähki ja voihki kopiokoneen äärellä kuin Tiina-kirjojen tytöt), draaman kaaresta ei ole hajuakaan, juonen käänteet ovat epäuskottavan yliampuvia, cliffhangerit vaivaannuttavan monesti ohi asian, jne. Jo se, että heti alussa esitellään hätäpuhelimen ihminen nimellä, on aloittelijan virhe. Nimi näin alussa on kohosteinen, mutta ao. tyypistä ei sen koommin kirjoiteta. Eli hän ei olekaan tärkeä, hänen nimeään ei tarvitse tietää ja muistaa. Hän olisi voinut olla vain ääni hätäpuhelimessa. Kirja kiiti kärkkääsi huonot kirjat -listani ykköseksi. Symppaan täysin kustannustoimittajia, jotka eivät ottaneet kirjaa kustannettavaksi. Liian paljon työtä, jotta sen saisi kunnolliseksi. Kaiken huipuksi lukijana tiesin juonen lopun jo ennen kirjan puoliväliä. Sen jälkeen ne käänteet koskivat vain sitä, miten poliisit saivat tietää sen, minkä lukija jo tietää. Se siitä jännitteestä. Scheppellä on kai kustannustoimittaja seur. kirjalle. Elämässä on siis toivoa.
VastaaPoista