Markus Ahonen Sydämenmurskajaiset

Markus Ahonen Sydämenmurskajaiset

WSOY 2016. Kustantajalta / Kirjailijalta. Kiitoksin.

Markus Ahonen on suomalainen kirjailija, joka asuu Irlannissa.  Olen lukenut häneltä aiemmin Jäljet pdf-muodossa. Pidin lukemastani, mutta e-kirjat tai äänikirjat eivät ole minun juttu. Oli ilo päästä lukemaan Ahosen muhkeaa Sydämenmurskajaisia.

Markku Isaksson on poliisina miellyttävä hahmo. Tarina vie niin lähiöihin Helsingissä ja Vantaalla kuin Kallion kaduille ja eteläiseen Helsinkiin. 

Tarina alkaa kesäisestä rippileiristä vuonna 1987. Nuoret ovat muutaman viikon erossa arjessa, tutustuvat toisiinsa. Poika saattaa tytön yhteen vanhoista puuhuviloista Kallahdessa. Poika kuiskailee mielessään tytön nimeä ja kahlaa mereen. Rastilan ranta on tyhjä ja leirintäalue tyhjä. Siinä kelluessaan poika havahtuu, kuinka hänen päänsä painetaan veden alle. Konfirmaatio käynnistyy, mutta jotain on tapahtunut, ainakin se, että konfirmoitavia on yksi vähemmän kuin piti.

Leiri oli päättynyt torstaina, mutta he olivat yhdessä päättäneet, ettei mikään heidän välillään päättyisi. Ei edes sunnuntain jälkeen, jolloin heidät konfirmoitaisiin Vuosaaren kirkossa, päästettäisiin maailmalle naimaluvan saaneina. Olivathan he jo 15–vuotiaita.

Vuosia myöhemmin, Finnairin lento Dublinista laskeutuu Helsinki-Vantaan lentokentälle iltapäivän puolessa välissä. Eletään vuotta 2015, kun vuosia ulkomailla viettänyt neljäkymmentäkolmevuotias Karl Bellman palaa salaa vuosien jälkeen Helsinkiin. Aikansa Helsinkiä tutkittuaan mies matkaa Vuosaareen. Ennen nukkumaanmenoa hän pistäytyy vielä yöuinnille. Sitä hän ei ollut tehnyt tässä lahdenpoukamassa yli 28 vuoteen. Hän päätyy samoihin vesiin kuin nuorukainen vuosia sitten. Yhdistävänä tekijänä heillä on sama ripari. 

Rippileiri tuntuu olevan outo yhdistävä tekijä uhreihin. Leiristä on kuitenkin kulunut 28 vuotta. Leiri oli vain ohimenevä hetki ihmisten elämässä, ei edes kovin tärkeä monellekaan. Tuskin edes Bellmanille, jolla ei ollut edes uskonnollista vakaumusta ainakaan aikuisena.

Kun asui lähellä, oli mahdollista pitää yhteyttä. Ainakin teoriassa, sillä ruuhkavuodet veivät ajan. Mutta hautajaisiin kaikki pääsivät lyhyelläkin varoitusajalla, koska sitä menoa ei voinut enää siirtää.

Vesistöt tuntuvat vetävän miehiä puoleensa. Kaasinen, korkeita paikkoja kammoava mies hyppää alas Heinolan Tähtiniemen sillalta. Kukaan hänet tunteva ei helpolla usko kuulemaansa. Lesken mielestä oli täysin mahdoton ajatus, että hänen miehensä olisi noussut edes aseella pakotettuna Suomen korkeimman sillan reunalle.

Kaasinen, Pasi Kalervo. Ikää kuollessa 42 vuotta. Ollut samaa kaveriporukkaa Bellmanin kanssa jo nuoresta lähtien. Samoja harrastuksia vuosikaudet. On muuttanut vanhempiensa erottua äitinsä kanssa Töölöön Tunturikadulle, samaan taloon, jossa Mika Waltari on aikoinaan asunut. Käynyt Etu-Töölön lukion jälkeen kauppakorkeakoulun ja päätynyt media-alalle, josta Bellmn on rekrytoinut vanhan kaverin yritysryppäisiinsä.

Erilliseltä näyttävät tapahtumat paljastuvat pian monipolvisen murhasarjan osiksi. Tapaukset työllistävät Helsingin poliisilaitoksen väkivaltaosaston. Hieman irrallisena sisätarinana kulkee juonilinja suomalaisen vangin ympärillä Syyrian piiritetyssä Homsissa. 

Tarinassa on paljon henkilöitä. Hallitumpi kokonaisuus syntyisi hieman pienemmällä henkilöjoukolla.  Ahosen dekkarit ovat perinteisiä salapoliisiromaaneja. Lukemiseni kärsi jonkin verran henkilöiden nimettömyydestä pitkin tarinaa. Hän tuntui olevan ehtiväinen pitkin kirjaa.  Tuskin olisin kiinnittänyt Hämeentiehen muuten huomiota, mutta meillä perheessä on jatkuva Helsinki-Tampere naljailu arkipäivää. Ahonen tarjoaa kumminkin hyvän lisän kotimaisiin dekkareihin. Hän on taitava kirjoittaja, joka hallitsee rikosromaanin kirjoittamisen ilman vastenmielistä väkivaltaa.

Bloegeissa toisaalla: Lukutoukankulttuuriblogi, Lumiomena